sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Eläinlääkärireissu

13. päivä keskiviikkona teimme rutiinireissun eläinlääkäriin, mitään ei siis onneksi ole pielessä. :) Penni sai ensimmäisen vuosirokotuksensa ja Morris ensimmäisen penturokotuksen, joka tehostetaan noin kuukauden kuluttua. Morris myös sirutettiin samalla kertaa.

Käymme eläinlääkärillä naapurikunnassa, sillä olin Pennin kastraatiota suunnitellessa kuullut paljon positiivista kyseisestä vastaanotosta, niin hinnasta kuin lääkäristäkin. 
Ja tosiaan, lääkäri onkin mukava ja asiallinen, joskin hieman jörö, mutta vastauksen saa kysymykseen kuin kysymykseen, toisin kuin siellä, missä Penni sai penturokotuksensa.
Hintatasokin on aivan eri luokkaa, Pennin ensimmäinen rokotus sekä sirun laitto samalla kertaa maksoi noin 130 euroa. Nyt saimme kahden kissan rokotukset sekä toiselle sirun vain 70 eurolla! Kastraatiokin maksoi vain 55 euroa.

Morris tutkii...


Eläinlääkärireissut olisivat ihan mukavia, mutta niihin liittyy muutama ongelma.. joista kaksi ensimmäistä on kyllä hyvin paljon läsnä normaalielämässäkin..:

1. Kynsien leikkuu on eläinlääkärille mentäessä tarpeen, jotta mahdollisesti pyristelevä kissa ei satuttaisi ketään tielle osuvaa.. En halua kissani ensitöikseen raapivan lääkäriä verille. 
Penni on siitä mukava tapaus, että hänet voi vaan istuttaa syliin kuin pikkulapsen, ja napsutella kynsien kärjet pois, mutta Morris.. Hohhoijaa, siinä on sellainen korkkiruuvivieteri, jonka keskiosa pörii ymäri joka suuntaan ja raajat huitovat kaikki neljä omiinsa. Olenkin varovasti nipsutellut Morriksen kynsiä (älkää kertoko) hänen nukkuessaan :D Aina varovasti töppönen kerrallaan, jottei pörrikkä heräisi.

2. Irtokarvat.. Niitä on joka puolella, työvaatteenikin ovat peittyneet niihin, Pennin vaaleaan alusvillakarvaan, jota irtoaa aivan tolkuttomasti, ainakin nyt, kun turkki on talven varalle paksuntunut. En halua, että kissasta varisee karvamatto vastaanoton lattialle, joten furminoin ja karstasin ainakin puoli tuntia sinäkin aamuna.. Ja edeltävänä iltana. No, irtosi herrasta silti karvaa, mutta onneksi ei ihan hillittömiä määriä.

3. Matkapahoinvointi on ongelmista suurin ja vaikein. On hirveä katsoa ja kuunnella, kun rakas kissa kärsii, mouruaa, kuolaa, vaahtoaa, oksentaa ja ulostaa koppaan. 
Feliway on kokeiltu, sillä ei ollut mitään vaikutusta, vaikka kuinka sitä koppaan suihkinkin. Myöskään sylissä matkustaminen ei tuonut kuin hetken helpotuksen, ei liioin kopan peittäminen kankaalla. 
Tällä kertaa lähestyin asiaa yrttispuolelta, ja ostin vuohenjuuri & valeriana* -valmistetta, jonka pitäisi rauhoittaa. En myöskään tarjoillut aamuruokaa, jotta vältyttäisiin oksennuksessa olevan kissan pesemisestä vastaanotolla.. 
Minusta tuntuu, että tuo rohdosvalmiste auttoi.. Penni kyllä kuolasi koko matkan, kopassa oli pitkin seiniä varmaan metrinen kuolavana, ja tuli se kakkakin sieltä, mutta aivan loppumatkasta. Kissa oli kuitenkin muuten rauhallinen, ei valittanut eikä pitänyt matalaa mouruavaa ääntä, joka yleensä on kielinyt siitä, että nyt ahdistaa ja kohta tulee oksennus. Paluumatkan Penni nukkui suurimmaksi osaksi, mikä oli ihan uusi juttu häneltä. Aion ehdottomasti kokeilla tätä valerianavalmistetta uudelleenkin, sillä kerrasta on paha vielä vetää mitään todenmukaisia johtopäätöksiä sen vaikutuksesta.
Morris ei onneksi voinut pahoin, mitä nyt pakokauhun vallassa yrittikin raapia tiensä ulos kopasta.. 


Vaikka sinne kiltisi kotona kömpikin. (Tämä tosin on Pennin koppa)


Molemmat kissat saivat Nobivac Tricat Trio kolmoisrokotteet, jotka avittavat kissaa vastustamaan kissaruton lisäksi myös herpes- ja kalikivirusten aiheuttamaa kissaflunssaa. Rokotteista ja niiden toiminnasta sekä taudeista joilta niiden avulla suojellaan, kirjoittelen vielä kunnon jutun, joten ei tässä sen enempää rokottamisesta. :) 



Penni on sirutettu jo aiemmin, joten nyt Morriskin sai sirun nahkansa alle. Kissamme ovat sisäkissoja, ja karkuun pääsemisen riski on pieni, mutta aina mahdollinen. En halua pelata turhia uhkapelejä, että karkuteiltä löytynyt kissa joutuisi muiden hoiviin tai pahimmillaan piikille sen takia, että se eksyisi pitemmän matkan päähän sellaiseen eläinsuojaa, josta sitä ei osaisi kysellä. Kirjoitan myös sirutuksesta ihan kunnon jutun, joten nyt kerrottakoon vain sen verran, että Morris oli yllättävän urhea eikä edes värähtänyt sirua laitettaessa, vaikka muuten onkin sellainen kiemurtelija. :)

Vielä loppuun muita kuulumisia sen verran, että meillä menee jo ihanasti, Penni on ihan normaali oma itsensä ja tulee luokse kutsuttaessa, könyää viekussa ja jakelee pusuja ihan normaaliin tyyliin <3
Meinasi jo ihan tulla itku, kun Penni oli niin pitkään vähän poissa tolaltaan pennun saapumisen takia.. 
No, nyt se antaa jo Morriksen lutkuttaa nänniäänkin, vaikka mielestäni moiset prvoudet voisi kyllä lopettaa hetipaikalla. ;)
Hyvä kuitenkin tietää, että Morris kokee Pennin turvakseen :) <3



* Valeriana on Valeriana officinalis-kasvista, eli rohtovirmajuuresta saatua rohdosta, jota käytetään rauhoittamaan ja joskus jopa unilääkkeenä. 
(Toisaalta Valeriana vaikuttaa kissoihin samalla tapaa, kuin kissanminttu, muttei meillä ainakaan mitään innostusta ilmennyt, kaipa sekin on kasvin käsitteystä kiinni)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti