tiistai 29. lokakuuta 2013

Kissa ja hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat tärkein energianlähde ihmiselle, mutta kissa ei tarvitse niitä ravinnossaan välttämättä lainkaan. Kissan luontaisen ravinnon, hiiren tai muun pienen jyrsijän, hiilihydraattipitoisuus on vain muutamia prosentteja, eikä niitä saisikaan kissanruoassa olla kuin maksimissaan 10% ravinnon energiamäärästä kuiva-aineessa laskettuna.
Alla tietoa hiilihydraateista ja siitä, mitä ne kissan elimistössä saavat aikaan.


Mitä ovat hiilihydraatit ja mihin niitä käytetään?

Hiilihydraatit, joihin sokerit ja tärkkelys kuuluvat, ovat energiaravintoaineita. Samaan kastiin kuuluvat myös esimerkiksi rasvat sekä valkuaisaineet, proteiinit. Kaikkia energiaravintoaineita voidaan nimenmukaisesti käyttää hyväksi kehon energiantuotannossa, ja esimerkiksi rasvasta saadaan energiaa 9 cal per gramma, proteiineista ja hiilihydraateista kumpaisestakin noin 4 cal per gramma. Ei ole siis energiatehokkaampaa syöttää kissalle paljon hiilihydraatteja, sillä rasva, jota kissa pystyy luontaisesti hyvin hyödyntämään, tuo energiaa yli kaksinkertaisen määrän yhtä suuressa määrin syötettynä.

Hiilihydraattien energia vapautetaan kehossa erinäisissä reaktioissa. Esimerkiksi tärkkelys, jota suurin osa hiilihydraateista on, pilkotaan hydrolyysiksi kutsutussa reaktiossa. Reaktioon vaaditaan tiettyä entsyymiä, amylaasia. Ihmisellä amylaasia erittyy sylkirauhasissa ja haimassa, joten tärkkelyksen hajottaminen alkaa jo suussa. Kissoilla amylaasia erittyy vain haimassa, ja sielläkin hyvin rajoittuneesti, joten tärkkelyksen pilkkominen energiaksi ei ole yhtä tehokasta, kuin ihmisellä.

Hiilihydraatteja pilkkovissa reaktioissa lopputulemana on usein glukoosi, eli rypälesokeri, jota aivot vaativat energianlähteekseen. Hiilihydraattien pilkonnan lisäksi glukoosia muodostuu glukoneogeneesissä, joka tapahtuu maksassa ja osittain myös munuaisten kuoriosissa. Tämä sanahirviöreaktio käyttää lähtöaineenaan mm rasva- sekä aminohappoja. Rasvahappoja on tottakai rasvoissa, ja aminohapot puolestaan ovat ketjumaisia proteiinin osia.

Kissa siis pystyy hyötykäyttämään hiilihydraatteja energantuotannossa hyväkseen tietyssä määrin, mutta millään tavoin välttämätön osa kissan ravintoa ne eivät ole.


Hiilihydraattien negatiiviset vaikutukset kissan elimistössä

Sen lisäksi, että hiilihydraatit ovat kissoille täysin turhia, voivat ne olla haitallisiakin. Hiilihydraattipitoisen ravinnon haittoja ovat esimerkiksi..

Ylipaino: Hiilihydraattipitoisen ravinnon syöminen kerryttää rasvaa kissan elimistöön. Rasva kissan ravinnossa ei ole haitaksi sellaisenaan kohtuullisissa määrissä, toisin kuin osana korkeahiilihydraattipitoista ravintoa, jolloin hyödynnettävistä proteiineista köyhä ravinto pakottaa kissan syömään enemmän, proteiinintarpeen saavuttamiseksi. Myös haiman liiallinen insuliinintuotanto saa veren sokeriarvon laskemaan, jolloin kissa kokee nälkää, ja syö enemmän, kuin tarve vaatisi.
Ylipaino taas johtaa moniin ongelmiin, kuten nivelvaivoihin, diabetekseen, ja jopa masennukseen, kun kissa ei pääse toteuttamaan luontoaan. Ylipaino hankaloittaa kissan peseytymistä, joten ylipaino voi olla myös syy erilaisiin epähygieenisyydestä ja takkuisista karvoista johtuviin tulehduksiin.

Diabetes: Usein ylipainosta lähtöisin oleva II-tyypin diabetes on kissalla hankala tauti, jonka synty johtuu hyvin usein vääräntyyppisestä ruokinnasta. Haiman tuottaman insuliinin vajetta täytyy ihmisen hoitaa pistämällä kissaan säännöllisesti insuliinipiikkejä. Tautia voidaan hoitaa myös vähähiilihydraattisella, luonnonmukaisella ravinnolla, joka sisältää paljon hyviä eläinkunnan proteiineja ja sopivassa määrin rasvoja.

Virtsakivet: Kissan virtsan normaali pH on noin 6-6,5..7. Hiilihydraatit ravinnossa kohottavat virtsan pH-arvoa. Struviittivirtsakivet ovat virtsakiviä, jotka alkavat muodostua virtsan pHn ylittäessä arvon 7,1, kun magnesium ja muut virtsan mineraalit alkavat krystalisoitua
kidemuotoon. Kissojen ruoissa pidetäänkin usein silmällä hehkutusjäännöksen, eli tuhkan, eli mineraalien määrää, sillä niiden määrä ravinnossa on tietysti verrannollinen niiden määrään virtsassakin. Struviittikiviä alkaa kuitenkin syntymään vähämagnesiumistakin ruokaa nauttivan kissan virtsarakossa kun virtsan pH ylittää arvon 7,5, joten ei ole tuijottaminen vain tuhkan määrään ravinnossa.
Kun liian makeaan virtsaan yhdistetään vielä aavikkoeläimen kyky väkevöittää virtsaansa veden säästämiseksi, niin hiilihydraattipitoista kuivamuonaa syövien kissojen kohtalo on helposti sinetöity. Virtsakiteet ja -kivet aiheuttavat kipua virtsattaessa, pidättelyä, tarpeiden tekoa muualle kuin laatikkoon, sekä pahimmassa tapauksessa virtsaputken tukkeuman ja virtsarakon halkeamisen. Virtsatievaivoihin ja muutoksiin kissan virtsaamisessa onkin aina syytä puuttua, sillä kyse on hengenvaarallisesta vaivasta.


Mitä tästä opimme?

Pidä kissasi ravinnon hiilihydraattimäärä mahdollisimman vähäisenä, niin edistät sen terveyttä monella tapaa. Tarjoamalla lajityypillistä lihaisaa, rasvalla höystettyä ravintoa pidät kissasi terveenä pidempään. Mikäli on pakko (?) syöttää heikkolaatuista hiilihydraatein höystettyä ruokaa, suosittelen käyttämään kuivamuonan sijaan edes märkäruokaa kissan pääasiallisena ravintona. Kaikkein parasta olisi, jo tällöinkin kissa saisi edes osan ravinnostaan tuoreena, raakana lihana.

Kissan oikeaoppinen ruokinta saattaa tuntua hankalata ja kalliiltakin, mutta sen hyödyt ovat moninkertaiset.
Maksatko ennemmin hieman enemmän nyt, vai vielä enemmän eläinlääkärikustannuksina tulevaisuudessa..?

Lisäksi, mitä vähemmän huonosti sulavia hiilihydraatin lähteitä, kasvikunnan tuotteita, kissasi ravinto sisältää, sitä vähemmän kissan WC-laatikosta leijuu hirveitä hajuja. Luonnollista ravintoa syövän kissan ulosteet ovat pieniä ja lähestulkoon hajuttomia! :)


! Älä kuitenkaan muuta kissasi ruokavaliota 'luonnonmukaiseen' ennen asiaan perehtymistä. Vääränlaisella luonnollisella ruokavaliolla, useimmiten pelkillä lihojen syöttämisellä, saa helposti aikaiseksi vaarallisia puutostiloja esimeriksi kalsiumin saannissa.


Tässä vielä ohje hiilihydraattien määrän laskemiseksi ravinnon kuiva-aineesta, sillä se tupataan jättää pois ravintosisältöluettelosta kuluttajan huiputtamiseksi

Esimerkkinä Canagan Free-Run Chicken ravintosisältö:

Proteiinia 37%
Rasvaa 20%
Raakakuitua 1,5%
Tuhkaa 8,50%
Kosteutta 7 %
Rasvahapot, kalsium, fosfori ~7%

yhteensä 81%

100% - 81% = 19%

Eli tämän ruoan seoksesta 19% on hiilihydraatteja.

Lasketaan osuus kuiva-aineesta seuraavalla kaavalla:

100% - kosteus = kuiva-aineen määrä

haluttu ravintoaine : kuiva-aineen määrä x 100 = ravintoaineen osuus kuiva-aineesta

eli

100% - 7% = 93% kuiva-ainetta

19% : 93% x 100 = 20,4% hiilihydraatteja

Canagan Free-Run Chicken -ravinnossa on 20,4% hiilihydraatteja, eli aikalailla paljon. Silti se on sisällöltään yksi lihapitoisimpia kissan kuivamuonia. Lasketaan vielä energian jakautuminen kuiva-aineissa, aikalailla samaakaavaa käyttäen.

Proteiinia kuiva-aineena on 39,8%
Rasvaa kuiva-aineena on 21,5%
Hiilihydraattia kuiva-aineena on 20,4%

Proteeini ja hiilihydraatti antavat 3,5 cal per gramma, eli 39,8 x 35= 139,3 cal per 100g kuiva-aineseosta.
Rasva antaa 182,8 cal
Hiilihydraatit antavat 71,4 cal

Yhteensä energiaa 393,5 cal per 100 grammaa.

Jakamalla kukin arvo kalorien yhteismäärällä ja kertomalla tulos sadalla saadaan energian suhteet toisiinsa.

Jolloin keskinäiset suhteet ovat:
Proteiini 35,4 %
Rasva 46,5 %
Hiilihydraatit 18%

Eli energiassa hiilihydraatit menevät yli suositellun 10% arvon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti