Gunpowder Girl and The Purring Boys

Pennillä on eka kertaa elämässään karkea karva. Furminoin kunnolla. Vieläkin irtoaisi.. Poju ei oikein välitä uudesta pikkusiskostaan, ja tarjoaa kyllä kynsiviitosta, jos neiti uskaltautuu kosketusetäisyydelle. Asenne on varuillaan olevan kiinnostunut, Viha-rakkaussuhde tästä vielä kehkeytyy.
Penni onneksi osaa jo rentoutua, vaikka Ruuti olisi ihan vieressä.. kunhan Ruuti nukkuu ja pysyy lattialla ja herra itse ylemmällä tasolla.

Morris-paran komeaksi kasvanut kauluri kuihtui karvanlähdössä lähes olemattomiin, mutta onneksi se ei kauheasti haittaa komistusta. 

Morris on Ruutin suhteen rohkeampi ja käy välillä nenimässä neidin kanssa.. Toki äkkiä siitä kehkeytyy hippasleikki, onneksi kaikkialla on kissoille korkeampia tasoja, joille loikata turvaan.

Morris on hassu kissa, eikä osaa hypätä koiraporttien yli, vaan kiljuu aina täyttä kurkkua jotta pelastaja saapuisi raottamaan portin ovea.

Ruuti-neiti täyttää tiistaina 11 viikkoa, ja painoakin on kertyyt jo yli 10 kiloa. Kengännauhat on ihan parhaat leikkikalut, ja se jos jokin on ongelma varsinkin, kun koittaa pukea kenkiä jalkaansa kiireessä. Neiti on oikea vilivilpertti ja täystuho. Mainio pakkaus.

Pakko se on raakaruokinta aloittaa tämänkin kanssa, tai pakkohan ei ole muuta kuin suorittaa sitä ennen laskelmat neitokaisen tarpeiden täyttämiseksi. Uskomaton määrä paskaa näin suoraansanottuna tulee tuosta nappularuasta.

Näihin tunnelmiin oikein mukavaa uutta vuotta! :) 

Koitan päivittää taas joskus.

Vauvauutisia :)

Neiti Keltainen

Neiti Vaaleanpunainen

Neiti Oranssi

               
Joku näistä typyköistä muuttaa meille joulukuun 4. päivä :) Ihania höpsyköitä <3 Painavat nyt hiukan alle 3-viikkoisina 1,5-1,9 kg :) Pentueessa lisäksi 5 poikaa, ja poikaahan olin aina ajatellut, mutta tyttö nyt tuleekin. :) Ja ihana tuleekin <3

Miten tässä malttaa odottaa?

Penni & Phalaenopsis

Blogikatkosta ja Facebookista

Blogi on ollut jo pitkään lukittuna. Nyt se on auki, mutta päivitän toistaiseksi vain Facebookissa. Tervetuloa ja anteeksi. :)

Purrfecting Life Facebookissa

Päivä kuvina 2

Mitä! Eilenhän mä sen ykköspäivän postasin. Ihan tulee päivittäin nämä :)

Tän päivän teemana on puskissa, mutta jostain syystä tuo Morriksen puoli metsäkissaisuus ei paista esiin.. Herra pelkää ulkona olemista.. kuten kaikkea muutakin.

Ja muuttuu kaiken lisäksi mangustiksi..

Karvamaha, ei möhömaha.

*pus*kissa

Penni on niin tärähtänyt, että kuvittelee olevansa Veikka Gustafsson.

Sanotaanko, että koska olen häslä, on kännykäsä hyvä olla kunnolliset suojakuoret eli nahkainen 'kirjakotelo'. Kuvia ottaessa se taas ei ole hyvä (kuten ei kännykän kamerakaan ainakaan värien puolesta) koska kaikki kuvat tärähtävät kun koittaa epätoivoisesti saada sen avonaisen läpän pois kuvista :DDD Kiitos silti oi läppä, olet suojellut näyttöäni noin tuhat kertaa.

Et sä kuitenkaan pysty siihen

''Et sä kuitenkaan pysty siihen'' on asia, joka paistaa puheista, eleistä ja ilmeistä läpi, kun kerron haaveilevani perheenlisäyksestä, koirasta (lapsesta puhuminen aiheuttaa ihailevaa huokailua). 

Haluan nyt heti kertoa asian olevan ajatuksen tasolla, kuten viimeisen parin vuoden ajan, eli tässä-heti-nyt en ole koiraa hankkimassa. Kasvattajiinkaan en ole vielä ollut yhteydessä, se tulee olemaan seuraava askel kohti päämäärää.

Rotuvalintani ei ole se kaikkein helpoin, mutta miksi pitäisi olla? Vaikka kyse onkin ensimmäisestä omasta koirasta, ei se oikeuta leimaamaan kykenemättömäksi kouluttajaksi tai päättämään jo valmiiksi, etten hoida koulutusta kunnolla. Päinvastoin näiden epäilijöiden oletuksia, koulutus on mielestäni yksi 'niistä jutuista' koiran omistajuudessa. Rajoja ja rakkautta, eikö vain.

Jos lähtisin nyt googlettamaan koirarotuja, en todellakaan kirjoittaisi hakukenttään 'sohvalla viihtyvä seurakoira'. Sylikoiran sijaan toivon koirasta harrastuskumppania, joka sen lisäksi kykenee turvaamaan kotini ja perheeni. Agility ei minua kiinnosta, mutta tottelevaisuuskoulutus innostaa todella. Samoin jäljestys, täytyyhän koiran saada nenäänsä käyttää.

Ihailen rauhallisen pidättyväisiä, omistajansa rinnalla löyhässä hihnassa kulkevia koiria, joita eivät ohikulkijat hätkäytä. En myöskään ole mikään huippusosiaalinen ihminen, joten mikäli koira on 'vaikeammin lähestyttävä' eikä mikään huomiota ja rapsutuksia vierailtakin kerjäävä fifi, on asia siltäkin osin kunnossa. Edellinen pätkä kuulosti pahalta, mutta missään nimessä sosiaalistamisesta en ole oman pidättyväisyyeni takia tinkimässä, en todellakaan halua vieraisiin ja vieraan kosketukseen pelokkaasti suhtauvaa koiraa. Koira saa -ja pitääkin- olla sosiaalinen, mutta haluan kulkea lenkit rauhassa enkä jatkuvasti selvitellä rotua ja ikää ja nimeä ja antaa rapsutusaikaa.

Olen uroksia jumaloivaa sorttia, joskus ajatellut että ei ikinä narttua, mutta nyt en ihan varma ole asiasta, ja olen pitänyt ovet auki myös narttukoiralle. Katsotaan, millaisia keskusteluja kasvattajien kanssa syntyy, ja mitä mieltä he ovat siitä, kumpaa sukupuolta edustava yksilö meille soveltuu. Urokset ovat ehkä jäärempiä, mutta eikös me naiset olla se oikukkaampi sukupuoli. ;)  Kaiken lisäksi mielessä jo iät ja ajat pyörineet nimet ovat miespuolisten jumalten tai heidän lähipiirinsä nimiä.. 

Oi, jos mulla kulsi ois niin nimensä olsi Thor.

Loppuun vielä toive yhteiselon sujuvuudesta: 

En nyt tiedä, oliko tässä sitä punaista lankaa, mutta joka tapauksessa tiedätte nyt, mitä täällä on suunnitteilla. Vuoden päästä, ehkä, aikaisintaan. Kaapissakin on jo pari vuotta odottanut panta tulevaa epeliä..

Mitäs mieltä ootte koiraihmiset siitä, että ekaksi koiraksi valikoituu tällainen koira? Tuhoon tuomittua vai hyvä idea motivoituneelle ihmiselle? 

Kyllä, olen ajatellut asiaa ja kyllä, olen törkeästi näpistänyt kuvat Googlen kuvahaun syövereistä.

Kevään karvahelvetti

Lemmikkitalouksissa irtokarvat ovat todellakin sääntö, eivätkä poikkeus (ellei lasketa mm nakuja naukujia!) Huomaan, että talven vähän rauhallisemman jakson jälkeen on karvaa alkanut taas olemaan ympäriinsä järkyttäviä määriä: sus siunatkoon sitä pöllyämistä mikä täällä on, kun talviturkkinen kaksikko kylpee parvekkeella auringon lämmittäessä ja kroppa tajuaa, ettei enää tarvita villahousuja! En halua edes ajatella Morriksen ensi syksyn ekaa hillitöntä karvanlähtöä..

On jälleen aika kaivaa aktiivisempaan käyttöön kissojen turkinhoitovälineistö – ja täytyypä taas ryhtyä harjaukseen totuttamiseen. Vaikka Morriksella onkin puolipitkät karvat, pitää Penni pikkuisen turkista niin hyvän huolen, että yhtäkään takkua ei ole koskaan (kummallekaan) ilmaantunut, joten välikausina harjaaminen on selkeästi karvanlähtökautta vähäisempää, jos ollenkaista. :)

Karvahelvetin taltuttamiseen meiltä löytyy kampa, karsta, kumisuka (joka ei ole hyvä) sekä furminaattorin kopio. Uusimpana tulokkaana myös se aito Furminaattori, pitkäkarvaisten kissojen mallina. Ja kylläpä sillä karvaa lähteekin! Herranjestas, ei se pakkauksen kuva kyllä valehtele..

Kas, karvaa! Parinkymmenen minuutin saldo.. Eli vasemman kyljen irtokarvat :D 

Yksi vakava puute listasta löytyy: tehokas imuri! Meillä on käsittämättömän matalatehoinen vanha pikkuimuri, jolla ei kyllä tule mistään mitään.. Ostoslistalla onkin Mielen tehoimuri, ei kuitenkaan Cat & Dog, koska turbiinisuulakkeesta ei tasan ole näillä karvanpituuksilla hyötyä vaan enemmänkin haittaa, kun hermot menevät suulakkeeseen kiertyneitä karvoja (ja maton nukkaa) poikki leikellessä.. :D

Ennen vanhaan (syksyllä siis) meidän harjausprosessi alkoi karstaamisella, sitten feikkifurminoitiin ja lopuksi taas karstailtiin. On tuo aito vaan sen verran hyvä vehje, että karsta on nyt jäänyt Morriksen satunnaisten perstakkujen poistajaksi. Siis niiden takkujen (=paakkujen), joita ei ole tarvinnut saksia irti, ;D Meidän pikkuherra Slaikka, aina köntsät housussa!

Minullako köntsät housuissa!?

Päivä kuvina 1

Sain Piiviltä haasteen viiden päivän esittämisestä kuvina. Tästä lähtee vaikkakin niukan tekstiosion kera :)

Morriksen eka karvapallo.. aika säälittävän kokoinen, ei edes peukaloon verrattavissa! Tämän tuottamisääniin oli mukava eilen aamulla herätä :)

Meillä leijailee taas kevään tullen huomattavat määrät karvaa ilmassa, ja aina Penniä silittäessä käteen jää tuppo karvaa. Ihanaa. Syksyisissä lukemissa ei vielä olla, mutta odotellaan sään lämpeämistä...

Olen ruvennut tekemään yrttikylpyjä rahoittaakseni atooppista ihoani, ja olenkin huomannut merisuola-timjamiteessä lillumisen erittäin tehokkaaksi ihoavuksi. Tässä pikkupelkuri-Morris on uskaltautunut veden äärelle... Seuraavassa kuvassa herra dippaisi molempia etutassujaan vedessä samaan aikaan ja siitähän seurasi luiskahdus :D Valitettavasti tästä ei ole kuvamateriaalia ja onneksi luiskahdus oli vain puolittainen..

Ihan joka päivä ei tule kuvia ehkä otettua, tänäänkin oltiin koko päivä pois kotoa ja näin hämärissä ei enää viitsi kameraa esiin kaivaa.. Kännykän muistikin on niin täynnä kuvia että siinä kamera toimii erittäin hitaasti. Kaiken lisäksi tämän päivän kuvissa olisi ollut koiria.. :)

Moni on jo tähän haasteeseen ottanut osaa, joten jaan haasteen eteenpäin niille, jotka eivät vielä ole sitä päässeet/joutuneet tekemään (miten kukin ottaa). No, pakotetuksi ei nyt kenenkään tarvitse itseän tuntea koska nimiä ei julkaista! :)

