Kissojen ruokapuoli on monipuolistunut nyt kun Ruutikin syö raakaruokaa. Kissojen omat lihat ovat loppuneet, ja olen ryhtynyt ruokkimaan niitä samoilla lihoilla, mitä Ruutikin syö. Se on hurjan kätevää, joskin välillä joutuu antamaan kalsiumin purkista, kun Ruutilla on luisena lihana esimerkiksi koipireisi eikä karitsan luista jauhelihaa. Tilasin juuri Lepimuonalta ison satsin broiskun siipiä ihan vain kissoille nakerreltaviksi.
Mitä meillä nykyään sitten syödään?
Pääasiassa Mur-Kisin lihoja:
Possun palaliha
Nauta-sika jauheliha
Naudan liharouhe
Lohimassa
Sian kokonainen sydän
Broilerin sydän (vain kissoille, joskus keitettynä namina Ruutille)
Broilerin kivipiira (vain kissoille)
Muita lihoja:
Sian kieli
Peuran jauheliha
Lohi
Silakka
Ahven, särki, hauki (ongittu tai uisteltu itse tai sukulaisten toimesta)
Sian munuainen (vain Ruutille ja hyi ja yök)
Naudan maksa
Luisia lihoja:
Broilerin koipireidet (vain Ruutille)
Broilerin siivet (kissoille)
Karitsan luinen liha 30% luuta
Peuran kylkiluut (vain Ruutille)
Mulla ammottaa tällä hetellä pakastin tyhjyyttään ja huomenna se saakin taas täydennystä noin 60 kilon verran. Tiistaina lisätään siihen kymmenen kiloa... Ja 10 päivän päästä vielä noin 25 kiloa.. Ai sitä pakastintetriksen iloa.. :)
Ai mitä konkreettisesti?
Jos joku seuraa instassa niin siellä mä päivittelen näitä ruokakuvia melkolailla aktiivisesti, en nyt päivittäin, mutta viikottain vähintään. Siellä olen muutenkin kaikkein aktiivisimmillani, koska kätevä sovellus ja kiva inspiraation lähde.
Iltapalaksi kilo x 1 ja 50 g x 2.
Pojat saivat molemmat possun kieltä isona palana, kylkeen lohiöljyä, sinkkiä ja merilevää sekä E-vitamiinia. Aamulla toiset 50 g, molemmilla päivän ruokamäärä on likimain 100 g.
Ruuti sai kokonaisen ja puolikkaan kielen lisäksi broilerin koipireiden ja nauta/sika-jauhelihaa. Lisinä lohiöljy, sinkki, merilevä, E-vitamiini, glukosamiinisulfaatti, sekä kuiduksi hiukan pellavarouhetta.
Tajusin tässä päivänä eräänä, että olen jättänyt Ruutin askelluksen jatkuvan kyttäämisen ja keskityn taas paremmin lenkkeilystä nauttimiseen ja kauniisiin syysmaisemiin. Ruuti on ollut kova peitsaamaan aina, osittain varmasti ison kokonsa ja monasti normaaliin liikkumisnopeuteensa nähden hitaan kulkemisen takia. Lonkkavian vuoksi olen kuitenkin ollut lähes jatkuvasta hihnassa peitsaamisesta huolissani, vaikkakin pyllyn pyöritys on loppunut heti, kun Ruuti on päässyt vapaammin kulkemaan (lue monitoimihihnassa 2,5 metriä tilaa). Ravi olisi huomattavasti parempi liikkumismuoto, kun paino jakautuu tasaisemmin, eikä vuorotellen kummallekin puolelle. Peitsauksessa koira (tai hevonen tai karhu tai mikä vain) liikuttaa saman puolen jalkoja eteenpäin yhtä aikaa ja liikunta on kumpaakin puolta vuorollaan rasittavaa lyllerrystä. Ilokseni Ruuti ravaa nykyään myös suht lyhyessä hihnassa paljon enemmän kuin ennen. Raviin on palannut voima ja tietynlainen lennokkuus. Koira on kokonaisvaltaisesti paljon jaksavampi, kuin pitkään aikaan.
Kiinnipitoaika on päättynyt, ja puolukkakausi alkanut, joten oli aika suunnata Ruutin kanssa Tarvasjoelle. Meidän Ukkilla on siellä metsää, ja vastaantulijoita on siellä liepeillä ollut kerran minun muistiin, ja pari kertaa kummitädin puolet pidemmälle riittävään muistiin, joten Ruutin irti pitäminen on riittävän turvallista. Täällä kotosalla pidän visusti kiinni, ellei kyse ole sitten kuvaushetkestä selkeässä ympäristössä. En pysty menemään 100% takuuseen siitä, että teini ei aloittaisi rähinää vastaantulevien narttujen kanssa. Toisaalta en myöskään halua ongelmia siitä, että omani provosoisi kiinni olevan koiran hyökkäykseen. Parempi ottaa varman päälle niin kaikilla on turvallisempaa.
No, joka tapauksessa koivet kestävät vaikka kaksi ja puoli tuntia metsässä rallittamista, ja tässä muutama kuva syksyisissä maisemissa. :)
Metsänkeijut Ilo ja Riemu lentää aina Ruutin korvista sisään ja saa likan silmät tuikkimaan onnesta :)
''Kattokaa mun kaksarii'', Ruuti esittelee ylpeänä. Mustikkakieli.
P.S. Ruuti ja Penni ovat jo 'pihistetään yhdessä herkkuja' väleissä :D
Liibalaaban lisäksi koottua asiaa. Aloitetaanpa tästä minulle hyvin läheisestä ongelmasta:
Kyynärnivelen inkongruenssi
Kyynärvarren luut
Kyynärnivelen kasvuhäiriön yksi esiintymistapa on nivelen inkongruenssi. Inkongruentissa kyynärnivelessä nivelpintoihin jakautuu epätasainen rasitus, sillä kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin. Kasvu on saattanut häiriintyä esimerkiksi voimakkaan kolauksen tai geneettisten tekijöiden vuoksi. Yleensä kyynärluu kasvaa värttinäluuta hitaammin, mutta myös kasvussa hidastelevia värttinäluita tavataan.
Kun luu jää kasvussa kumppaniaan jälkeen, syntyy useimmiten ontumana ilmenevä nivelen toispuoleinen rasitus: nivel jää toisesta reunastaan avoimemmaksi, ja toisella puolen nivelpinnat alkavat hankaamaan toisiaan vasten. Mikäli tilaa ei korjata, voi niveleen syntyä irtopalanmuodostusta ja väistämätön nivelrikko. Nivelrikko on käytännössä korjaamaton vaiva, joten sen syntyyn kannattaa puuttua heti, kun ongelmia havaitaan.
Kyynärnivelen inkongruenssi hoidetaan luukirurgisella operaatiolla, jossa kyynärluu vapautetaan pinteestään luun katkaisulla. Katkaisu tapahtuu viistottain, jotta katkaistun luun päät pääsevät liikkumaan, mutta pysyvät samassa linjassa. Jos luu katkaistaisiin suoraan, olisi epätodennäköistä, että luun päät pysyisivät suorassa linjassa toisiaan vasten. Heti, kun luu on katkaistu, palautuvat nivelpinnat oikeille tasoilleen.
Leikkauksen jälkeen koira saa noin viikon mittaisen vahvan kipulääkekuurin, hieman pidemmän tulehduskipulääkekuurin, sekä antibiootit, jotta haava ei pääse tulehtumaan. Kotona haavan nuoleminen estetään joko kaulurin tai hihan avulla.
Värttinäluut kantavat kyynärluita suuremman osan etujaloille tulevasta painosta, joten katkaisuhoidon jälkeen operoitu jäsen palautuu nopeasti käyttöön, jo noin viikossa. Hoidon jälkeen vapaata liikuntaa joutuu rajoittamaan, mutta hihnalenkit koiran oman jaksamisen mukaan sallitaan, joskin kolmella jalalla kulkeminen on huomattavan raskasta tottumattomalle koiralle, ja jo viiden minuutin pissalenkki voi olla liian raskas.
Kuntoutus aloitetaan heti tikkien poiston jälkeen, noin puolentoista viikon kuluttua leikkauksesta. Nopea kuntoutus on lihaksiston säilymisen kannalta tärkeä aloittaa mahdollisimman nopeasti, kun keho sen sallii. Kuntoutuksena käytetään kotona tehtävien harjoituksien, kuten ylämäkikävelyn ja ylämäen siksak-nousun lisäksi vesiterapiaa. Lihaksiston huolto ja lihaskunnon ylläpito ovat ensiarvoisen tärkeitä nivelvaivojen hoidossa ja niiden ehkäisyssä.
Parhaassa tapauksessa koira on ontumaton jo noin kuukauden kuluttua leikkauksesta. Joillakin yksilöillä täydelliseen paranemiseen voi kuitenkin mennä jopa useita kuukausia.
Kerran nivelvaivainen on käytännössä aina nivelvaivainen, ja se tulee ottaa huomioon jatkossakin. Nivellisäravinteet, kuten glukosamiini, C-vitamiini ja Omega-3 kannattaa pitää ruokinnassa mukana. Koiran paino tulee myös pitää normaalina, ennemmin hiukan hoikkana kuin vähääkään pullukkana, sillä liikapaino luo turhaa rasitusta nivelille.
Kuten aiemmin olen maininnut, käymme
Ruutin kanssa vesiterapiassa leikkauksen jälkihoitona. Halusin koota
vielä tämän mainion kuntoutusmuodon kuvauksen ja hyödyt yksiin.
Ei ollu niin kivaa tällä kertaa, piti vähän houkutella.
