tiistai 19. marraskuuta 2013

Kynnet

Kissan kynnet ovat paljolti samanlaiset, kuin mitkä tahansa muutkin kynnet, mutta silti kovin erilaiset aivan erilaisella käyttötaroituksella.
Ihminen käyttää kynsiään lähinnä päänahan rapsutteluun, nenän kaivamiseen ja kännykän takakuoren avaamiseen, mutta kissalle kynnet ovat luonnossa elintärkeät. Kissa käyttää kynsiään saalistaessaan, puolustautuessaan uhilta ja kiipeillessään. Koukkumainen kynsi on oiva apu saaliin kiinnipitämisessä ja ehdoton esimerkiksi puuhun kapuamisessa, saapa kissa sivallettua sirppikynsillään saalistajiinsa syviä haavoja ja ehkä siten pelastettua itsensä kiipelistä.


Kynsien rakenne ja niiden käyttö


Kissan kynsi on keratiinia, kovaa proteiinia, josta koostuvat esimerkiksi myös kaviot, lintujen nokat ja matelijoiden suomut. Myös ihmisen hiukset ja eläinten karvapeite ovat samaista sarveisainetta.
Rakenteeltaan kynsi on kova kuori, joka on alapinnaltaan avoin. Kynnen keskellä ja osittain sen alapinnala kulkee ydin, jossa on sekä verisuonia että hermoja.
Kissalla on sisäänvedettävät kynnet, jotta sen ei tarvitse pitää niitä esillä jatkuvasti. Tällä tavoin kynnet eivät kulu turhaan niiden käydessä jatkuvasti kiinni maahan kissan askeltaessa.
Omistamme poiketen kissan kynnet kasvavat sekä pituus- että leveyssuunnassa. Tämä auttaa kissaa pitämään kyntensä alati terävänä, sillä poistamalla kyntensä uloimman kuoren saa kissa paljastettua sen alta uuden, neulanterävän kynnenkärjen. Kuoren kissa irrottaa raapimalla karheita pintoja, ulkona esimerkiksi puiden runkoja, sisätiloissa raapimapuun lisäksi 'teroitusalustaksi' kelpaavat myös erilaiset matot sekä esimerkiksi sohvannurkka. Irronneita kynnenkuoria löytyykin usein kissan raapimapaikkojen läheltä.
Kissa ei siis raavi sohvan selkänojaa piloille ihmistä kiusatakseen, vaan hoitakseen kynsiään. Tämän lisäksi kissan tassunpohjien feromonirauhasista jää kohteeseen hajujälki, ja jättääpä kissa samalla myös näkyvän merkin siitä, että raapimapaikka on osa sen reviiriä.


Kynsien hoito


Ulkokissan kynsiä ei juuri tarvitse hoitaa, mitä nyt toisinaan kannattaa tarkistaa, etteivät kynnet ole vahingoittuneet.
Sisäkissan kynnet sen sijaan voivat vaatia hienosäätöä, kynnen terävimmän kärjen leikkaamista. Sisäiloissa elelevän kissan kynnet saattavat kasvaa helposti liian pitkiksi, ja estetäänpä kynsien leikkuulla myös vahinko- (tai tahallisten) raapaisujen aiheuttamat ikävät haavat.
Kynttä leikattaessa kynsi täytyy ensin saada esiin tassusta, ja tämä onnistuu painamalla peukalolla ja etusormella tassun uloimman nivelen kohdalta. Kun kynsi on saatu esiin, nipsaistaan terävä kärki pois, ydintä varoen. Kynsihermoon ulottuva leikkaus tuottaa kissalle paljon kipua, ja ydin voi myös vuotaa runsaastikin verta.
Kynnen leikkaamiseen on hyvä käyttää joko kissalle tai jyrsijälle suunniteltuja kynsisaksia, joilla leikattaessa kynttä ei vahingossakaan murjo tai sälöytä. Ihmisten kynsisaksilla kissan kynttä ei kannata leikata, sillä leikkuun paine kohdistuu niillä kynteen eri tavalla, kuin tarkoitukseen suunnitelluilla saksilla leikattaessa. Jos edessä on kuitenkin 'pakkotilanne', käytä niitä ainoastaan aivan kynnen terävimmän kärjen poistoon.
Kynnen juureen kerääntyy usein kerros epämääräistä töhnää, jonka aina silloin tällöin varovasti poistan kynnen päältä. En tiedä, miten tarpeellista tuo on, mutta välillä näyttää siltä, kuin siihen kerääntyisi ties mitä vessalaatikosta peräisin olevaa, enkä haluaisi noiden mönjien aiheuttavan minkäännäköisiä kynsivallin tulehduksia tms. Koska noiden poistaminen on kissalle kivutonta (kaapaisen ne varovasti kynnellä pois), eikä häiritse kynsien käsittelyyn tottunutta kissaa, teen sen ilomielin välttääkseni mahdolliset ongelmat.


Kynsien käsittelyyn totuttaminen


Kissa kannattaa totutaa kynsien käsittelyyn jo pentuiässä, jolloin kynsien hoito onnistuu helposti koko kissan eliniän (ottaen huomioon, ettei kynttä koskaan leikata liian pitkälle ja täten aiheuteta kissalle kynnenleikkuupelkoa).
Pennun tai aikuisen harjoittelevan kissan kynsiä ei tarvitse heti alkaa leikkaamaan, vaan ensin on tärkeä totuttaa kissa tassun kosketteluun. Pidä tassua hellästi sormiesi välissä, silittele tassua. Palkitse kosketukseen rauhallisesti reagoiva kissa, niin se oppii, että töppösten koskettelu on positiivinen kokemus. Kun kissa on tottunut tassun pitelyyn, paina kynsiä varovasti esiin, yksitellen. Kun kissa ei reagoi tassujen ja kynsien tutkimiseen, voi kynsiä alkaa leikkaamaan, varovasti, ensin kynsi ja sitten tassu kerrallaan. Palkitse kissaa aluksi runsaasti, herkuin tai rapsutuksin.

Kynsiä voi myös varovasti lyhentää kissan nukkuessa, jos kynsien leikkuu tuntuu muutoin liian haastavalta, ja kynnet haluaa silti lyhentää.  


Havainnollistava kuva kynnestä.
(Oma kynsi on keltainen,koska mandariinit ;D )

Yllä Pennin terävä kynsi ja alla muutamaa päivää aiemin leikattu kynsi.
Kissan kynsisaksien teräosa on kaarevan mallinen. 

Kissan kynsien poistaminen


Rapakon toisella puolella on nykyään trendi poistaa kissoilta kynnet. Arviolta joka neljäs yhdysvaltalainen kissa menettää kyntensä, eikä toimenpide ole vieras Kanadassakaan. Kynnen poistossa ei kissalta poisteta vain kynttä, vaan käytännössä koko 'sormen' viimeinen nivel amputoidaan.
Kynsien poistaminen evää kissalta mahdollisuuden kunnolliseen puolustautumiseen, jolloin kynnetön kissa saattaa alkaa kärsimään toimenpiteen aiheuttamista luonnehäiriöistä, kuten pelokkuudesta tai puremisella siivitetystä hyökkäilystä.
Kissan kynsien poisto on anteksiantamaton toimi, joka aiheuttaa kissalle kipua, täysin turhaan. Tämä, kuten moni muukin toimi johtuu ihmisten tietämättömyydestä ja kissojen kohtelusta väärin; moni kyllästynyt kissa, jota ei leikitetä säännöllisesti, alkaa leikinomaisesti yliaktiivisena hyppimään omistajansa jalkaan jne. Jos kissan kanssa ei leiki, se yrittää leikkiä liikkuvien kohteiden kanssa. Kissan kynnet poistetaan, jotta esimerkiksi tällaiset häiritsevät tempaukset loppuisivat.
Kynsien poiston kokenut kissa saattaa lopettaa hiekkalaatikolla käynnin, sillä hiekan, varsinkin suurikiteisen sellaisen, kaivaminen operaation jälkeen on luonnollisesti hyvin kivulias tapahtuma. Kissa ei halua tehdä tarpeitaan astiaan, jossa se on joskus kokenut kipua.
'Declaw' -toimenpide aiheuttaa useissa tapauksissa ikävän noidankehän, jossa kissan käytös häiriintyy, sitä aletaan säikkymään, tarpeiden tekoon muualle kuin laatikkoon ärsyynnytään, ja lopulta kissasta hankkiudutaan eroon, usein viemällä 'hulluksi tullut' kissa piikille.
Onneksi Yhdysvalloistakin löytyy jo joitakin kaupunkeja, joissa kynsien poisto on laissa kielletty. Monet myös hankkivat kissojensa kynsiin kiinni liimattavia tuppia, jotka estävät kynsien käytön ja huonekalujen tuhoamisen. Kuinka mahtaa joka suuntaan kasvavalle kynnelle käydä, jos tuppia ei muisteta/viitsitä vaihtaa uusiin riittävän usein?
Leikittämällä ja tarjoamalla sallittuja raapimapaikkoja moni kissa lopettaisi väärien paikkojen raapimisen tai liikkuviin raajoihin hyökkäilyn.

Suomessa Kissaliitto ei hyväksy näyttelyihinsä kynnettömiä kissoja, eikä kynsien poisto tietääkseni ole Suomessa edes laillista -onneksi.

2 kommenttia:

  1. Tyjentävä esitys, kerrassaan.
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätinpä vielä kirjoittaa kappaleen niinkin valitettavasta asiasta, kuin kissan kynsien poistosta. Valitettavan monesti on kotimaisillakin keskustelupalstoilla tullut vastaan ihmisten kiinnostus tuohon kamalaan toimenpiteeseen, jonka ilmeisesti kuvitellaan olevan 'ihan pikku juttu'.

      Poista