Muutto ja muuta mukavaa

Lupasin jo ajat (pari viikkoa) sitten kirjoitella muutosta ja siitä, miten meillä Herrat 1 ja 2 siihen suhtautuivat. Kaiken näköistä on nyt sitten ollut taas tätäkin asiaa estelemässä, mutta kun kerran tuli noustua aikaisin (meillä kävi jo tiskikoneenostajat) niin nyt on puoli tuntia aikaa kirjoitella mitä mieleen juolahtaa.. Noihin fiksumpiin juttuihinhan menee aikaa alkaen viisi tuntia.. :DDDDD

Fiksuihin juttuihin????

Muutimme siis kuun vaihteessa, isompaan, avarampaan ja varsinkin valoisampaan; vähän tunkkaisesta kaksiosta seinästä seinään -ikkunaiseen kolmioon. Uuden kämppämme parveke on lasitettu, vanhassa oli avoparveke, toki verkotettu sellainen. Kissat pääsevät siis tutkimaan maailmaa helpommin myös talvisin, kun puolet parvekkeen lumista ei kantaudu enää sisälle Morriksen hännässä...

Mitä vikaa muka on mun hännässä.. 

Muuttoa edeltävä aika on kissoille varmasti jännittävää aikaa, sillä laatikoista ja laatikkorykelmistä muodostui ainakin meillä kissaherroille oikea huvipuisto: oli paikkaa kiipeillä ja piileksiä. Muuttopäivä sen sijaan oli kurja: Morris piiloutui makuuhuoneen kaappiin eikä tullut sieltä pois koko päivänä, vaikka pikkuveljeni yritti maanitella häntä herkuilla ja leluilla. Pennikin oli huolissaan 'pikkuveikasta' ja hermostuneisuus oli hänestäkin nähtävissä.
Muuton jälkeen meni noin viikko, ennen kuin kissat olivat kunnolla kotiutuneet. Outo kännykän soittoääni tai rapusta kantautuvat äänet saivat molemmat nousemaan takajaloilleen -sellaista ei ole meillä ennen nähty. Feromoneja ei apuna käytetty, lähinnä koitimme itse välttää kolistelemasta liikaa tai tekemästä liian nopeita, säikyttäviä liikkeitä.

Meidän pelkuri-poju Morris on muuten nykyään uskaltautunut jo vieraan ihmisen syliin, ja tulee jo melkein nuuhkimaan ihan ketä tahansa ovesta sisään astuvaa. Ennenhän tuo reaktio on ollut.. PIILOON!!


Muuton lisäksi muuta mukavaa on ollut mm Hullut Päivät sekä peräti kahdesti Mustin ja Mirrin verkkokauppaan voitettu 20€ lahjakortti!

Mustista ja Mirristä on tullut tilailtua lähinnä ruokaa, toiseen satsiin otin lisäksi pienen raapimapuun makuuhuoneeseen sijotettavaksi: niin sängynkulmat sekä toivottavasti myös nojatuoli välttyy pahimmilta raateluilta.
Valitettavasti pussi/purkki/tetraruokaa on mennyt nyt muuton jälkeen aivan sallimaton määrä; meillä ei edelleenkään ole pakkasessa juurikaan tilaa.. Pitäisi kai hankkia pieni arkkupakastin tuon pienen kaappipakastimen lisäksi.. Miten normaalikokoiseen jääkappi/pakastinkaappiin voi saada tehtyä vain noin pienet sisätilat! Ongelmia on siis myös jääkaapin kohdalla.

Ylemmässä kuvassa oli Mustin ja Mirrin ostoksia, ja tässä alla sitten Stockan Hullujen Päivien ostoksia. ZiwiPeak oli tarjouksessa, samoin Grizzlyn villin lohen öljy. Öljyä ostinkin pari pulloa ja Ziwiä kymmenen tölkkiä. Meillä syödään enää todella harvoin noita Life Catin tai almo naturen tyyppisiä täydennysravintoja, koska niiden kilohinta on niin älytön, melkein ZiwiPeakin tasoa (mikä on siis täyttä tavaraa). Mutta.. koska nuo nyt maksoivat 80 senttiä tölkki niin noukin matkaan muutaman välipaloiksi. 

Taustalla puolen litran vesikuppi sisälle ja tuo nykyinen seitsemän desin saa asua parvekkeella nyt kesäajan. Mankelijänis oli ihana -mielestäni- mutta kissoja se ei kiinnosta juurikaan.. ajattelin että se ois käyny potkutyynystä. 

Kevään karvahelvettiä helpottamaan ostin myös ihan oikean Furminaattorin, pitkäkarvaisten kissojen versiona.. Eli vähän kapeampi kuin koirien vastaava, ja pitkäpiikkisempi kuin lyhytkarvaisten versio. Maksoi alle 20€.

Tuossa Royal Caninin peltipöntössä on Ziwin kuivalihaa..

Ruokakaapissa on siis ollut vähän täydemmänlaista. Uutena tuttavuutena meillä on ollut tuo Bozita, joka  hyvin halvan hintansa puolesta sisältää 'palassa 93% kanaa' vähän joka osasta.. Samahan tuon naures:menun kanssa varmasti on. Bozita on meillä maistunut tosi hyvin, toki meidän kissojen kohdalla nyt ei voi nirsoilusta juuri missään kohtaa puhua. 

Olen kokenut nuo Schesirin pussinrivittäjät tosi käteviksi kotona, ja nuo omani olenkin haalinut Stockan kennelosastolta.. Nuo ovat tosi tukevaa pahvia verrattuna esim Iamsin tai Animondan pahveihin. Myös Feline Portalla on tukevia jos jostain noita aiotte kysellä :) Värejä mulla on noiden vihreän, keltaisen ja sinisen lisäksi myös punainen, koska kun olen ostanut natures:menun sekoituspakkauksia, olen tykännyt purkaa pussit mauittain ja sopivasti myös väreittäin omiin laatikoihinsa :)

Herkkuja on tällä hetkellä ihan älyttömästi, koska tuli voitettua vielä Prima Catiltakin herkkupaketti..

Ja ei sovi unohtaa.... Dändändän.. 

Kummitätini osti vielä yhdeksännen...

Joo, siinäpä tuli purettua nyt jonkin ajan asiat, vielä kun niitä fiksumpiakin juttuja saisi aikaiseksi. Olen nyt aloittanut vielä yhden pikku projektin nimeltään Tupperware, joten yritetään nyt repiä aikaa kaikelle edes vähän. Meillä aletaan töissä menemään kiinni jo kahdeksalta ysin sijaan, joten eiköhän siitäkin sitten aikaa näille jutuille jää.

Aa-aa-ankka

Kun ankka maksaa 9,99€ 2,4kg, on tämäkin tyttö valmis rientämään oikopäätä Lidliin, vaikka muuten suhtaudunkin liikkeeseen samoin, kuin perheenisä ko. ketjun mainonnassa..

Joka tapauksessa, ankan kävin ostamassa. Kilohinta pakasteankalle oli huimat 4,16€. Karu totuus on kuitenkin se, että puolet ankasta on minulle hukkatavaraa, näihin kuluvat sekä ranka että nahka. Todellinen kilohinta käyttökelpoiselle osalle oli noin 9,4€. Lihamyllyä apuna käyttämällä ja suurimmat luut ja rangan jauhamalla hinta pysyisi todellisuudessakin varsin alhaisena.

Ankka-paran sisään oli ilokseni sullottu sen -tai jonkun toisen ankan- elimet: sydän, maksa, kivipiira sekä ei-elin kaula.

Tämä ankka ei ole kädetön, vaan jalaton.. Kissat nakerteli nilkat makupaloiksi :)

Tarvitaan: kulho, vaaka, lusikka, muki pussin tueksi sekä tietysti pakastepusseja. Muuton jäljiltä Minigripit ovat kateissa, joten Pirkan 1-litraiset ajavat nyt asiaa.

Elimet: ylhäällä vasemmalla sydän, vieressään kivipiira. Keskellä maksa, lopuksi kaula; pervot, älkää vaivautuko :)

Makupaloina popsittiin sydän ja puoli maksaa, toinen puoli päätyi mukaan pataan. 