Vesiterapiaa käytetään
laaja-alaisesti eri vaivojen ja tilojen hoitoon:
Vesiterapia on joka tavalla
nivelystävällinen liikuntamuoto, ja hallitun liikkeen (käynti,
ravi, ei niveltä vääntävää räpiköimistä) vuoksi vapaata uintia turvallisempi vaihtoehto nivelvaivoista
kärsivälle. Veden noste aiheuttaa sen, että kroppa kevenee ja
aiheuttaa siten vähemmän painetta raajojen niveliin.
Vesiterapiatankissa veden korkeutta säätelemällä saadaan sopiva
kahluuallas kaiken kokoisille koirille.
Veden aiheuttama paine voi
lievittää nivelkipuja, jokainen meistä on varmasti painanut
kolauttamaansa kohtaa ja huomannut sen vähentävän kivuntunnetta. Samasta
syystä laastarin laitto haavaan helpottaa tuskaa samantien.
Vedessä
hengittäminen on raskaampaa kuin kuivalla maalla, joten myös
hengityselimistön kunto nousee vesiterapian ansiosta. Terapialla on
hyviä vaikutuksia myös verenkiertoelimistöön -> vesiharjoittelulla
yleiskunto kohenee.
Lihaskuntoa kohennettaessa veden
tuoma vastus luo lihaksille lisätyötä, ja ne saavat
nivelystävällisesti parempaa treeniä, kuin normaalissa
lenkkeilyssä. Lihaksiston tehtäviin kehon liikuttamisen lisäksi
kuuluu luuston ja nivelistön tukeminen. Tästä syystä lihaskunnon
ylläpito on tärkeä osa nivelvaivoista kärsivälle, joskin myös
terveelle koiralle ennaltaehkäisevästi.
Vedessä maton liikkuessa
tasapainon pitämiseen vaaditaan joka raajan yhteistyötä, sillä
saadaan myös ontuvat ''unohtuneet'' raajat uudelleen käyttöön.
Vedessä ei niin vain loikitakaan kolmella jalalla!
Joissakin terapia-altaissa maton
kaltevuuta voi säädellä, jolloin ylämäkiharjoittelulla saadaan
vähennettyä eturaajojen työtä ja lisättyä vastusta
takaosastolle jalkoihin ja alaselkään.
Suojaton kyynär tuettuna veden alla. Myös täyttynyt vasen polvi saa tukea veden hydrostaattisesta paineesta. Veden korkeus on normaalisti hiukan korkeammalla olan tasalla, mutta nyt sitä laskettiin koska Ruuti rupesi uimariksi.
Ei ole olemassa tiettyä aikaa, joka
vesiterapiatankissa vietetään per koira, vaan liikunnan määrä
suhteutetaan yksilön tarpeeseen, kuntoon ja kehitykseen. Meillä on
pulikoitu 5, 15 ja 10 minuuttia, ensimmäinen kerta meni
totutellessa, toinen kävellessä, ja viimeisellä kerralla aikaa
jouduttiin vähentämään, koska polveen on kolauksen seurauksena
kertynyt nestettä. Koiraa tarkkaillaan koko suorituksen ajan, ja
harjoitus voidaan keskeyttää 'ennen aikojaan' jos tarve vaatii.
Ennen jokaista hoitokertaa meiltä on
kysytty oliko koira terapian jälkeen kovin väsynyt tai kipeä,
sillä tavoin kartoitetaan lähtökohtia harjoituksen kestolle.
Vaikka emme kuukauden kestäneiden juoksuvuotojen takia päässeetkään optimaalisesti heti tikkien poiston jälkeen vähintään viiden kerran jaksolle vesiterapiaan, on tästä varmasti apua. Ruuti on esim löytänyt kadonneen leikatun etujalkansa uudelleen, kun sitä on pitänyt vedessä käyttää. Jalan riiputus ilmassa on jäänyt ns lihasmuistiin, ja pitkään huomasi, että lenkillä jalka välillä unohtui matkasta, ja jäi laahaamaan perään esim haistellessa. Nyt kaikki neljä jalkaa ovat jatkuvassa käytössä. Jatkan luultavasti vesiterapiaa vielä toisella viiden kerran kortilla, sillä Ruutin lihaskunto on pitkästä sairaslomasta johtuen huono. Kasvavalla koiralla tapahtuu kropassa koko ajan, ja murheekseni viimeisimmässä rönkassa huomattiin nyt matalaksi jäänyt väljä oikea lonkka. Kävimme viikko sitten ontumatutkimuksessa sekä etupään uusineen että takapäätä vaivanneen ontuman vuoksi. Takaosaston ongelma oli onneksi nesteellä kolauksen seurauksena täytynyt vasen polvi. Lonkkaniveleen kehittyvän nivelrikon ehkäisemiseksi takajalkojen lihaksiston ylläpito on tärkeää. Mitä paremmat lihakset, sen vähemmän nivel rasittuu. Menemme myös dobon alkeiskurssille elokuun lopulla, mutta siitä lisää sitten ;)
Ruuti söi pääasiallisena ravintonaan nappulaa hiukan yli 8 kk ikään saakka. Joukossa toki annettiin raakaa lihaa, kananmunaa ja peuran raakaluita. Ruuti on kalunnut ihan pienestä lähtien ajanvietteenä. Pääsyy tähän oli oma jaksamattomuus, en vain saanut itseäni niskasta kiinni laskeakseni tarpeet kuntoon. Ehkä takaraivossa kolkutti myös se peruspelko pennun pilaamisesta omaa osaamattomuuttaan? En tiedä. Se hyvä puoli tässä on, ettei kukaan voi nyt syyttää Ruutin kyynärvaivasta raakaruokintaa.
