lauantai 19. lokakuuta 2013

Madotus

Kaksi madotuspäivää takana, tänään olisi vielä viimeisen annoksen aika. Valitsin matolääkkeeksi tällä kertaa Axilurin, sillä Penni on muutamaan otteeseen käynyt ulkosalla viimeisen puolen vuoden aikana, ja Morriksen emo, sekä talouden toinen kissa ovat ulkoilevia kissoja.

Axilur on tablettimainen valmiste, joka tepsii niin suolinkaisiin kuin heisimatoihinkin, sekä myös giardia-alkueläimeen. Annostusmäärä tälle on 50 mg fenbendatsolia (vaikuttava aine) painokiloa kohti, jolloin yksi 250 mg tabletti riittä viiden kilon painoiselle eläimelle. Penni painaa 5,7 kg, joten annostelin hänelle yhen + yhden neljäsosatabletin. 1,4 kg painava Morris saa yhden kolmasosatabletin.
Samanlainen annos tarjoilaan kolmena perättäisenä päivänä.

Axilur 250 mg on kätevä kissoilla ja pienillä koirilla. Annostelu on helppoa.


Penni on ollut siitä ihana kissa, että hänelle ei tarvitse pakkosyöttää mitään muuta kuin aiemmin käyttämääni Mirrix matolääkettä, joka on ruiskussa pastamaisessa muodossa. Multicatit, Briorion, sekä jopa ampiaisenpistoon tarjottu kyypilleri ovat kadonneet kämmeneltä parempiin suihin alta aikayksikön. Samoin kävi myös Axilurin, vaikka syöminen olikin hieman hankalaa, koska tabletti on todella kova. Murenevampi koostumus olisi helpompi, niin tabletti hajoaisi sitä purtaessa.
Morris taas ei suostunut katsomaankaan omaa annostaan päin, joten koin varmimmaksi keinoksi liettää tabletin kolmanneksen veteen. Kaapissa oli onneksi Mirrixin vanha ruisku, joten tiputin palasen ruiskuun ja vedin vesilasista perään pienen määrän lämmintä vettä. Pillerin liuettua pentu pyyhkeen sisään ja väkipakolla suu auki. Julmaltahan se tuntuu, mutta on varmin keino, että lääke todella menee perille rimpuilevaan pikku otukseen.

Tabletti liuotettuna veteen Mirrixin ruiskussa.

Täältä voit lukea virallisemman jutun madotuksesta.

Muita kuulumisia:

Morrishan tuli meille maanantaina, ja tänään lauantain herätessäni ensimmäinen näky oli nukkuva pentu, jota Penni peseskeli. Penni on muutenkin taas normaali oma itsensä, tulee aamulla ja illalla lutkuttelemaan kaulaa (hän on aina tehnyt tätä, vaikka luovutusikäkin on ollut oikea) ja kitisee jaloissa, kun haluaa huomiota. Pesuhetkiä on myös vähän väliä, ja toisen vessahetkeä seuraillaan vierestä. Aluksi Penni hääsi pennun mahdollisimman kauas hiekkalaatikolta, ennen kuin saattoi itse käydä asioillaan.

Morris on myös selvinnyt ripuliongelmasta, sillä tilane helpotti heti, kun jätin Applawsin penturuoan pois luettuani netistä, että sen sisältämä sitrusuute aiheuttaa monelle kissalle pahaa ripulia. Sääli, sillä muuten tuo oli sisällöltään oikein hyvä nappulamainen kuivamuona. Nyt meillä syödään sitten kuivana Canagania ja ZiwiPeakia.

2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä tää blogi, kiva kun on ihan asiapostauksiakin :3 + tosi sulonen banneri c:

    http://cowswings.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos kommentistasi :) Haluan tosiaan kirjoittaa myös asiaa, sillä itse en jaksais lukea pelkkiä kuulumisia. :)

      Kävin tsekkaamassa sun blogin, ja ihanan värikkäitä piirustuksia teet! :)

      Poista