Morris

Täällä hän nyt on, on ollut kohta vuorokauden. Pikkukissa Morris, minikokoinen.. Jotenkin uskomatonta, että meidän Penni oli tullessaan vain 200g painavampi, mutta muistoissa silti paljon tätä pikkuruista isompi. Niin, Morriksella painoa on siis 1,4kg näin 12 viikon iässä.

Oikeasti hän on paljon rääpäleempi, kuin miltä kuvassa näyttää. :)

Morris taisi olla pahnan pohjimmainen, niin kova ruokahalu pikkumiehellä oli, kun meillä ensi kertaa söi. Hän on muutoinkin oikein reipas, leikkisä mutta unelias, niin kuin pennun kuuluukin.

Aivan ongelmitta ei Morriksen saapuminen meille mennyt.. Ensimmäiset pari tuntia Penni seurasi pikkuista silmä kovana, murisi ja vähän sähisikin. Mitään suurempia yhteydenottoja ei ole ollut koko aikana, pari läpsäisyä tassulla, muutama selätys ja taisi jossain vaiheessa vähän kulmahammaskin vilahtaa.
Tämän parin tunnin tuijotuskilpailun jälkeen Morris katosi sängyn alle, ja seuraavassa hetkessä nenään leijui eräs niistä kaikkein miellyttävimmistä hajuista, löysä kissankakka.. Kun aloin siivoamaan pennun sotkuja, tuli Penni siihen viereen, ja yökkäsi masun tyhjäksi.. Ei siinä oikein tiennyt, että itkeäkö vaiko nauraa, mutta taisin lopulta höröttää silmät kyynelissä tälle sattumalle. Että kiitti vaan, kakarat. :)

Tuokin varmaan johtui siitä, että molemmat kissat olivat kovin stressaantuneita, Pennistä se oikein huokui, joten en ihmettele tuota tapausta lainkaan. Mutta ehkä pikkukisukin jakoi siitä osansa, sillä pennun vatsa oli todella löysällä koko illan ja yön aina aamuun asti, aivan juoksevalla. Pyllypyykillä tuli juostua, myös neljän aikaan aamulla, ja puoli seitsemän aikaan töihin lähdössäkin meinasi tulla kiire, kun taas sai siivoilla sotkuja.. Molemmilla kissoilla lie siis stressivatsa. :)

Puolipitkä karva, ainakin paikoin, rusehtava nenänvarsi, muuten mustaa ja hopeaa. 

Tänään töiden jälkeen käväisin apteekissa hakemassa minulle useammalta taholta suositeltuja Aptuksen Attapectin tabletteja, joiden pitäisi auttaa vatsaa asettumaan. Masu on kuitenkin jo itsestään korjaantunut normaalin löysälle, joten en nyt turhaan anna lääkettä, pentu kuitenkin juo todella hyvin, joten kuivumisen vaaraa ei ole. Jos vielä tulee löysää, niin sitten saa pentu napin naamariin.

Äkäpussi-Penni, nyt jo melkein oma itsensä.

Kaikkein hirveintä tässä totuttelemisessa on ollut kuitenkin se, miten erilainen Penni oli eilen ja aamulla normaaliin itseensä verrattuna. Penni ei antanut juuri edes koskea itseensä, ja sähisi minullekin, jos menin liian lähelle. Penni on kuitenkin niin vahvasti minun kissani, että en missään nimessä halua menettää vahvaa sidettämme uuden tulokkaan vuoksi. Onneksi poikaystäväni on paljon kotosalla, joten hänellä on reilusti aikaa kehittää samanlainen suhde hänen ja Morriksen välille.

Alun vaikeuksien jälkeen kissat ovat hyväksyneet toisensa aika hyvin jo ale vuorokaudessa.. En olisi ikinä uskonut, että aamulla rähisevät kissat olisivat vapaaehtoisesti nukkuneet alle puolen metrin päässä toisistaan..
Kuva ei oikein tee oikeutta Pennille, joka ei siis oikeasti ole ylipanoinen, vaan ruumiinrakenteeltaan varsin leveä. :D

Kisut.. tuo kokopehmeä on Ville, pikkugepardi.

Huomenna olisi sitten vuorossa madotus, mikäli pikkumiehen maha on silloin paremmassa kunnossa. Siitä siis lisää tuonnempana, ehkä jo huomenissa.