Ennen raakaan siirtymistä kokeilimme läpi monta erilaista nappulaa: Dr Clouders, Brit Premium, Sam's Field, Brit Care, Belcando, sekä loppuviimeksi parhaaksi todettu Barking Heads. Syötiin siellä välissä eläinlääkärin vaatima Virbacin junnusäkki, koska jalka näytti heikosti luutuneelta. Mahan kanssa oli ennen Barking Headsia jatkuvaa vääntöä, joka toinen kerta tuotos oli lehmänläjä ja joka toinen kerta kiva kiinteä pötkö. Kakkaa tuli myös paljon. Ihan hulluja määriä. Toki tällainen kasvava pentu syökin paljon. Barking Heads oli kuitenkin joka suhteessa Ruutille sopivin nappula, ulosteet olivat kiinteitä ja määrällisesti niitä tuli vähemmän.
Hirvee muki.
Lopulta päätin että nyt saa riittää, uutta säkkiä en enää osta. Ja kun tilanne oli tämän näköinen, piti viimeistään ottaa se kynä ja paperi esille, ja laskea Ruutin tarpeet. Lisäravinteet merilevää lukuunottamatta olin ostellut jo pitkin poikin yhteistä taivaltamme. Pellavarouheen ostin raakaruokinnan neljäntenä päivänä tuomaan kuitua ruokaan. Itse lihan suhteen ongelmaa ei ollut, sitä oli (on) 300 litran arkupakastin täynnä. :)
Muutama ruokaesimerkki.
Mitä meillä on sitten syöty? Yläpuolella olevasta kuvasta jotain näkyykin. Salaattiannos (eli 2 lehteä ja kurkun kanta) aiheuttivat Facen roturyhmässä hämmennystä, miten koira sulattaa näin paljon kasviksia? No, siinähän on tasan vettä ja kuitua, ja kuituna se sinne kuppiin päätyikin, koska luuta oli mennyt ekstramäärät, koska en ollut isännälle aivan selkeästi sanonut jottei kannata niitä peuran luita antaa, jos ruoassa on muuten luuta.
Ruuti syö 1200-1300 grammaa lihaa päivässä, josta 250 grammaa on luista karitsaa. Kalsiumin tarpeen tyydyttämiseen riittäisi vähempikin määrä, mutta koska luu on murskeena eikä kalsium tule jauheena purkista, koen parhaaksi ottaa varman päälle. Uloste ei ole liian kovaa, ennemminkin hiukan liian löysää, joten näillä mennään. Luinen liha tarjotaan puolitettuna päivän molemmille aterioille.
Kupeista löytyy:
Mur-Kis Naudan liharouhe: lihaa, kurkkutorvea, rustoa -perusmättö, alkuun ehkä vähän tujua mahalle
Maukas karitsan luinen liha: karitsaa, noin 30% luuta -meidän kalsiuminlähde, pakkasessa on 20 kg..
Sika-nauta jauheliha, ihmisten: oli -30% ja lihat pakkasessa umpijäässä, hätävara (tai Kongin täyte)
Biisonin sydän, kotimainen: kilon sydämestä saa lohkottua hammastelua vaativia paloja (kissoil kans)
Sian kieli: palalihasta hammastyötä (kissoille kans osa)
Maukas Into täysravinto (Atlas-sheltillä ei kestä maha luuta niin sain nämä vanhemmilta)
Kuvaamatta ovat jääneet kalapäivän (silakkaa) ja maksapäivän naudanmaksa-ateriat sekä monen monta perusmättöateriaa.
Hevosten eväät hauval :D
Lisinä kupeista löytyy:
Pellavainen pellavarouhe, turvottamattomana sitomaan liikaa kosteutta. Aamuin illoin.
(Agrimarket 15 kg säkki, 22,95€)
Jahti&Vahti Nivelravinne, ehkäisevästi kyynärää ajatellen, glukosamiini sulfaattina, monessa muussa hydrokloridina, joka imeytyy kehnommin. Päivittäin.
(Agrimarket, 400g 29,90€)
Grizzly villin lohen öljy, omega-3 -lähde, myös nivelille hyväksi. Päivittäin.
(Stockmann Hullut Päivät, 1 l 24€, on normaalivalikoimassakin, noin kympin kalliimpi)
Kelasin sinkki. Meni päivittäin.
(Stockmann, nyt omassa käytössä kun ostin forten)
Biotiini Forte rae, sinkkilisä. Päivittäin.
(Puuilo, 600 g 15,90€)
Puhdas + magnesiumsitraatti, lihaksille nyt kun ovat rasituksessa leikkauksesta toipumisen takia, hyvin imeytyvässä sitraattimuodossa. Päivittäin.
(Life 19,80€)
Vitabalans E-liuos. Päivittäin.
(Stockmann, 100 ml 7,90€)
Aurinko D3 100 mikroa-kapseli. Kerran viikossa.
(Life 24,90€ olipa kallisssss...)
Racing valkosipulijauhe, toiveajattelua punkkien torjunnasta? Päivittäin.
(Agrimarket, 1,5 kg 14,90€)
Jotta semmosta. Kissat syövät yhä omaa mixiään, toki maistiaisia Ruutin ruoista saavat ja kalaa kalapäivinä (nam kokonaiset silakat!). Koska Ruuti syö nauta- ja sikapohjaisesti, teen mieluummin kissoille omat mätöt kuten ennenkin, broiskusta.
Uusi ruokailualusta...
Loppuun video, kaikki koirat ei ahmi. Ruutilla syömiseen menee parikin minuuttia. Videon lopussa selviää syy, miksi ruokailualusta on 100x130 cm kokoinen.. Litrahuuli.
Ostin keväällä Peten Koiratarvikkeesta 20 eurolla Hurtan viilennysmanttelin, jos se vaikka helpottaisi koiran oloa autossa/veneellä/tai muuten hellesäällä. Varsinaiset ulkoilut tehdään kuitenkin aamusta tai iltamyöhällä, ilman ollessa viileä, päivällä käydään vain pikapissoilla.
Pakkoko julkasta tämmöne nolo kuva? Ei oo kovin katu-uskottava tää takki.. Ja vähän isokin koska oon vasta pieni tytöntyllerö..
Takin vaikutus perustuu veden haihtumisen tuomaan viilentävään tunteeseen. Takki kastellaan siis vedellä ja joko väännetään tai rullataan kuivaksi. Rullaaminen on ainakin näin isolla takilla helpompi tapa. Takki pysyy viileänä niin kauan kuin se on kostea, kelistä riippuen. Meillä on takki ollut käytössä nyt noin viisi tuntia, ja kostea se on yhä. Ulkona haihtuvuus on tietysti suurempaa, koska mukana on tuulen vaikutus.
Olin oikeastaan varsin skeptinen tätä manttelia kohtaan, mutta nyt näitten muutaman hellepäivän käytön jäkeen en voi olla kuin tyytyväinen tähän hankintaan. Tänään sisäilman lämpötila oli noussut niin korkeaksi, että Ruuti vain läähätti ja oli jo kuolastanut rinnuksensa ihan märäksi. Laitoin samantien manttelin päälle, tyttö oikein sujahti siihen sisään :) Läähätys loppui samantien, vähän jaksettiin leikkia pallolla ja sitten käytiinkin jo nukkumaan (ja hyvä tovi on jo nukuttukin). Takin alta tuntuu mukavan viileälle, ja ehkä siksi tykkäänkin enemmän tästä manttelimallista, kuin lyhemmistä liiveistä, se peittää huomattavasti enemmän koiraa. Liivi on tietysti liikkeessä käytännöllisempi, ja ajattelin tähän takkiin ommella kumilenkit helmaan, jotta se pysyisi liikkuessa paremmin paikoillaan (yleensä mantteleissa on takajalkojen ympäri vedettävät kumilenksut takin paikoillaan pitämiseksi).
Eilen Ruuti matkusti autossa mantteli päällä, eikä kuumassa autossa alkanut matka tuntunut ollenkaan vaivaavan koiraa.
Väri on tietysti vähän tyhmä, miksei vaalea harmaa tai beige? No, ainakaan ei sula koko koira, ego vaan.. :)
Suosittelen!
P.S. Tänään on taas uutisoitu kuumaan autoon kuolleesta koirasta, jätetäänhän koirat kotiin tai otetaan ne autosta mukaan. :(
Pääsin testaamaan Best Friendin koirankakkapusseja heidän Fecobook -sivujensa testiryhmähaun kautta. Olin hurjan iloinen, sillä pussejahan meillä kuluu. Koira on iso ja tuotos on iso, ja suuri osa pusseista pieniä ja hankala laittaa solmuun. Siihen on tultava muutos!
Ja muutos tuli. Nämä pussit on huippuja! Ne ovat mustia, läpinäkymättömiä ja tarpeeksi vahvoja pusseja, ettei kakka ole pitkin käsiä kun vahingossa kasaa kerätessään kaapaisee etusormella sepelinkulmaan. Kaiken päälle niissä on KAHVAT, joiden kanssa pussi on tosi kätevä solmia (ja jos haluaa niin ripustaa johonkin roikkumaan, itse kannan vaan kädessä).
Nyt on ollut sopivan viileää takin käytölle, ja takin taskuun sujahti kätevästi koko pussirulla. Toinen rulla on eteisen hyllyn päällä olevassa metallilankakorissa siten, että sieltä saa pusseja vedettyä kuin vessapaperia rullasta. Ei pääse pussit unohtumaan, vaikkei takkia päällä olisikaan, kun ne ovat kätevästi hollilla koiran ulkoiluvermeiden äärellä.
Pusseja on kahta kokoa: Small 18x34 cm ja Large 21x39 cm. Pienempäänkin pussiin mahtuu siis ihan hyvän kokoinen kikkara. Rullassa on 40 pussia, ja rullia saa sekä yksittäin että kolmittain. Pussit hajoavat 24-48 kuukaudessa, joten sen ja koiran ulosteiden sisältämien basillien kannalta niitä ei ainakaan kotitalouden biojätteeseen tule heittää. Meilläpäin kakkapussit päätyvätkin energiajakeeseen, joten itselleni maatuvuus ei tässä kohtaa ole asia numero 1.
Lajitteluohjeissa on paikkakuntaisia eroja, meilläpäin ei mitään selvää ohjetta tälle tuotteelle ole annettu. Polttokelpoiseen jätteeseen täällä kuitenkin lajitellaan mm biojätteet sekä puupohjaiset kissanhiekat, joten miksei koiran ulostettakin. Samaten sekajätteeseen lajitellaan ''ainoastaan palamattomat ja polttoa haittaavat jäteet'', joihin ei kuulu kumpikaan, PE-muovipussi eikä koirankakka.
Tässäpä johdattaudumme sopivasti koirankakkakeskusteluun. Vaikka enää ei aivan kevät olekaan, ja talven jäljiltä pientareille kerääntyneet läjät nyt nurmikkoa lannoittavatkin, lausun pari sanaa omasta näkemyksestäni kakkaa kohtaan.
Kakka on luonnollista. Samoin se, että koira tekee tarpeensa lenkkipolun varteen. Luonnollista tai ei, niin ainakaan mukavaa ei ole se, että koira tarpoo muiden koirien keräämättömissä ulosteissa tai pahimmassa tapauksessa pistää niitä suuhunsa (ja kuljettaa sitä itseään tassuissaan kotiin, mahdollisesti sohville ja sängyille). Mukavaa ei kakkoja keräävänä ole myöskään itse luovia kasojen välitse keräämään oman koiransa tuotosta ja täten yrittää epätoivoisesti ylläpitää yleistä viihtyvyyttä. Ja samalla itsekin kengissään kantaa sitä kakkaa kotiovesta sisään. :)
Olen ammatiltani puutarhuri, ja mukavaa ei ole myöskään yleisillä alueilla kitkiessä työntää kättä läjään joka kolmannen rikkaruohon kohdalla. Tai edes joka kolmas päivä. Nurmialueita leikatessa on kakka kiinni koneen pohjassa, ja joku ne ruohot ynnämuut sieltä leikkurin pohjasta kaapii. Korkeampaa ruohikkoa siimatessa paska lentää kirjaimellisesti tuulettimeen. Ja vaatteille.
Nykyään olen sisätöissä, ja uskomatonta mutta totta, ihmiset antavat koiriensa tehdä tarpeensa myös kauppakeskuksiin eivätkä muka huomaa, kun koira tulostaa sisätiloihin kolmedeenä hajun kera.
Ymmärrän täysin koirankakka-asiaan liittyvän tuohtumuksen ja yhdyn siihen itsekin, poissulkien myrkky- naula- ja lasisyötit sekä muut asian viattomaan osapuoleen kohdistuvat käsittämättömät julmuuden osoitukset.
Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että mitkään roskat, ei purukumi eikä tupakantumppi tai mikrot tai tuulettimet kuulu luontoon. (Eivätkä myöskään muoviin käärityt koirankakat.)
Tämä kakka- ja roskajupakka on jälleen osoitus ihmisten välinpitämättömyydestä itseään ja muita kohtaan, ja siitä, miten vastuu yhteisistä asioista koitetaan aina työntää jonkun muun, kuin oman itsen harteille. Ympäristö ja sen siisteys vaikuttavat meidän jokaisen hyvinvointiin edes alitajuisesti, joten jokaisen tulisi kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän vuoksi, vaikkei luonnonsuojelu muutoin kiinnostaisi tippaakaan (tosi pitkänäköistä).
Onneksi joku aina välittää. Välillä tuntuu, että se joku on vain murto-osa väestöstä. Kansallispuistossa kehdataan tumpata suohon, ja kaupasta lähtiessä isoisä näyttää lapsenlapselle mallia, kuinka jäätelön kääreet voi heittää tienposkeen.
Jokaisella teolla on väliä. Jokainen teko on esimerkki. Suuntaan tai toiseen.
Vaikka olenkin paskapoliisi, niin neuroottinen en asian suhteen sentään ole, ainakaan, kun poistutaan hoidetulta alueelta vaikkapa metsän siimekseen. Polulle ei kuitenkaan sielläkään tarvitse kakkia ;)
P.S. Kiitos Best Friendille kakkapusseista, nämä tulee meille vakikäyttöön, ei ole parempia vastaan tullutkaan! Suosittelen ehdottomasti myös muille. :)
Viikko tikkien poiston jälkeen on lupa käydä jälleen lyhyillä metsälenkeillä. Lyhyitä ne joka tapauksessa ovatkin, sillä kuten todettu on, muuta kuin pissaliikuntaa saa päivässä harrastaa peräti 20 + 20 minuuttia.
Ruutin riemu repesi kun ylitimme läheisen tien, joka on meidän kerrostaloalueen ja metsän välillä. Asutaan siis tosi likellä metsää, ja tuon ''pikkumetsän'' (vaikka kohtuullinen onkin) läpi pääsee kätevästi vielä suuremmille metsämaille kuljeksimaan.
Tässä vähän kännykkäkuvasatoa tuolta ekalta parinkymmenen minuutin metsälenkiltä. Oli siinä nenällä töitä. :D
Jaha mitäs täältä löytyy...
Hmm mikäs täällä haisee..?
Aika jännä mikäs täällä mätänee...
Jaha kukas se tästä on mennyt...
!!!? Mitäs siellä tapahtuu !!??
Kukas se siellä piileksii?
No minä tietysti!
:D Kyllä oli onnellista hauvaa.
Metsälenkeistä on muutakin hyötyä kuin hauskanpito: Ruuti joutuu käyttämään enemmän molempia etujalkojaan (eli puheessa käsiään :'D), koska maasto on epätasainen ja vaatii parempaa kehonhallintaa. Kolmella jalalla on suht helppoa loikkia asvaltilla ja ruohikolla, mutta metsässä vaaditaan enemmän. Metsämaasto on myös nivelille armelias, pehmeä pohja, sillä askel ei siellä tärähdä maahan yhtä terävästi, kuin kovalla pohjalla. Mitä enemmän jalkaa käyttää, sitä vähemmän se jämähtää ja tottakai niitä lihaksia saadaan niveltä tukemaan.
Käytiin tänään myös ekaa kertaa vesiterapiatankissa, siitä ei nyt ole kuvamateriaalia, mutta kuulemma meni hyvin ja neiti oli oikein reipas. Ruuti käveli matolla varmaan kymmenisen minuuttia, välillä reippaammin ja välillä vähemmän innoissaan. Ensi kerralla taidan ottaa oman lelun mukaan, niin saan varmaan Ruutin paremmin kulkemaan sen kuin vieraan pallon perässä eteenpäin.
Uimalupaa ei vielä saatu, koska se on monesti hallitsematonta räpiköimistä, mutta luonnonvesissä kahlailu voi kuulemma olla ihan ok jos halutaan välillä vilvoitella. Uidaan paremmin sitten, kun koipi on kunnossa.
P.S. Kisut eivät ole unohtuneet, tässä näpytetään yhdellä kädellä ja silitellään Penniä toisella :D Ruutista vaan on tällä hetkellä enemmän sanottavaa :)
Puseja siis kaikille <3:llä toivoo purinapari Penni ja Morris :)
Paljon on aikaa vierähtänyt, ja paljon on myös tapahtunut. Meidän neiti on pari viikkoa vajaa kahdeksan kuukautta vanha, kyynäräoperoitu esiteinirottweiler, joka on totaalisesti kissan tassun alla. Pennin nimittäin. Morriksen kanssa ollaan jo ihan kavereita.
Pikkutytölle painoa on tähän hetkeen kertynyt 34 kiloa ja säkä on siinä 55 cm huitteilla. Selkämitta lähentelee kuuttakymmentä.
Ennen kuin uppoudutaan syvällisemmin kyynärvaivojen ihmeelliseen maailmaan, ilmoitan täten että minähän en koskaan mene instagramiin, paitsi nyt. Sekä ihan itsenäni että elukoina, joista elukat löytyvät käyttäjänimellä gunpowdergirl_n_thepurringboys. Rohkenen väittää, että siellä päässä ollaan aktiivisempia, kuin tässä päässä, syystä aikapula.
Reippaana leikkauspäivän iltana.
Ruuti siis kärsi kyynärnivelen kasvuhäiriöstä, mikä on hyvin tyypillinen vaiva kookkailla, raskailla roduilla. Kasvuhäiriö voi ilmetä monena erilaisena vaivana irtopalasta tiesmihin, meillä vaivana oli kyynärnivelen inkongruenssi. Inkongruenssissa värtinäluu kasvaa kyynärluuta nopeammin, mikä aiheuttaa niveleen epätasaisen paineen ja sitä kautta ontuman. Meillä ontuma oli hyvin selvä, joskin Ruuti oli koko ajan reipas oma itsensä, vain ontuma kertoi jalan kivusta.
Sitten hurjiin juttuihin. Ruutin tapauksessa inkongruenssi oli lievä ja näkyi röntgenissä kyynärnivelen toispuoleisena ahtautena. Vaiva varmistettiin kurkkaamalla niveleen, johon ei onneksi ollut vielä muodostunut nivelrikkoa. Kun vaiva oli luettu todeksi niin kyynärluu vapautettiin pintestään katkaisemalla se keskeltä vinottain poikki. Kyllä vain. Eikä sitten muuta kuin kipupiikki, kipulaastari, opioideja ja antibiootin kylkeen vielä tulehduskipulääke. Kipulaastari oli paikoillaan 3 päivää, Tramalia meni 4 päivää ja viidennen päivän aamu. Tulehduskipulääke jatkuu yhä, ja antibioottikuuri kesti 10 päivää. Maha oli sekaisin kaksi viikkoa mutta se siitä (mhb tai piimä.. ei vaikutusta).
Leikkauksesta on nyt reilu 2 viikkoa ja parin viikon kuluttua jalan pitäisi olla ontumaton. Jos ei ole, niin uudelleen kuville katsastamaan, onko sinne tullut tämän lystin päälle vielä irtopalakin.. Se voi nimittäin vielä näin jälkikäteen sinne kehittyä.
Kaikessa tässä hyvää on ollut se, että Ruuti ei ole ollut kipeä koira kuin viidennen päivän aamuna, jolloin annoinkin vielä yhden ekstrakipulääkkeen. Myös pääkoppa on hänellä kestänyt suhteellisen hyvin kaikkea tätä lepoa ja tylsyyttä. Niinkin hyvin, ettei hihan lisäksi edes kotoa poissa ollessa ole tarvinnut laittaa tötteröä päähän hihan ja haavan repimisen estämiseksi.
(Myös vakuutus on ollut ihan ykkösjuttu, olisin konkurssissa jos sitä ei olisi, vaikka tämä onkin vaiva halvemmasta päästä jos vertaa esim. ristisideleikkauksiin..)
''Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...'' :) Just ja just mahutaa ku molemmat oikein pinnistää :)
Koska Ruuti on ollut pipi jo pitempään, ollaan jääty paitsi kaikesta hauskasta kuten hausta, jäljestä ja tottiksesta. Varsinkin metsälajit harmittaa, ja silloin kun niihin olisi päässyt neidin ollessa vauva, oli työvuorot esteenä. No, ehkä vielä tänä kesänä. Metsään saadaan kuntoutusaikataulun mukaan mennä jo tällä viikolla (vk nro 2 alkaa keskiviikkona). Alla viikko-ohjelma tikkien poiston jälkeen.
''Olkavarren ja rintalihasten hierontaa ennen liikuntaa koko aikana
1. viikko: 15 min rauhallista kävelyä aamulla ja 15 min illalla
2. viikko: 20 min kuten edellä, voi käydä rauhallisella metsäkävelyllä
3. viikko: 25 min kuten edellä, lyhyitä ylämäkijaksoja suoraan ylöspäin (asutaan mäen päällä)
4. viikko: 25 min kuten edellä, ylämäkiharjoittelua sik-sak -muodossa''
Torstaina mennään ekaa kertaa vesiprunniin pärskyttelemään, oikeammin hakemaan lihaksiin voimaa ja askellukseen liikerataa vesijuoksumatolla niveltä kuitenkaan rasittamatta. Vasen jalka on selvästi oikeaa heikompi, ja niveliä tukeakseen on lihaksiston oltava kunnossa.
Saas nährä kuin täs käy. Kaikki kuitenkin yritetään tuon ilopillerin kuntoon saattamiseksi.
Oon tilaillu tänään Ifolorilta ties mitä kuvia ja pitipä niihin tällasia itkuvärssyjäkin netistä ettiä. Kuvassa Ruuti on 19-viikkonen nassikka Kuhankuonolla koiravaeltelemassa ennen näitten vaivojen alkua. Aikaa on maaliskuulta noin viistoista kiloa :)
Sainpahan itseäni vihdoin niskasta kiinni ja uudistin hiukan ulkoasua meidän nykytilanteeseen sopivammaksi :) Ruuti pääsi listoille ja minä pääsin eroon niistä vanhan ulkoasun ruskeista väreistä! Jes :)
Olen ollut nyt puoltoista viikkoa lomalla, ja kuinka ollakaan on jostain tempautunut lisää virtaa. Vai johtusikohan nykyään pakonomaisesta säännöllisestä ulkoilusta? Onneksi kunnon metsälenkit ovat ihan jotain muuta kuin pakkopullaa, varsinkin näin kun aikaa on ollut ja töihin ehtimisestä ei ole tarvinnut iltavuoroissa murehtia. Aamu- ja välivuoroina ei metsään valoisaan aikaan kerkiä, eikä pimeällä sinne oikein viitsi lähteä pyörimään.
Tänään oli eka kerta kun jaksoin ottaa kunnon kameran mukaan lenkille, ja tässä olisi muutama kuva meidän tunnin metsälenkiltä. Aijuu neiti tänään 13 viikkoa ja 13,5 kiloa.
Morris koittaa välillä leikkiä, Penni käyttäytyy yhä viileästi.
