torstai 17. lokakuuta 2013

Päivä numero neljä

Vai olisko tä kolme ja puoli, sillä maanantai- illasta tähän iltaan ei vielä ihan neljää päivää ole :)

Viime päivät ovat menneet tutustuessa, ja nyt toimeen tullaan jo ihan hyvin. Penni on myös melkein oma itsensä, vaikken olekaan vielä pusuja saanut Morriksen saapumisen jälkeen :( Ehkä niiden aika tulee vielä, pääasia, että kissat eivät raivopäissään kamppaile reviiristä.

Itse asiassa, meillä menee jo näin hyvin... :)

Vieretysten viihdytään jo pieniä hetkiä.

Penni sallii Morriksen tulla lähelleen jo jossain määrin, aina ei viitsi ärsyyntyä. On meillä ollut pieniä tappeluitakin, kun Penni koettaa näyttää, kuka talossa määrää. Väliin ei olla menty, ellei pentua ole alkanut ahdistaa, Penni päästää sen kyllä hyvin menemään heti, kun pentu vinkaisee.

Matolla näkyy mikrohiekan huono puoli, se kulkeutuu sitten kaikkialle! Lisää asiaa hiekoista tulossa tuonnempana. :)

Samasta kipostakin voidaan jo syödä, ja samaan aikaan.

 Canaganin kananmakuinen nappula taisi olla aika maistuvaa, kun molemmat rynnistivät ruokakupille samaan aikaan. Meillähän ei normaalisti ole teollisena juuri mitään muuta, kuin ZiwiPeakia ja Schesirin ja Almo Naturen märkäruokia. Pääasiassa meillä raakaillaan, tästäkin on tulossa juttua, kunhan olen selvinnyt viime viikon Hulluista Päivistä ja pennun yöherättelyistä. Ja ei, en ole shoppaillut itseäni uuvuksiin, vaan työskennellyt. :)
Pojut vielä nukahtivatkin näin lähekkäin. :)

Eilen illalla pojat loikoilivat pitkään pöydän alla lähekkäin, eri tuoleilla kuitenkin. Puolisen tuntia nukkuivatkin tuossa asetelmassa, ja miehen kanssa vuorotelen käytiin kitisemässä jotain 'awwwww' -tyyppistä siinä vieressä vähän väliä.
Tämä tutustumisvaihe on muutenkin mennyt yllättävän mukavasti, en olisi uskonut, että edes tällaista sopua ja läheisyyttä voisi näin vähässä ajassa saada aikaan.

Leikkipainin lomassa Penni oikoi vähän Morriksen karvoja :)

Turkkihan siinä menee sekaisin, kun puoliksi leikkii ja puoliksi mittelee voimiaan. Kieli ei ole kuvassa, mutta karvoja tässä silti oiotaan.


Tänään annoin pojille myös ensimmäiset annokset matolääkettä. Ennen olen antanut Pennille Mirrixiä, mutta koska Morriksen äiti on ilmeisesti ollut ulkona, ja Pennikin on pari kertaa pihalla vieraillut, halusin antaa varmuuden vuoksi laajempivaikutteista Axiluria.
Madotusjuttua on luvassa viikonloppuna, joka on mulla kerrankin töistä vapaa, ja aikaa riittä vaikka mihin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti