Kissan suu: kieli, leuat, hampaat sekä hammasterveys

Kynsien lisäksi myös kissan suu paljastaa sen olevan petoeläin. Sekä kissan hampaisto että kieli ovat omiaan liharuoan nauttimiseen: saaliin tappamiseen, lihan paloitteluun sekä syötäväksi liian suurten luiden siistimiseen viimeisestäkin lihanrippeestä. Suun osuuteen ruoansulatuksessa ei tässä tekstissä paneuduta lihan pilkkomista enempää.

Kieli

Kissan karhea kieli on omiaan turkin sukimiseen, sillä sen pinta on päällystetty pienillä koukkumaisilla ulokkeilla, kielinystyillä tai tarkemmin keilanystyillä. Turkin harjaamisen lisäksi karhealla kielellä saa raapattua viimeisetkin lihanrippeet suurista luista, jolloin saaliseläimestä ei mene hukkaan yhtään syötäväksi kelpaavaa osaa. 

Kissan makuaisti on rajoittuneempi kuin ihmisellä, kissa ei nimittäin maista makeaa, sillä sillä ei ole makean maistamiseen tarvittavaa makunystyröitten rakennetta. Sokerin maistamattomuutta on tutkittu esimerkiksi vesitestillä, jossa toiseen juoma-astiaan oli lisätty runsaasti sokeria. Kissat eivät osoittaneet erityistä mieltymystä tai torjuntaa kumpaakaan astiaa kohtaan, joten ne eivät huomanneet eroa veden makeudessa.
Yksi erittäinkin luonnollinen syy makeanaistinten puuttumiselle löytyy: lihansyöjä ei tarvitse niitä mihinkään, sillä hiilihydraatit eivät ole osa sen luontaista ravintoa.

Väkäsiä kielen pinnalla.

Leuat ja hampaan rakenne

Kissan leuat liikkuvat vain pystyasennossa, eivät sivuttain kuten esimerkiksi ihmisen. Tämä helpottaa kissaa pitämään kiinni saaliistaan, sekä auttaa sitkaiden lihapalojen leikkuussa. Hampaiden leikkuuvoima ei lipsahda sivulle kovaakaan luuta poikki purtaessa, kun leuat pysyvät kohdakkain. Sivuttaisliikettä ei myöskään tarvita ravinnon jauhamiseen, sillä kissa nielee ruokansa suupaloina, jauhantaan sopivien litteäkärkisten hampaiden puuttuessa.

Hampaat kiinnittyvät leukaluuhun hammasjuurten avulla. Hampaan esillä olevaa, kiilteen peittämää osaa kutsutaan hampaan kruunuksi tai teräksi, mikä sopiikin kissaeläimille paremmin. Hampaan sisällä, ydinontelossa, kulkevat verisuonet sekä hermosto. Ikenen sisään jäävä hampaan kaula on terää herkempi vahingoittumaan, sillä kovaakin kovempi terää suojaava kiille muuttuu ienten alla luun kaltaiseksi hammassementiksi.

Kissan hampaat

Kissan hampaisto koostuu kolmestakymmenestä pysyvästä hampaasta, pennun 26 maitohammasta puhkeavat muutaman viikon iässä. Hampaiden vaihto pentuhampaista pysyviin tapahtuu noin neljästä kuukaudesta kuuden kuukauden ikään.

Pennun kulmahammas vaihtumassa pysyvään hampaaseen. Pysyvä hammas kasvaa paikalleen parissa viikossa, nopeamminkin.

Hampaisto koostuu neljästä suuresta caninuksesta eli kulmahampaasta, niiden väliin jäävistä pikkuruisista inkisiiveistä eli etuhampaista, premolaareista eli välihampaista sekä molaari- eli poskihampaista. Etuhampaita kissalla on kuusi sekä ylä- että alaleuassa, kulmahampaita neljä, kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Välihampaita on yläleuassa kolme molemmin puolin, alhaalla vain kaksi kummallakin puolella. Neljä poskihammasta puhkeavat vasta pysyvien hampaiden yhteydessä, kaksi ylös ja kaksi alas.

Kuvassa osa kissan hampaista.

Kissan hampaat soveltuvat erittäin hyvin lihansyöjälle: kulmahampailla se saa puraistua pienen saaliseläimen kallon halki tai pideltyä suurempaa saaliseläintä, kuten kania, kiinni sitä tukehduttaessa. Yläleuan taimmaisilla, terävillä ja kiilamaisilla välihampailla kissa leikkaa lihan pienempiin osiin, ja vaikka kissaeläimillä poskihampaat onkin, ei niillä hienonneta syötyä ravintoa: alaleuan molaarit toimivat raateluhampaina yläleuan taimpien välihampaiden tavoin, yläleuan poskihampaat taas ovat mitättömän pikkuruiset.

Ruokailun lisäksi kissa käyttää hampaitaan myös turkkiaan hoitaessa: nakertaen avatakseen takkuja tai poistaakseen turkkiin takertuneita tikkuja, kissanhiekkaa, neulasia jne.

Sormenvälitkin on hyvä nakerrella puhtaiksi.

Hammasterveys

Huono hammashygienia -> kuoleman löyhäys

Hyvin hoidetut hampaat -> miellyttävän hajuinen hengitys

Harjaa hampaat, huuhdo suu: hammaspeikko lannistuu!

Vaikka se kurja asia onkin, ei kissan hampaita samalla tavalla korjailla, kuin ihmisellä. Siksi kissan hampaiston hyvinvoinnista tulisikin huolehtia läpi kissan eliniän. 

Kissan hampaisiin kertyy plakkia ja hammaskiveä samoin kuin ihmisellekin, jos sille tarjotaan sellaista ravintoa, joka ei mekaanisesti puhdista hampaistoa. Luonnollisella ravinnolla, sitkaalla lihalla ja luulla, kissa saa riittävän mekaanisen puhdistuksen, eikä erillistä hammashuoltoa välttämättä koskaan tarvita. 

Nappulaa ja pehmeitä märkäruokia ravinnokseen saavan kissan hampaisiin kertyy erittäin helposti plakkia, joka ajan myötä kovettuu hammaskiveksi. Hammaskiveä ei esiinny ainoastaan hampaan näkyvällä pinnalla, vaan se voi yltää myös ikenen alle, jolloin se aiheuttaa herkästi ientulehduksen eli gingiviitin. Ientulehdus näkyy herkästi verta vuotavina, punoittavin ienrajoina, ja on tuttu vaiva myös monelle ihmiselle. Pahimmillaan ientulehdus johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen, paradontiittiin joka saa hampaan lopulta irtoamaan. Paradontiitissa hampaan kiinnityskudos, leukaluu ja hammassementti kärsivät pysyvästi, joten parannettavaan ientulehdukseen kannattaa puuttua heti, mieluiten eilen.

Hammashoidosta riippumaton syöpyminen, eli resorptio on myös yleistä kissoilla. Syöpymätaudissa hammas alkaa usein tuhoutumaan hampaankaulan alueelta, jolloin vaiva huomataan ilman röntgenkuvia vasta silloin, kun vaiva on jo edennyt niin pitkälle, että hampaasta alkaa irrota paloja. Hampaiden säännöllinen hoito ja niiden kunnon tarkkailu auttaa siis havaitsemaan myös tämänkaltaiset sairauden aiheuttamat muutokset.

Mikäli kissa ei saa hampailleen riittävää mekaanista hankausta ravinnostaan, tulisi kissan hampaat harjata, mieluiten päivittäin. Kissalle kannattaa valita mahdollisimman pienellä harjasosalla varustettu harja, ja vartavasten kissoille suunnattu hammastahna. Kissan hampaiden harjaus niiden ulkopinnoilta on tärkeämpää, kuin suun sisäpuolelle ulottuva harjaus. 

Harjaus kannattaa aloittaa jo pentuiässä, jolloin siihen tottuminen on kissalle helpompaa. Aikuisenkin kissan voi kuitenkin totuttaa harjaukseen, kärsivällisyyden ja palkitsemisen avulla. Mikäli harjaus tuntuu kovin hankalalta, jää vaihtoehdoksi ruokavalionmuutos luonnollisempaan suuntaan ;)

Meillä nappula-aikaan käytössä olleet hammasharja ja -tahna. Näille ei enää ole ollut tarvetta.

Kissan hampaiden hoito eläinlääkäriasemilla on kallista lystiä, sillä hammashuolto voidaan tehdä vain anestesian alaiselle kissalle. Kissan suuhun olisi hyvä kurkkia aina toisinaan, ja pitää silmällä hampaiden kuntoa, jolloin vaivoihin pystytään vaikuttamaan ajoissa. 

Lihanpaloista koostuva ateria edes kerran viikkoon edesauttaa hampaiden hyvinvointia.
Kuitenkin, mitä enempi, sen parempi.

Kissan hampaiden ehkäisevällä huollolla voidaan siis säästää pitkän pennin lisäksi myös kissaa kivuilta ja anestesialta. Monien suosittelemien hammasraksujen (esim. Royal Canin Oral Sensitive, Hill's Oral Care Feline) ja hammasnamien (esim. Whiskas Dentabites) sijaan kannattaa keskittyä lihapitoiseen ruokintaan, sillä mikään raksu ei oikeasti ole rakenteeltaan sellainen, että se hammasta puhdistaisi. Raksuvalmistajat lupaavat, että nappula on tavallista pehmeämpi, jolloin hammas uppoaa siihen ja puhdistuu. Todellisuudessa kissan terävä hammas joka tapauksessa hajottaa raksun tuhannen päreiksi pistemäisessä puristuksessa, eikä puhdistavaa vaikutusta synny. Tässäkin asiassa kannattaa siis suhtautua kriittisesti valmistajien tuotelupauksiin.

Vinks: Meillä näissäkin kuvissa mallina ollut Penni on innostunut järsimään kiipeilyteliinestä roikkuvaa karkeaa sisalköyden pätkää, ja tavallaan harjailee siinä itse hampaitaan.

Miten teillä pidetään huoli kissan hammashygieniasta? Onko ollut ongelmia hampaistossa, mahdollisia hammaskivenpoisto-operaatioita?

Joulunajan vaaranpaikat: kauniit kukat sekä suloinen suklaa

Joulu lähestyy ja koti täyttyy kanelin sekä hyasintin tuoksusta. Joulukukat ovatkin mukava tunnelmanluoja ja kodin kaunistus, mutta ihan mitä tahansa joulukukkaa ei kannata kissatalouteen hankkia.

Tulppaanit 'Rococo' sekä 'Princess Irene'

Vuosikaudet on kulkenut huhu siitä, että yksi juhlakauden suosituimmista kasveista, joulutähti, Euphorbia pulcherrima, olisi sekä ihmisille että eläimille hengenvaarallinen. Joulutähti kuuluu tyräkkikasvien sukuun, johon kuuluvien kasvien yhteispiirteenä on vaalea maitiaisneste. Maitiaisneste on ärsyttävää, ja se saattaa nieltynä aiheuttaa ärsytysoireita suun, nielun ja vatsan alueella. Kaikessa on poikkeuksia, ja toisinaan joulutähden maitiaisneste saattaa aiheuttaa ärsytystä vaikeamman allergiareaktion. Kasvi ei kuitenkaan ole väittämistä huolimatta myrkyllinen, joskin sen hankkineen tai lahjaksi saaneen kannattaa varotoimenpiteenä sijoittaa kasvi niin, etteivät perheen lemmikit pääse siihen käsiksi.

Viime vuosina joulun suursuosikiksi on noussut myrkyllisyydeltään vertaansa vailla oleva joulukukka, Helleborus niger, helleborus, eli kotoisammin jouluruusu. Jouluruusu on herkkä ja kaunis kasvi, mutta lapsi- ja lemmikkieläinperheiden kannattaa kiertää se kaukaa. Jo pienen määrän syöminen saattaa aiheuttaa vakaviakin myrkytysoireita, ja onpa sitä käytetty antiikin aikaan myös biologisena aseena. Jouluruusun sisältämät myrkyt, helleboreiini ja helleboriini aiheuttavat limaneritystä ja kurkun ja nielun turpoamista sekä aivastelua. Suuret annokset jouluruusun myrkkyä oksettavat ja aiheuttavat ripulia, pahimmillaan myrkytys aiheuttaa elimistön pettämisen ja kuoleman.

Pitkäikäisyytensä ja helppohoitoisuutensa vuoksi suosittu tulilatva, Kalanchoe calandiva, on niin ikään myrkyllinen syötynä. Tämän joulunaikaan useimmiten punaisena ja valkoisena saatavan kasvin sisältämät glykosidit, kuten kardenolidi ovat sydämeen vaikuttavia myrkkyjä. Suurina määrinä nautittuna ne saattavat aiheuttaa sydämeen tulevien hermoimpulssien häiriöitä ja johtaa sydänpysähdykseen.

Jouluiset sipulikukat: amaryllis, oikealta nimeltään jaloritarinkukka, Hippeastrum, hyasintti, Hyacinthus orientalis, ja tulppaanit, Tulipa ovat lehti-ja kukkaosiltaan varsin vähän haitallisia. Suurin myrkytysvaara piilee niiden sipuleissa, joiden syömisestä saattaa aiheutua vakaviakin vaivoja, oksentelusta rytmihäiriöön. Amaryllikset ja tulppaanit tuovat iloa kotiin myös leikkokukkina, jolloin sipulin myrkyllisyydestä ei tarvitse murehtia. Syötynä lehdet ja kukatkin voivat tietysti ärsyttää suuta ja vatsaa, jolloin syljeneritystä, oksentelua ja ripuliakin saattaa esiintyä.

Turvallisimpia joulunajan kukkia muovikukkien ohella lienevät joulukaktus, Schlumbergera x buckleyi, sekä erilaiset ananaskasvit, kuten timanttiananas, Guzmania lingulata, jotka ovat myrkyttömiä. Sen lisäksi voi joulunakin kodin koristeena käyttää kissanruohoa, vaikka se ehkä tuokin enemmän mieleen pääsiäisen kuin talvisen juhlan... Kissanruoho kuitenkin on kissan mielestä varmasti paremman makuista kuin kitkerät joulunajan kasvit, ja jotkut kissat jättävätkin muut huonekasvit rauhaan, kun tarjolla on esimerkiksi vehnänorasta.

Muistattehan pitää myös suklaakonvehtirasiat kissojen ulottumattomissa, sillä varsinkin minttutäytteiset konvehdit saattavat kiinnostaa kissoja. Maitosuklaa on lemmikeille vaarattomampaa, kuin tumma suklaa, sillä mitä suurempi kaakaopitoisuus, sen enemmän teobromiinia suklaa sisältää. Teobromiini on kofeiinin kaltainen, joskaan ei yhtä tehokas piriste. Se lisää myös virtsaneritystä, ja virtsan tiputtelu onkin yksi oireista sydämentykytyksen, läähätyksen ja levottomuuden ohella. Tappavan annoksen raja on kissalla noin 200 mg teobromiinia per painokilo, ja koiralla 300 mg/kg. Sadassa grammassa maitosuklaata teobromiinia on noin 150 mg ja tummassa suklaassa noin 450 mg. Aivan pieni määrä ei siis ole vielä tappava, mutta oireiden ilmaantumiseen tarvittava määrä on yksilökohtainen.

Muita lemmikille myrkyllisiä kasveja ja aineita voit etsiä vaikkapa näiltä englanninkielisiltä eläinten myrkytysavun sivuilta. Kasvien tieteelliset nimet löytyvät tekstistä, sillä niillä pystyy helposti hakemaan myös englanninkielistä tietoa eri kasveista.

Pidetäänhän myös kynttilöitä silmällä, jotteivät kissaparat joutuisi viettämään jouluaan kaljun rotanhännän koristamana.

MUSH hakee raakaruokakokemuksia -> Pennin tarina

Raakaruokafirma MUSH hakee kilpailun avulla kokemuksia raakaruokkijoilta. Kaupallisen näkökulman lisäksi näin tässä positiivisen puolen: mahdollisuuden jakaa hyviä kokemuksia yhä useammille ihmisille. Niinpä eilen illalla näpyttelin sivustolle Pennin tarinan, joka kuuluu näin:

Kissamme Penni tuli meille ensimmäiseksi kissaksi loppuvuodesta 2012, tätä kirjoittaessa Penni on noin vuoden ja neljä kuukautta. Ensimmäisen lemmikin kanssa on helppo joutua hakoteille, kun tietoa lemmikin hoidosta ja ravitsemuksesta on saatavilla niin monenlaista, niin monesta lähteestä. Itseni kohdalla sattui myös, ainakin alkuun, harmittavaisesti niin, että työskentelen tavaratalon lemmikkiosastolla. Siellä eri ruokavalmistajien esittelijöiden myyntipuheita kuunnellessani aloin itsekin uskoa virheelliseen tietoon siitä, millainen ravinto on soveliasta ehdottomalle lihansyöjälle. 

Pennin pentuaika meni erittän hyvin, vaikka suurin osa ravinnosta nautittiinkin kuivana. Lähes joka päivä oli kuitenkin ainakin yksi ateria kosteaa ruokaa, ja aina itse kanaruokaa tehdessäni tarjosin osan raa'asta (maustamattomasta) kanasta kissalle. Joskus kissa sai nauttia muutaman perättäisenä päivänä ihan vain häntä varten hankitusta fileestä. 

Hampaiden vaihtumisen jälkeen aloin harmittelemaan hampaiston keltaisuutta, ja yritin epätoivoisesti saada kissan hampaita harjatuksi edes jollakin tapaa. Samaan aikaan hampaiden harjauksen aloittelun aikaan alkoi myös kissan paino nousemaan kastraation ja vääränlaisen ruokavalion seurauksena. Penturuokaa kissa ei enää syönyt, vaan kahden suuren valmistajan eläinkaupasta saatavia kuiva- ja märkäruokia steriloidulle kissalle. Markettimuonaa meillä ei ole koskaan tarjoiltu, tiedä häntä, miten kookkaaksi kissa olisi niitä nauttiessaan kasvanut! 

Vaikka työpaikkani osaltaan edesauttoi kissapolon lihomista ja omaa väärää käsitystäni kissan terveellisestä ruokinnasta, oli se myös osallisena käänteentekevässä juttutuokiossa. Erään markkinoiden lihapitoisimman ruokamerkin edustajan kanssa käyty keskustelu avasi silmäni toden teolla, ja aloin innoissani opiskelemaan kissan luonnonmukaista ruokintaa. Internetistä löytyi monta fiksua sivua, ja hankin myös kirjallisuutta luettavakseni. Tämän lisäksi totesin, että tässäkin asiassa pelkkä maalaisjärki olisi tuonut muutoksen asiaan, kissan ravintoahan ovat hiiret, eivät pienellä määrällä lihaa höystetyt maissi- tai viljakeksit! Syötin kuitenkin raksut loppuun, samalla käyden raakaravintoasioita läpi, sillä ilman minkäänlaista tietoa ja ymmärrystä ei kannata tällaiseen ravintoon siirtyä, ellei sitten halua pysyä kokonaan teollisella linjalla ja syöttää valmiiksi tasapainotettuja raakapakasteita. 

Penni painoi raakaravintoon siirryttäessä noin 5,8kg, vatsa roikkui jo hieman, kylkiluut tuntuivat kyllä, mutta eivät läheskään selkeästi. Kissan paino lähti laskuun heti, kun aloin tarjota raakaa ravintoa, ja Penni oli silminnähden virkeämpi, tavallaan hän sai takaisin sitä pentumaisuutta, joka hänessä oli ennen kastraatiota ja painonnousua. Ravinto imeytyi myös silminnähden paremmin, sillä hiekkalaatikolle tehdyt tuotokset muuttuivat hajuttomiksi ja paljon aiempaa pienemmiksi. Jotain iloa siis ihmisellekin! En ole myöskään joutunut harjaamaan kissan hampaita kertaakaan raakaravintoon siirryttyämme, sillä lihanpalojen ja luidenkin jäystäminen puhdistaa hampaat mekaanisesti. Tällä hetkellä Penni painaa noin 5,2 kg, kylkiluut tuntuvat vaivatta ja kissa voi silminnähden hyvin. 

Moni kissanomistaja joutuu tuskailemaan virtsatieongelmien kanssa, varsinkin kastraattikollien kerrotaan olevan erityisen alttiitta virtsakiteille ja -kiville. Onnekseni minun ei tarvitse murehtia niistä, sillä luonnollisesti kostea liha tuo nestettä kissan elimistöön toisin kuin kuiva nappularuoka. Nesteen määrä ravinnossa on tottakai suoraan verrannollinen virtsarakkoa huuhtelevan nesteen määrään, ja kun virtsa pysyy laimeana ja liharavinnon mukaan pH-arvoltaan sellaisena, etteivät kiteet voi muodostua, voin nukkua yöni rauhassa tietäen, etten omalla toiminnallani aiheuta kissapololle niin tuskaisaa vaivaa. 

Kissan ravitsemuksen opiskelusta ja tiedon jakamisesta olen saanut paljon myös itselleni: eloisan karvaisen perheenjäsenen lisäksi ravitsemustiedosta on tullut minulle harrastus, ja Purrfecting Life -blogini kautta pääsen jakamaan tuikitärkeää tietoa myös muille kissaihmisille. 
Voiko tärkeällä asialla olla liikaa sanansaattajia! :) 

Listaan tähän vielä raakaravinnon tuomat plussat ja miinukset: 

+Tarjoamalla tasapainotettua raakaravintoa tiedät kissasi syövän juuri sitä, mitä sen pitäisikin, ei turhia viljoja, maissia, riisiä ja muita lihottavan hiilihydraatin lähteitä 
+Kissasi pysyy sopivissa mitoissa, lihakset jäntevöityvät ja turkki voi hyvin. Hampaat hohtavat valkoisenaan, hammaskivestä ja plakista ei ole tietoakaan! 
+Ehdottomalle lihansyöjälle soveltuva ravinto ehkäisee liikakilojen syntymistä ja monia siitä johtuvia sairauksia 
+Virtsatiet voivat hyvin luonnollisen ravinnon avulla, kissan nestetasapaino pysyy kunnossa ja virtsan luonnollinen pH estää kiteiden muodostumista 
+Ei ole valmisruokaa kalliimpaa 

-Saattaa vaikuttaa hankalalta, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Tunti, kaksi parin viikon välein lihan hankintaan ja käsittelyyn ei vie loppujen lopuksi paljonkaan aikaa. Valitsemalla teollisen raakapakasteen säästät nuokin pari tuntia. Aikaa menee enää siihen, että otat lihat sulamaan ja tarjoilet ne! :) 
-Saattaa tuntua kalliilta varsinkin markettimuonaan verrattuna, mutta ynnääppä ruokintaperäisten vaivojen aiheuttamien eläinlääkärikäyntien laskut, ja mieti sitten hintakysymystä uudeleen ;) 

Toivon kaikille hyviä raakaruokakomeuksia, ja kissaystäville pitkää ja tervettä ikää. Otetaan kissan hyvinvointi meidän kaikkien sydämenasiaksi, ja viedään hyvää eteenpäin! :)

 ''Ei enää kuvia viljakeksejä minulle!'' <3: Penni

Jos tykkäsit Pennin tarinasta, osoita tukesi ja tykkää siitä täällä MUSHin sivuilla. Samalla voit lukea muista raakaruokakokemuksista ja kertoa myös omien kissojesi ruokinnasta! :)

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa!

Itsenäisyyspäivä on jo miltei ohi, mutta paljon on tänään saatu aikaiseksi. Kissojen iloksi pystytin joulukuusen, ja latvatähden virkaa toimittaa riikinkukkokoriste.. oikea houkutuslintu!

Penni suhtautui viime jouluna kuuseen erittäinkin rauhallisesti, kiipeli vain pari kertaa, ja koristeitakin hän pudotteli vain muutamaan otteeseen. Olen silti todennut, että lasikoristeita ei kannata alaoksille ripustaa..

Pentu-Penni tarkkailupuuhissa..

Viime jouluna meille tuli töihin myyntiin tällainen aivan ihana kissojen tonttulakki, joka toimittaa pesän virkaa :) Penni rakastui siihen ja viettikin hyvin monet aamu-, päivä-, ilta- ja yöunetkin hatussa köllien. Herra on nyt vähän ylisuuri hattuun, joten tänä talvena lakki voikin sitten lämmittää pikku-Morrista :)

Ihmisten iloksi tuli leivottua pipareita ja eilen vieteltiin työporukalla pikkujouluja, joihin leivoin kahvin seuraksi glögijuustokakun. Kokeilkaapa varsinkin tuota juustokakkua, jos alkoi herkkuhammasta kolottaa. :)

Vinkki pukinkonttiin

Meillä tämä ihanuus ei ehtinyt odotella jouluun saakka, sillä oli pakko saada pari jouluista kuvaa meidän pojista työpaikan lehteen, mutta tässä kuitenkin kuvien kera lahjavinkki, joka tuo iloa niin kissoille kuin omallekin silmälle: lampaantalja!

Olin jo pitkään haaveillut lampaantaljasta, mutta nuo tuppaavat olemaan varsin hinnakkaita.. Onneksi nyt löysin eirttäin hyvään hintaan vähän pikkuisemmat taljat pojille. Molemmille tietysti omansa, jottei taljakateutta synny... ja jotta voisin itsekin välillä nauttia taljan tuomasta pehmeydestä ja lämmöstä sisustukessa.

Morrista totta puhuen vähän jännittää koko talja.. siihen ei voi mennä päälle, mutta sen reunoja voi nuuhkia varovasti. Pikkuinen ei uskalla koskeakaan taljaan, vaikka Penni tyytyväisenä makoilisikin taljan päällä itseään peseskelemässä tai unia nähden. Penni siis suorastaan rakastaa taljaa! Enkä ihmettele, on se niin ihana, että välillä täytyy itsekin painaa pää sen villaa vasten..

Tässäpä muutama jouluinen kuva meidän kisuista, todisteeksi siitä, että hengissä ollaan, vaikka aktiiviustaso onkin harmillisen alhainen. :)

Morris on oikeasti turvallisen 10cm päässä taljasta :)

Pennin uusi lemppari-lepopaikka <3

Taljalle on myös ihana torkahtaa <3

Taljojen lisäksi kissoja hemmotellaan jouluna namusilla ja uusilla leluilla. Katsotaan niitä sitten aattona lähemmin! :)

Tässä vielä kolmas kisumme iki-gepardinpentu Ville, joka on pelastettu joskus ehkä seitsemän vuotta sitten Virolaisesta lelukaupasta ihan liian söpönä sinne jätettäväksi ;)

Muistetaanko teillä karvakorvia joulunaikaan? :)

MUSH Jouluiloa -kampanja 2013

Kissojen ja koirien barf-valmisruokamerkki MUSH järjestää tänä vuonna joulun alla kampanjan, jossa jokaisella on mahdollista jakaa muutama MUSH Vaisto-lihapulla tai MUSH BARF-kissanruokaa kodittomille eläimille.
Kampanja aika on tästä päivästä 9. joulukuuta asti, joten tässä on aikaa houkutella myös kaverit mukaan. :)

Hyvän tekeminen on tehty simppeliksi, tykkää vain MUSHin Fecebook-sivusta. Lisäksi voit auttaa useammalla lihapullalla seuraavin keinoin:

- twiitti: ‪#‎mushjouluiloa2013‬
- Instagram-tagi: #mushjouluiloa2013
- blogipostaus
- ja blogiin lisätty kampanjabanneri

Tässäpä nyt postaus ja kampanjabanneri, Facebook-sivusta olen tykännyt jo ajat sitten :) 


Jos haluat lisätä bannerin myös omaan blogiisi, ohjeet löytyvät täältä. :)

Aiemmin jo postailin eläinsuojelun heijastimista, ja kuten siinäkin asiassa, tässäkin pienestä teosta syntyy lopulta iso läjä ruokaa.
Älköömme nyt takertuko myöskään tähän meneillään olevaan MUSH täysravinto .. or not -keskusteluun, olimme sitten itse kukin mitä mieltä tahansa. :)


Muistuttaisin myös meneillään olevasta arvonnasta, joten jos kiinnostusta osallistumiseen on, klikkaa itsesi arvontasivulle. Osallistumisaikaa on vielä pari päivää 28.11. asti. 

Jospa sitä itse sitten siirtyisi piikkimatolle, koska muuten täytyy taas hakea lääkäristädiltä relaksanttikuuri tämän niska-hartiatapauksen hoitoon... Ei pitänyt alunperin avata koko konetta lainkaan, mutta pakko oli, koska tämän kampanjan Facebookista bongasin. :)

Turvamerkintä

Mikä mikrosiru?

Aiemmin käytössä olleen tunnistetatuoinnin sijaan on jo jonkin aikaan käytetty turvasirua lemmikin tunnistemerkinnän välineenä. Turvamerkinnässä käytettävä siru on pieni, noin 2mm halkaisijaltaan oleva noin sentin mittainen lasi- tai muovikuorellinen kapseli. Useiden sirujen pintamateriaali edesauttaa sirun paikoillaan pysymistä niin, että keho kasvattaa sidekudoksen kapselin ympärille. Jokaiseen siruun on tallennettu erilainen 15 numeron sarja eläimen yksilöimistä varten. Joihinkin sirutyyppeihin (esim. Lifechip Thermo) on lisätty lämpömittari ruuminlämmön nopeaa mittaamista varten.
Siruttamalla voidaan merkitä kissojen ja koirien lisäksi myös muita lemmikki- ja tuotantoeläimiä.

Sirutus käytännössä

Siru asetetaan parimillisellä neulalla useimmiten joko kissan korvan taakse tai selkänahan alle. Sirutus on lähestulkoon kivuton, hyvin nopeasti suoritettu, rokotuksenomainen toimenpide. Siru ei haittaa kissaa jatkossa millään lailla.
Sirun asentamisen jälkeen sirun toiminta testataan lukemalla siru sirunlukijalla. Lukijan näytölle ilmestyy siruun ladattu numero, jonka tulee olla sama kuin rekisteriin ilmoitettava numerosarja.
Useimmiten eläinlääkäri ilmoittaa sirun Kissaliiton ylläpitämään rekisteriin, johon rotukissojen lisäksi voidaan nykyään rekisteröidä myös kotikissat. Olen kuullut tapauksista, joissa omistajan on itse pitänyt ilmoittaa kissa rekisteriin, joten asian kanssa kannattaa olla tarkkana. Rekisteröimätön siru on käytännössä olematon siru.

Vanhaa tatuointimerkintää paremman turvamerkintäkeinon sirutuksesta tekee se, että siru on ikuinen. Samoin kuin ihmisille tehdyt tatuoinnit, myös lemmikkien tunnistetatuoinnit haalistuvat ja saattavat ajan saatossa menettää muotonsa niin, että numeroista tulee peräti lukukelvottomia. Sirutus on myös nopeampi ja kivuttomampi menetelmä, kuin tunnistetatuoinnin teko.

Miksi turvamerkintä?

Turvamerkintä on nimensä mukaan eläimen turvaksi suoritettu toimenpide. Turvamerkityn ja sirurekisteriin ilmoitetun eläimen omistaja pystytään selvittämään sirunumeron perusteella. Esimerkiksi karkuteille joutunut tai vapaana ollessaan kiinni otettu kissa pystytään palauttamaan omistajalleen, mikäli sen nahan alta siru löytyy. Sirun lukemiseen tarkoitettu laite löytyy useimmista eläinlääkäreistä sekä eläinsuojista.

Sirun laitto rokotuksen tai muun toimenpiteen yhteydessä tulee edulliseksi, joten siru on myös halpa vakuutus lemmin löytymiselle.

Huomioitavaa

Muista päivittää yhteystietosi sirurekisteriin aina, kun muutat tai vaihdat puhelinnumeroa. Kadonnut lemmikki löytää nopeiten tiensä kotiin, kun sirun tiedot ovat ajantasaiset. 

Myös lemmikin vaihtaessa kotia on tärkeä ilmoittaa sirun olemassaolosta uusille omistajille, jotta omistajatiedot voidaan päivittää. Sirutustodistus vaihtaa tietysti myös omistajaa, jotta uusilla omistajilla on tieto lemmikkinsä sirunumerosta.

Suomen Kissaliiton rekisterin lisäksi sirutiedot voi ilmoittaa myös esimerkiksi maksullisen Turvasiru-verkkopalveluun. Palvelusta voi hakea lemmikkiä sirutietojen perusteella vuorokauden ympäri, kuka tahansa. Osa eläinklinikoista kuuluu niinikään vuorokauden ympäri auki olevan Siruhaku-palvelun piiriin, ja niissä tehtyjen sirutusten tiedot ovat kysesen palvelun kautta haettavissa.

Kissaliiton rekisteriin ei ole ympärivuorokautista pääsyä, vaan sieltä sirunumeroa täytyy tiedustella puhelimitse. 

Joitakin mikrosirurekistereitä:

turvasiru.fi

mikrosiru.com

siruhaku.fi

Auta karannutta, kiinni otettua tai varastettua lemmikkiäsi löytämään kotiin, hanki sille turvamerkintä viimeistään seuraavan rutiinitarkastuksen yhteydessä. :)

Heijastin heilumaan hyvän asian puolesta!

Illat, ja päivätkin, ovat jo pimenneet niin, että nyt on viimeistään aika ryhtyä heijastimen hankintaan. Itse olen jo noin kuukausi takaperin hankkinut itselleni uuden heijastimen hukkuneen pääkallon mallisen koviskilluttimen tilalle, ja tällä kertaa päätin kuluttaa rahani heijastimeen, joka edesauttaa sekä minun turvallisuuttani että monen pienen karvakorvan elämää.

Tilaa heijastimia täältä: http://www.tesy.fi/index.php?oid=12

Tilasin oman kuntani eläinsuojeluyhdistykseltä heijastimen hintaan 3,50€ + kirjemaksu. Tai no, tilasin niitä oikeastaan kolme, itselleni, isännälle sekä vielä pikkuveljelleni, joka tosin ei ole vielä saanut omaansa. Pienelläkin rahalla pystyy tekemään hyvää, ja kun tekee pieniäkin lahjoituksia pitkin vuotta, kertyy niistä lopulta yllättävänkin suuri summa. Siksi meidän kaikkien suinkin kynnelle kykenevien tulisikin muistaa itsemme lisäksi myös muita, ja tarjota apua, pientäkin sellaista.
Esimerkiksi meillä täällä Turussa voi Citymarketeissa jättää pullonpalautuskuitin eläinsuojeyhdistykselle, hyvään tarkoitukseen, ja ainakin kertaalleen vuodessa on Cittareissa keräys, johon saa päivän ainaka tuoda mukanaan tai ostaa kaupasta kissan- tai koiranruokaa ja lahjoittaa se eläintensuojeluyhdistykselle. Sinne isäntä vei meiltä muutama kuukausi sitten kassillisen ruokaa, kun itse en töiden takia päässyt mukaan lahjoitusreissulle.

• Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesun hauska pesukarhuheijastin löytyy täältä.
• Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton alaisten jäsenyhdistysten jäseneksi voit liittyä täällä. Jäsenmaksu on useimmissa yhdistyksissä 30€ vuodessa, ja se sisältää neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden. 
• Kummilahjoittajana voit lahjoittaa haluamasi summan kuukausittain eläinsuojelutyön hyväksi. Kummiksi voi liittyä joko oman paikkakuntansa tai Suomen eläinsuojeluyhdistykseen. 

Miten teillä autetaan tai haluttaisiin auttaa kodin ulkopuolisia karvatassuja? :)

Kynnet

Kissan kynnet ovat paljolti samanlaiset, kuin mitkä tahansa muutkin kynnet, mutta silti kovin erilaiset aivan erilaisella käyttötaroituksella.

Ihminen käyttää kynsiään lähinnä päänahan rapsutteluun, nenän kaivamiseen ja kännykän takakuoren avaamiseen, mutta kissalle kynnet ovat luonnossa elintärkeät. Kissa käyttää kynsiään saalistaessaan, puolustautuessaan uhilta ja kiipeillessään. Koukkumainen kynsi on oiva apu saaliin kiinnipitämisessä ja ehdoton esimerkiksi puuhun kapuamisessa, saapa kissa sivallettua sirppikynsillään saalistajiinsa syviä haavoja ja ehkä siten pelastettua itsensä kiipelistä.

Kynsien rakenne ja niiden käyttö

Kissan kynsi on keratiinia, kovaa proteiinia, josta koostuvat esimerkiksi myös kaviot, lintujen nokat ja matelijoiden suomut. Myös ihmisen hiukset ja eläinten karvapeite ovat samaista sarveisainetta.

Rakenteeltaan kynsi on kova kuori, joka on alapinnaltaan avoin. Kynnen keskellä ja osittain sen alapinnala kulkee ydin, jossa on sekä verisuonia että hermoja.

Kissalla on sisäänvedettävät kynnet, jotta sen ei tarvitse pitää niitä esillä jatkuvasti. Tällä tavoin kynnet eivät kulu turhaan niiden käydessä jatkuvasti kiinni maahan kissan askeltaessa.

Omistamme poiketen kissan kynnet kasvavat sekä pituus- että leveyssuunnassa. Tämä auttaa kissaa pitämään kyntensä alati terävänä, sillä poistamalla kyntensä uloimman kuoren saa kissa paljastettua sen alta uuden, neulanterävän kynnenkärjen. Kuoren kissa irrottaa raapimalla karheita pintoja, ulkona esimerkiksi puiden runkoja, sisätiloissa raapimapuun lisäksi 'teroitusalustaksi' kelpaavat myös erilaiset matot sekä esimerkiksi sohvannurkka. Irronneita kynnenkuoria löytyykin usein kissan raapimapaikkojen läheltä.

Kissa ei siis raavi sohvan selkänojaa piloille ihmistä kiusatakseen, vaan hoitakseen kynsiään. Tämän lisäksi kissan tassunpohjien feromonirauhasista jää kohteeseen hajujälki, ja jättääpä kissa samalla myös näkyvän merkin siitä, että raapimapaikka on osa sen reviiriä.

Kynsien hoito

Ulkokissan kynsiä ei juuri tarvitse hoitaa, mitä nyt toisinaan kannattaa tarkistaa, etteivät kynnet ole vahingoittuneet.

Sisäkissan kynnet sen sijaan voivat vaatia hienosäätöä, kynnen terävimmän kärjen leikkaamista. Sisäiloissa elelevän kissan kynnet saattavat kasvaa helposti liian pitkiksi, ja estetäänpä kynsien leikkuulla myös vahinko- (tai tahallisten) raapaisujen aiheuttamat ikävät haavat.

Kynttä leikattaessa kynsi täytyy ensin saada esiin tassusta, ja tämä onnistuu painamalla peukalolla ja etusormella tassun uloimman nivelen kohdalta. Kun kynsi on saatu esiin, nipsaistaan terävä kärki pois, ydintä varoen. Kynsihermoon ulottuva leikkaus tuottaa kissalle paljon kipua, ja ydin voi myös vuotaa runsaastikin verta.

Kynnen leikkaamiseen on hyvä käyttää joko kissalle tai jyrsijälle suunniteltuja kynsisaksia, joilla leikattaessa kynttä ei vahingossakaan murjo tai sälöytä. Ihmisten kynsisaksilla kissan kynttä ei kannata leikata, sillä leikkuun paine kohdistuu niillä kynteen eri tavalla, kuin tarkoitukseen suunnitelluilla saksilla leikattaessa. Jos edessä on kuitenkin 'pakkotilanne', käytä niitä ainoastaan aivan kynnen terävimmän kärjen poistoon.

Kynnen juureen kerääntyy usein kerros epämääräistä töhnää, jonka aina silloin tällöin varovasti poistan kynnen päältä. En tiedä, miten tarpeellista tuo on, mutta välillä näyttää siltä, kuin siihen kerääntyisi ties mitä vessalaatikosta peräisin olevaa, enkä haluaisi noiden mönjien aiheuttavan minkäännäköisiä kynsivallin tulehduksia tms. Koska noiden poistaminen on kissalle kivutonta (kaapaisen ne varovasti kynnellä pois), eikä häiritse kynsien käsittelyyn tottunutta kissaa, teen sen ilomielin välttääkseni mahdolliset ongelmat.

Kynsien käsittelyyn totuttaminen

Kissa kannattaa totutaa kynsien käsittelyyn jo pentuiässä, jolloin kynsien hoito onnistuu helposti koko kissan eliniän (ottaen huomioon, ettei kynttä koskaan leikata liian pitkälle ja täten aiheuteta kissalle kynnenleikkuupelkoa).

Pennun tai aikuisen harjoittelevan kissan kynsiä ei tarvitse heti alkaa leikkaamaan, vaan ensin on tärkeä totuttaa kissa tassun kosketteluun. Pidä tassua hellästi sormiesi välissä, silittele tassua. Palkitse kosketukseen rauhallisesti reagoiva kissa, niin se oppii, että töppösten koskettelu on positiivinen kokemus. Kun kissa on tottunut tassun pitelyyn, paina kynsiä varovasti esiin, yksitellen. Kun kissa ei reagoi tassujen ja kynsien tutkimiseen, voi kynsiä alkaa leikkaamaan, varovasti, ensin kynsi ja sitten tassu kerrallaan. Palkitse kissaa aluksi runsaasti, herkuin tai rapsutuksin.

Kynsiä voi myös varovasti lyhentää kissan nukkuessa, jos kynsien leikkuu tuntuu muutoin liian haastavalta, ja kynnet haluaa silti lyhentää.  

Havainnollistava kuva kynnestä.
(Oma kynsi on keltainen,koska mandariinit ;D )

Yllä Pennin terävä kynsi ja alla muutamaa päivää aiemin leikattu kynsi.

Kissan kynsisaksien teräosa on kaarevan mallinen. 

Kissan kynsien poistaminen

Rapakon toisella puolella on nykyään trendi poistaa kissoilta kynnet. Arviolta joka neljäs yhdysvaltalainen kissa menettää kyntensä, eikä toimenpide ole vieras Kanadassakaan. Kynnen poistossa ei kissalta poisteta vain kynttä, vaan käytännössä koko 'sormen' viimeinen nivel amputoidaan.
Kynsien poistaminen evää kissalta mahdollisuuden kunnolliseen puolustautumiseen, jolloin kynnetön kissa saattaa alkaa kärsimään toimenpiteen aiheuttamista luonnehäiriöistä, kuten pelokkuudesta tai puremisella siivitetystä hyökkäilystä.
Kissan kynsien poisto on anteksiantamaton toimi, joka aiheuttaa kissalle kipua, täysin turhaan. Tämä, kuten moni muukin toimi johtuu ihmisten tietämättömyydestä ja kissojen kohtelusta väärin; moni kyllästynyt kissa, jota ei leikitetä säännöllisesti, alkaa leikinomaisesti yliaktiivisena hyppimään omistajansa jalkaan jne. Jos kissan kanssa ei leiki, se yrittää leikkiä liikkuvien kohteiden kanssa. Kissan kynnet poistetaan, jotta esimerkiksi tällaiset häiritsevät tempaukset loppuisivat.
Kynsien poiston kokenut kissa saattaa lopettaa hiekkalaatikolla käynnin, sillä hiekan, varsinkin suurikiteisen sellaisen, kaivaminen operaation jälkeen on luonnollisesti hyvin kivulias tapahtuma. Kissa ei halua tehdä tarpeitaan astiaan, jossa se on joskus kokenut kipua.
'Declaw' -toimenpide aiheuttaa useissa tapauksissa ikävän noidankehän, jossa kissan käytös häiriintyy, sitä aletaan säikkymään, tarpeiden tekoon muualle kuin laatikkoon ärsyynnytään, ja lopulta kissasta hankkiudutaan eroon, usein viemällä 'hulluksi tullut' kissa piikille.
Onneksi Yhdysvalloistakin löytyy jo joitakin kaupunkeja, joissa kynsien poisto on laissa kielletty. Monet myös hankkivat kissojensa kynsiin kiinni liimattavia tuppia, jotka estävät kynsien käytön ja huonekalujen tuhoamisen. Kuinka mahtaa joka suuntaan kasvavalle kynnelle käydä, jos tuppia ei muisteta/viitsitä vaihtaa uusiin riittävän usein?
Leikittämällä ja tarjoamalla sallittuja raapimapaikkoja moni kissa lopettaisi väärien paikkojen raapimisen tai liikkuviin raajoihin hyökkäilyn.

Suomessa Kissaliitto ei hyväksy näyttelyihinsä kynnettömiä kissoja, eikä kynsien poisto tietääkseni ole Suomessa edes laillista -onneksi.

Eläinlääkärireissu

13. päivä keskiviikkona teimme rutiinireissun eläinlääkäriin, mitään ei siis onneksi ole pielessä. :) Penni sai ensimmäisen vuosirokotuksensa ja Morris ensimmäisen penturokotuksen, joka tehostetaan noin kuukauden kuluttua. Morris myös sirutettiin samalla kertaa.

Käymme eläinlääkärillä naapurikunnassa, sillä olin Pennin kastraatiota suunnitellessa kuullut paljon positiivista kyseisestä vastaanotosta, niin hinnasta kuin lääkäristäkin. 

Ja tosiaan, lääkäri onkin mukava ja asiallinen, joskin hieman jörö, mutta vastauksen saa kysymykseen kuin kysymykseen, toisin kuin siellä, missä Penni sai penturokotuksensa.

Hintatasokin on aivan eri luokkaa, Pennin ensimmäinen rokotus sekä sirun laitto samalla kertaa maksoi noin 130 euroa. Nyt saimme kahden kissan rokotukset sekä toiselle sirun vain 70 eurolla! Kastraatiokin maksoi vain 55 euroa.

Morris tutkii...

Eläinlääkärireissut olisivat ihan mukavia, mutta niihin liittyy muutama ongelma.. joista kaksi ensimmäistä on kyllä hyvin paljon läsnä normaalielämässäkin..:

1. Kynsien leikkuu on eläinlääkärille mentäessä tarpeen, jotta mahdollisesti pyristelevä kissa ei satuttaisi ketään tielle osuvaa.. En halua kissani ensitöikseen raapivan lääkäriä verille. 

Penni on siitä mukava tapaus, että hänet voi vaan istuttaa syliin kuin pikkulapsen, ja napsutella kynsien kärjet pois, mutta Morris.. Hohhoijaa, siinä on sellainen korkkiruuvivieteri, jonka keskiosa pörii ymäri joka suuntaan ja raajat huitovat kaikki neljä omiinsa. Olenkin varovasti nipsutellut Morriksen kynsiä (älkää kertoko) hänen nukkuessaan :D Aina varovasti töppönen kerrallaan, jottei pörrikkä heräisi.

2. Irtokarvat.. Niitä on joka puolella, työvaatteenikin ovat peittyneet niihin, Pennin vaaleaan alusvillakarvaan, jota irtoaa aivan tolkuttomasti, ainakin nyt, kun turkki on talven varalle paksuntunut. En halua, että kissasta varisee karvamatto vastaanoton lattialle, joten furminoin ja karstasin ainakin puoli tuntia sinäkin aamuna.. Ja edeltävänä iltana. No, irtosi herrasta silti karvaa, mutta onneksi ei ihan hillittömiä määriä.

3. Matkapahoinvointi on ongelmista suurin ja vaikein. On hirveä katsoa ja kuunnella, kun rakas kissa kärsii, mouruaa, kuolaa, vaahtoaa, oksentaa ja ulostaa koppaan. 

Feliway on kokeiltu, sillä ei ollut mitään vaikutusta, vaikka kuinka sitä koppaan suihkinkin. Myöskään sylissä matkustaminen ei tuonut kuin hetken helpotuksen, ei liioin kopan peittäminen kankaalla. 

Tällä kertaa lähestyin asiaa yrttispuolelta, ja ostin vuohenjuuri & valeriana* -valmistetta, jonka pitäisi rauhoittaa. En myöskään tarjoillut aamuruokaa, jotta vältyttäisiin oksennuksessa olevan kissan pesemisestä vastaanotolla.. 

Minusta tuntuu, että tuo rohdosvalmiste auttoi.. Penni kyllä kuolasi koko matkan, kopassa oli pitkin seiniä varmaan metrinen kuolavana, ja tuli se kakkakin sieltä, mutta aivan loppumatkasta. Kissa oli kuitenkin muuten rauhallinen, ei valittanut eikä pitänyt matalaa mouruavaa ääntä, joka yleensä on kielinyt siitä, että nyt ahdistaa ja kohta tulee oksennus. Paluumatkan Penni nukkui suurimmaksi osaksi, mikä oli ihan uusi juttu häneltä. Aion ehdottomasti kokeilla tätä valerianavalmistetta uudelleenkin, sillä kerrasta on paha vielä vetää mitään todenmukaisia johtopäätöksiä sen vaikutuksesta.

Morris ei onneksi voinut pahoin, mitä nyt pakokauhun vallassa yrittikin raapia tiensä ulos kopasta.. 

Vaikka sinne kiltisi kotona kömpikin. (Tämä tosin on Pennin koppa)

Molemmat kissat saivat Nobivac Tricat Trio kolmoisrokotteet, jotka avittavat kissaa vastustamaan kissaruton lisäksi myös herpes- ja kalikivirusten aiheuttamaa kissaflunssaa. Rokotteista ja niiden toiminnasta sekä taudeista joilta niiden avulla suojellaan, kirjoittelen vielä kunnon jutun, joten ei tässä sen enempää rokottamisesta. :) 

Penni on sirutettu jo aiemmin, joten nyt Morriskin sai sirun nahkansa alle. Kissamme ovat sisäkissoja, ja karkuun pääsemisen riski on pieni, mutta aina mahdollinen. En halua pelata turhia uhkapelejä, että karkuteiltä löytynyt kissa joutuisi muiden hoiviin tai pahimmillaan piikille sen takia, että se eksyisi pitemmän matkan päähän sellaiseen eläinsuojaa, josta sitä ei osaisi kysellä. Kirjoitan myös sirutuksesta ihan kunnon jutun, joten nyt kerrottakoon vain sen verran, että Morris oli yllättävän urhea eikä edes värähtänyt sirua laitettaessa, vaikka muuten onkin sellainen kiemurtelija. :)

Vielä loppuun muita kuulumisia sen verran, että meillä menee jo ihanasti, Penni on ihan normaali oma itsensä ja tulee luokse kutsuttaessa, könyää viekussa ja jakelee pusuja ihan normaaliin tyyliin <3

Meinasi jo ihan tulla itku, kun Penni oli niin pitkään vähän poissa tolaltaan pennun saapumisen takia.. 

No, nyt se antaa jo Morriksen lutkuttaa nänniäänkin, vaikka mielestäni moiset prvoudet voisi kyllä lopettaa hetipaikalla. ;)

Hyvä kuitenkin tietää, että Morris kokee Pennin turvakseen :) <3

* Valeriana on Valeriana officinalis-kasvista, eli rohtovirmajuuresta saatua rohdosta, jota käytetään rauhoittamaan ja joskus jopa unilääkkeenä. 

(Toisaalta Valeriana vaikuttaa kissoihin samalla tapaa, kuin kissanminttu, muttei meillä ainakaan mitään innostusta ilmennyt, kaipa sekin on kasvin käsitteystä kiinni)

Teksteistäni ja ajatuksistani

Koska äskettäinen postaukseni oli taas markettiruokavastainen, haluaisin tehdä pari asiaa selväksi.

En halua tässä blogissa tai muutoinkaan pahoittaa markettiruoalla tai esim Royal Caninilla tms kissojaan ruokkivia lukijoita, enkä varsinkaan haukkua teitä tai valintojanne. Sen sijaan tavoitteeni on herättää ajatuksia ja kiinnostusta kissan ruokintaa kohtaan, sillä kaikki mitä kissanruokana markkinoidaan, ei oikeasti ole lihansyöjälle soveltuvaa ravintoa.

Olen itsekin ruokkinut Penniä Royal Caninilla ja Hill'sillä noin puolen vuoden ajan, jonka jälkeen vasta havahduin siihen, että eivät nuo 30-40% lihaa sisältävät kuivanappulat ole sitä ravintoa, jota kissan kuuluu syödä, tai mitä haluan kissalleni syöttää.

Innoituksen kissan ravitsemukseen tutustumiseen sain Ziwi Peakin maahantuojalta, jonka kanssa erään kerran töissä keskustelin. Tuon päivän jälkeen olen eri lähteistä lukenut, painanut mieleen ja eri vihkoihin koonnut tietoa siitä, miten kissan kroppa toimii, ja mitä sille sen perusteella kannattaisi syöttää. Pian aloin tekemään muutosta ruokavaliossa, joka koostuukin tänä päivänä suurimmaksi osaksi raa'asta lihasta ja elimistä sekä lemmikkieläinliikkiden laadukkaimmista täys- ja täydennysravinnoista.

Monet kissojen sairaudet saavat kimmokkeen heikkolaatuisesta ravinnosta, joka aiheuttaa erinäisiä ongelmia virtsatievaivoista diabetekseen. Myös ylipaino on monen kissan ongelma, ja niin meinasi meidän Pennillekin käydä, myönnän.
Penni lihoi kastraation jälkeen nopeasti, silloin ruokana oli RC Sterilized ja Hill's Young Adult Sterilized Cat -kuivanaput sekä Hill'sin pussukat. Painavimmillaan Penni oli hiukan yli 6-kiloinen, ja maha alkoi jo vähän roikkua, ja kylkiluitakin sai tunnustella vähän paremmin ne tunteakseen.
Vaihdettuani raakaruokinnalle laihtuminen alkoi nopeasti, kissa virkistyi ja ulosteen määrä väheni, ja haju poistui lähestulkoon kokonaan. Nykyään Penni painaa 5,5kg ja kylkiluut tuntuvat mukavasti, ongelmitta.

Moni markettiruokkija puolustautuu sillä, että 'saan syöttää kissalleen ihan mitä lystää, olkaa te jeesustelijat hiljaa, kissanikin on ihan terve'.
Moni kissa voi eittämättä elää vaikka 20-vuotiaaksi pelkällä Latzilla, koskaan sen kummemmin sairastamatta, mutta miksi ottaa ylimääräinen riski, jos sen voi oikeanlaisen ruokinnan avustuksella eliminoida. Täyttä muutosta ruokintaan ei heti tarvitse tehdä, vaan pienikin askel parempaan voi olla kissan terveyden kannalta suuri, jopa hengenpelastava muutos.
Itse koen tarpeelliseksi tehdä kissojeni hyvinvoinnin vuoksi sen, minkä vain kykenen, sillä sisäkissoina Penni ja Morris eivät voi vaikuttaa omaan ravinnonsaantiinsa, ja siihen, mitä niille tarjoiltu ravinto niiden elimistössä voi saada aikaan.

Ymmärrykseni lopahtaa siinä kohtaa, kun parannusta ravinnontarjonnassa ei haluta oman viitsimisen vuoksi tehdä, vaikka se muutoin olisi mahdolista, ja ravitsemukselliset asiat olisi ymmärretty.
'Kaikki kuolee joskus' -ajatustapa on mielestäni myös yksi niistä kammottavimmista, enkä toivosi sitä missään yhteydessä milloinkaan kuulevani, sillä se väheksyy elämän arvoa hirveällä tavalla, aivan kuin rakkaittemme elämällä ei olisi mitään merkitystä.

Mielestäni lemmikkiemme elämän laadun parantaminen ja niiden eliniän pidentäminen (ei missään tapauksessa kärsivän eläimen kohdalla) on vähintä, mitä voimme tarjota vastineeksi niiden antamasta rakkaudesta ja luottamuksesta. Haluan tehdä kaikkeni, jotta kissani saisivat elää hyvän ja terveen elämän, osana rakastavaa perhettä.

<3 : Sofia

Kuulumisia ja uusi kiipeilypuu

Huh huijaa, joulu lähestyy, ja samalla lisääntyy myös kiire töissä. En ole edes avannut tietokonetta maanantain jälkeen, joten eipä ole postauksiakaan tuttuun tahtiin sadellut. Joka päivä ei toki tarvitsekaan kuulumisia kertoilla, mutta ei parit kuulumiset ja yksi asiateksti ihan turhan hurja tahti olisi... Olen myös ollut iltavuorossa, ja kymmenen aikaan kotiin palatessa kiinnostusta herättää lähinnä lämmin vuode..
Mutta, ketäpä minun kuulumiseni kiinnostaisivat, kun perheestä löytyy kaksi kissaakin. :D

Aloitetaan Pennistä, joka on edelleen mustasukkainen pienen palleron saamasta huomiosta. Ei kuitenkaan enää niin paljoa, kuin ennen, mutta kiukkuisia salamoita iskevä katse kyllä porautuu takaraivoon aina, kun Penni näkee minun Morrista palluttavan.
Penni on vanha oma itsensä yleensä vain aamuisin, tai joskus harvoin päivällä, kun saan olla sen kanssa kahden Morriksen nukkuessa. (OK ja ätä kirjoittaessa Penni tuli Morris vanavedessä antamaan kissapusuja.. ja jäi tuohon sohvalle pikkuinen kyljessään itseään pesemään. Penni ei siis ole hakenut läheisyyttä pienen ollessa läsnä.. Eikä myöskään pessyt tuota sohvalla köllien.. niinkuin nyt)

Morris puolestaan on jo saavuttanut minuun sellaisen luottamuksen, että pystyy ihan hyvin nukkumaan sylissäni vaikka tunninkin verran ja samalla pystyn vähän tutkailemaan korvia, kynsiä ja hampaita.
Pikkuisen ongelmana on edelleen vatsa, joka tuntuu menevän vähän löysälle ihan kaikesta muusta, kuin raa'asta lihasta. Tilanteen arviointia hankaloittaa se, että välillä kakka on löysää ja haisee järkyttävän pahalle, välillä se on ihan normaalia.. Morris syö siis natures:menu pentupussukoita, ZiwiPeak märkäruokia, ja raakaa kanaa (lihaa, sydäntä, maksaa -vain vähän, kivipiiraa)+ keltuaisia.. Joskus ZiwiPeakin kuivalihaa, mutta ihan häviävän pienen määrän noihin muihin verrattuna. Pelkälle lihalle en halua poikaa laittaa, koska pelkään kuollakseni paperiluutautia, jossa keho ei saa riittävästi kalsiumia ja alkaa ottaa sitä luustosta. Tästä syystä koen  turvallisemmaksi tarjota sekä tuoretta että teollista muonaa.


Keskiviikkona meille saapui mukava lähetys, Mustin ja Mirrin verkkokaupasta tilattu parimetrinen kiipeilypuu, muutama riikinkukosulkaonki sekä kolmisenkymmentä pussukkaa natures:menua.
Pojat tykkäävät kiipeilypuustaan kovasti, Penni kävi heti terottelemassa kynsiään. Morris löysi kivan uuden pesän toiseksi ylimmästä laidallisesta tasosta, ja Penni tarkkailee maisemia alemmilta.
Tässä muutama kuva kissoista uudessa kiipeilypuussaan:

Morkis nokka pystyssä. 

Penni venyy (ja Morris paukkuu :D )

Penni yrittää raapia puuta ja Morris tapansa mukaan häiritsee minkä pystyy..

Ensi viikolla onkin sitten Pennin vuosirokotuksen ja Morriksen ensimmäisen rokotuksen aika. Asiajuttuakin siis ensi viikon aikana toivon mukaan tänne ilmestyy. :)

Nyt pikkuisen punaviiniglögiä ja kynttilöiden äärellä nautiskelua ennen nukkumaanmenoa.

Ai, ja kymmenen lukijan raja on saavutettu, vielä parisataa sivukäyntiä niin päästään arpomaan :)

Hiekkalaatikot ja kuivikkeet

Kissa on luonnostaan siisti eläin, ja se näkyy hiekkalaatikkokäyttäytymisessä monella tapaa. Kissa saattaa myös olla todella valikoiva joko kuivikkeen tai laatikon suhteen, tai vaikka molempienkin. Käydään läpi kissan hiekkalaatikkokäyttäytymistä sekä erilaisia kuivike- ja laatikkovaihtoehtoja.

Kun kissa tekee tarpeensa

Sisäkissan ja ulkokissan vessakäyttäytyminen on pitkälti samanlaista. Kissa haluaa tarpeidentekopaikakseen suojaisian paikan, josta se pystyy myös nopeasti poistumaan vaaran uhatessa. Lisäksi alustan on oltava helposti kaivettavaa ja nopeasti kosteutta imevää. Ulkona tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi kukkapenkit ja ihmisten harmiksi lasten kattamattomat hiekkalaatikot.

Kun kissa aloittaa tarpeidensa tekemisen, se kaivaa etutasuillaan kuopan kuivikkeeseen. Tarkistettuaan, että reitti on selvä, kissa kyykistyy kuopan päälle. Ulostaessa kissan asento on istuvampi, virtsatessaan kissa on lähempänä maata. Varsinkin sisäkissat yleensä peittelevät jätöksensä vähentääkseen niiden aiheuttamia hajuhaittoja, mutta ulkokissat saattavat jättää tuotoksensa peittelemättä. Yhtenä esimerkkinä kerrottakoon, että meillä Morris ei ole läheskään yhtä kova peittelijä kuin Penni, vaan Penni varsinkin alkuun kävi hyvin usein peittelemässä pienemmän kissan pissat kun tuo oli käynyt asioillaan. Nykyään pikkukissa pitää jo jonkinmoisen huolen myös tästä jälkitoimesta, mutta ei silti ole asiassa lainkaan niin huolellinen, kuin 'isoveljensä'.

Kissa käyttää luonnossa harvoin samaa vessapaikkaa useamman kerran, joten kuivikkeen siisteydestä tulee sisätiloissa pitää hyvä huoli. Liian likainen kuivike saakin helposti kissan tekemään tarpeensa puhtaampaan paikkaan, vaatemyttyyn, matolle tai sänkyynkin.

Kuivikkeet

Sisäkissoille on kuivikevaihtoehtoja vaikka millä mitalla; on savi- tai puupohjaisia kuivikkeita, pähkinänkuorirouhetta sekä silikakiteitä. Kuivikkeita löytyy materiaalien lisäksi myös useita eri raekokoja, on pellettejä ja murusia. Toiset hiekoista paakkuuntuvat, toiset eivät.

Kissa valitsee luonnossa mahdollisimman pehmeän kaivuualustan, joten mukavimman tuntuista kissan tassuille on mahdollisimman pienen raekoon omaava, köykäisesti liikuteltava hiekka.

Monet hiekat ovat (kevyesti) hajustettuja, mutta kissan herkkää nenää ajatellen paras vaihtoehto on hajusteeton hiekka. Laadukas hiekka ei haise, kun laatikon puhdistaa huolellisesti vähintään kerran päivässä, joten hajusteilla ei täten ole juuri virkaa osana kissanhiekkaa.

Käytä hiekkaa laatikon syvyydestä riippuen vähintään 7cm kerroksena, niin puhdistus on helppoa, ja kissa pystyy kaivamaan sopivan syvyisen kuopan. Mitä vähemmän kuiviketta on, sitä nopeammin se likaantuu ja alkaa haista.

Alla pienet selostukset erilaisista kuivikevaihtoehdoista ja niiden käyttöominaisuuksista, sekä muutamia tuote-esimerkkejä.

Mikrohiekka on hiekkaa, joka on pienen raekoon omaavaa, köykäisesti kaivettavaa hiekkaa. Mikrohiekat ovat paakkuuntuvia, ja pienet mikrorakeet paakkuuntuvatkin yleensä tiiviiksi paakuksi. Nämä hiekat kestävät käytössä pitkään, jopa kuukauden, tiiviiden paakkujen helpon siivottavuuden vuoksi.

Mikrohiekkoja: Ever Clean (sis. aktiivihiiltä), Compact Care (antibakteerinen), Purr&Simple (pähkinänkuorirouhe), Cattia

Pelletit ovat esimerkiksi puu-, olki- tai pähkinänkuoripohjaisia, usein paakkuuntumattomia kuivikkeita. Useimmiten pelletit hajoavat kastuessaan murusiksi, jotka voi olla vaikea puhdistaa tavallisesta hiekkalaatikosta. Kosteat purut laatikon pohjalla saattavat myös olla epähygienisiä, jos laatikkoa ei kovin usein siivoile. Pellettejä varten onkin olemassa kaksiosaisia, ritiläpohjaisia laatikoita, joista kostunut puru on helppo puhdistaa laaikkoa ravistelemalla.

Pellettien tuntuma kissan varpaissa voi olla kova, eikä niitä välttämättä ole kovin mukava kaivella. Kyse on tietysti kissakohtaisista mieltymyksistä, ja moni ei tarpeitaan suostu muuhun kuivikkeeseen edes tekemään.

Pellettejä: Compact Care, Purr&Simple (pähkinänkuorirouhepuriste), EcoBastis (ei varsinainen pelletti, mutta siihen suuntaan menevä paakkuuntuva rae), useita markettimerkkejä. Jotkut käyttävät rautakupoista saatavia puupellettejä kissan kuvikkeena, ja isot säkit tulevatkin edullisiksi.

Kristallihiekat ovat silikakiteisiä hiekkoja, joihin virtsa imeytyy. Niistä tarvitsee päivittäisen siivouksen yhteydessä poistaa vain ulosteet, sillä virtsan kerääminen erikseen on lähestulkoon mahdoton tehtävä. Kristallihiekka on puhtaanapidon kannalta helpoin hiekka. Kristallihiekkaa löytyy erilaisissa raekoissa, joista suurirakeisimmat voivat taas tuntua kissan tassuun oudoilta kaivettavilta.

Kristallihiekkoja: Karlie Rocks, Compact Care

Hiekan kulkeutumisen estäminen

Käytännössä kaikki paitsi suurirakeinen kristallihiekka kulkeutuvat kissan tassuissa ympäri asuntoa, ja hiekkaa voikin löytyä vaikka sängystä aina nukkumaan mentäessä. Hyvä keino estää suurinta osaa hiekasta kulkeutumasta ympäriinsä, on hankkia vessalaatikon eteen hiekkamatto, johon hiekat karisevat kissan tassuista. Mattoja on esimerkiksi nyppyläisiä lateksimattoja, sekä parhaaksi kokemani kaltaisia säikeistä koottuja mattoja, joissa hiekat varisevat säikeiden välisiin onkaloihin ja kerääntyvät sinne.

Laatikot

Hiekkalaatikoita löytyy sekä katollisia että avoimia, monia eri kokoja ja muotoja. Sijoita laatikko rauhalliseen paikkaan, johon kissalla on helppo pääsy. Laatikoita kannattaa olla vähintään yksi tai kaksi per kissa, mutta monikissataloudessa ei lisälaatikoistakaan ole haittaa.

Avoimet laatikot ovat kissalle käytön kannalta helpoimpia, sillä niihin pääsee monesta suunnasta, ja poistumistiekin on aina avoinna monelle eri taholle. Avoimen laatikon ongelmia ovat hiekan lenteleminen pois laatikosta tarpeiden voimallisen peittelyn seurauksena, sekä jätösten mahdollisen hajun leijuminen helposti ympäristöön. Etuina ovat hyvä tulettuvuus (kissan kannalta) sekä helppo siivottavuus.

Katolliset laatikot saattavat viehättää joitakin kissoja niiden suojaisuuden ansiosta, mutta toisaalta ne eivät jätä poistumisteitä vaaran uhatessa (sisätiloissa tämä ei lie ongelma?). Suljetussa laatikossa virtsan haju saattaa nousta häiritseväksi, varsinkin, jos laatikkoa ei siivoa riittävästi, tai jos käytetty kuivike on huonosti hajuja imevää.

Design- laatikoita on myös ilmestynyt markkinoille. Niiden hyvänä puolena on kaunis ulkomuoto, joten laatikon voi pitää näkyvälläkin paikalla. Kääntöpuolena nämä laatikot ovat usein hirmuisen pienä, eivätkä täten sovi isommalle kissalle lainkaan. Kulku niihin saattaa olla myös vaikeasti tunnelimainen tai katon reiän kautta.

Puhtaanapito

Hiekkalaatikko on tärkeä siivota vähintään kerran päivässä, useamminkin, mikäli sitä käytetään paljon. Valitse käytettävä lapio kuivikkeen laadun mukaan: isoreikäisellä lapiolla on helppo puhdistaa paakut mikrohiekasta, lähes umpinaisella saa kaiveltua ulosteet kristallihiekan joukosta ja kaavittua kostuneet pelletinpurut ritilättömän vessalaatikon pohjalta.

Hiekka vaihdetaan uuteen sen likaannuttua, ja tämä saattaa olla kuivikevaihtoehdosta riippuen viikon, parin tai peräti kuukauden välein tapahtuva operaatio. Hiekan vaihdon yhteydessä laatikko joko pestään ja desinfioidaan tai pestään pesuaineella kuumaa vettä käyttäen.

Koska muovilaatikko naarmuuntuu käytössä ja täten kerää helpommin hajuja ja epäpuhtauksia itseensä, tulee koko laatikko vaihtaa aika-ajoin uuteen. Tarpeeksi paksu kuivikekerros pidentää myös laatikon ikää, kun kissan ei tarvitse kaivaa kuoppaa sen pohjaan saakka.

! Pidä silmällä kissasi laatikkokäyttäytymistä, sillä vähentynyt virtsaaminen tai jatkuva laatikolla ravaaminen voivat olla merkkejä sairauksista. Tarkkaile pissapaakkuja tai puruja, sillä niissä näkyvä veri on osoitus siitä, että kissan virtsatiet ovat infektoituneet. Normaalista poikkeava ulina, jatkuva laatikolla käynti tuloksetta ja pissojen ja kakkojen teko muualle kuin puhtaaseen laatikkoon kielivät siitä, että kissaan sattuu asioinnin aikana. Ota heti yhteys eläinlääkäriin, kun huomaat poikkeavaa käytöstä, varsinkin, jos kissa lopettaa virtsaamisen, sillä virtsaamattomuus saattaa johtaa jopa vuorokaudessa hengenvaaralliseen rakon repeymään.

P.S. Ethän heitä kissasi jätöksiä pyttyyn, mikäli samassa sinne joutuu myös kissanhiekkaa. Jätevesijärjestelmään ei kuulu mitään ylimääräistä ihmisen tuotoksien ja WC-paperin lisäksi, sillä hiekat ja purut saattavat aiheuttaa tukoksia putkistoissa. Satun yhden tapauksen tietämäänkkin, jossa vanhan kerrostalon putket avattiin useaan otteeseen puupurun ne tukittua.

Pytty-kampanjan sivuilta näet, mitä pyttyyn ei sovi laittaa, ja mitä nuo ylimääräiset aineet ja peräti ongelmajätteet saavat viemäriverkossa aikaan.

Kuvia ja kuulumisia

Kuvien laatu saattaapi olla häpeällisen huono tässä järjestelmäkameroiden maailmassa, mutta minkäs teet, kun sellaista ei ole. Tyytykäämme siis kännykkäkameraan ja tähän ihanaan syksyn ja tulevan pimeän talven valopulaan, jonka ansiosta kaikki kuvat on otettu ikkunan äärellä. Ai tätä vaihtelun määrää. 

No, toivotaan, että talvi tuo tullessaan valkean lumipeitteen ja aurinkoisia päiviä, niin se tekisi kuvaamisestakin vähän helpompaa ja mielekkäämpää.

Morkkis esittelee rintakarvojaan :)

Meillä on tällä hetkellä tämmöinen pikkarainen kiipeilypuu, varmaan alle metrin korkea, mutta kaksitasoinen. Eilen tilasin Mustista ja Mirristä pojuille vähän isomman, mutta tutkitaan sitä ja lähetyksen muuta sisältöä lähemmin sitten, kun paketti on saapunut. :) 

Otin poikien pesuhetkestä videota, ja vahingossa painoin kameranappia siinä samassa, ja muistiin tallentuikin tälläinen söpö nenimisotos. :3 Pojat ovat jo keskenään kuin oikeat veljekset, mutta Pennistä kyllä paistaa vielä pieni mustasukkaisuus, jos lellin Morrista, tai kun pikkuinen tulee viereen nukkumaan.

Hassua, koska kärsin kyllä Morriksen suunnilta tulevasta luottamuspulasta, pentu ei ole vieläkään tottunut minuun samalla tavoin, kuin Penni pienenä... Tuntuu siltä, että Morris hyväksyy sormeni ainoastaan puruleluksi, ei korvantausten kutitteluun, vatsapuolesta puhumattakaan. Koita siinä sitten totuttaa pentu hammastarkastuksiin ja kynsienleikkuuseen... 

Mää venyytän kaulaaaa nii pese säää :3
Joookei.

Toinen on pelle ja toinen ottaa vakavasti..

Jos joku tietää, minkä värinen Morris on, niin saa toki kertoa. Päävärinä on musta ja hopeanharmaa ja kuviona tiikeri.. Naamassa on ruskeaa ja selässä muutama valkoinen haiven. Myös tassuissa on pieniä valkoisia läikkiä.

Huomenna onkin sitten edessä hiekan vaihto ja toivonmukaan myös postausta aiheena... mikäs muukaan kuin meijän kissanvessat. :)