En ole ikinä kieltänyt kissoilta pöydälle kiipeämistä ja kulhosta syömistä, kun on ollut kyse heidän omista sapuskoistaan. Ihmisten ruoka ei kissoja kiinnosta ja vieraatkin saavat kaffetella rauhassa ilman karvaisen väen kiinnostusta. 

Olin yllättynyt ankan sydämen pienuudesta, se ei paljoa broiskun sydäntä isompi ollut. Kivipiiralla taas oli kokoa huomattavasti enemmän, mutta sitkaudessa se ei broilerin vastaavalle vedä vertoja. Myöskään takapuoli ei ankalla ollut erityisen vankka, ja suomibroileri vie reisien muhkeudessakin voiton tältä Saksan tuliaiselta. 

Nahka oli tällä veijarilla aivan törkeän paksu, ja jos sitä ei olisi poistanut, niin meininki olisi ollut todellista suonet tukkoon -touhua. Olisi pitänyt ihan punnita tuo rääpekippoon joutuneen nahan määrä..

Pitäisi ottaa tämä kuva mukaan töihin, missä olen kuullut monesti seuraavan lauseen: ''Mikä se broilerin sisäfilee muka on?!'' No tämä nyt ei ole broileri, mutta rintalihan altahan se sisäfile löytyy.. Tämä lie selvää ainakin niille, jotka kokonaisia kanasia käsittelevät.. Muutenkin tulee anatomia aikalailla tutuksi, ainakin allekirjoittanut tykkää väännellä ja käännellä.. :)

Siipi on kovin ruipelo. Luu tuntui ainakin saksissa melko pehmoiselta, ja kissatkin paloja nakertelivat pilkonnan lomassa, joten saksin koko siiven matkaan poistaen suurimmat nahat matkasta. Olkapään paksun nivelen leikkasin saksilla puoliksi, jolloin kissan on se helpompi pureksia paloiksi. Reisistä poistin luut, vaikka meillä kyllä raapataan kiltisti lihoista ne palat, joihin hampaat eivät kykene.

Liha/lihaluuseosta kertyi pakkaseen 800g ja jääkaappiin jäi huomiselle 100g pussukka. Pakkasin lihat 200g eli neljän annoksen pusseihin. Kissat popsivat menemään varmasti reilu 150g lihaa, joten todellisuudessa saaliin määrä ylitti kilon rajan.
Mitään täysravintoahan tämä seos ei ole, mutta tulen tarjoamaan sitä silloin tällöin perusravinnon eli broilerseoksen lomassa, vähän vaihtelua herrain raakapuoleen.

Maistuvuus ankalla näytti olevan täys 10, ja riemu raa'asta lihasta oli silminnähtävää. Olemme tosiaan muttaneet tänä viikonloppuna, ja kaiken härdellin keskellä ei ole tullut tehtyä herroille sapuskaa. Valmiit lihasekoitukset syötiin pakkasesta loppuun juuri ennen muuttoa, joten valmisruokaa ovat syöneet meidän lisäksi myös kissat. Pakko sanoa, että lihan ja luiden puutteen huomaa näinkin vähässä aikaa kissan hengityksessä todella selvästi.

Nyt on pakko lopettaa, koska läppäristä loppuu akku, ja johto on yhä hukassa. :D Huomenna jos ehdin ja saan virtaa vehkeeseen, niin sepustan meidän muuttokuulumiset :)

Huonekasvien vaarat

Kevät on siitä kummallista aikaa, että useimmilla alkaa lumien sulamisvesien sekä auringon jo lämmittävien säteiden myötä vihertämään -myös se keskellä kämmentä oleva- peukalo. Kotiin tulee siis hetken mielijohteesta hankittua jos jonkin sorttista kasvia, mutta eläinperheissä tulee ottaa huomioon myös kasvien mahdollinen myrkyllisyys – varsinkin, jos perheen karvatassut ovat kasveista kiinnostuneita.

Kasvit ovat aikojen saatossa kehittäneet jos jonkinlaisia torjuntakeinoja, jotta ne eivät joutuisi parempiin suihin. Myrkkyjen lisäksi kasvit saattavat olla haitallisia myös rakenteellisesti: solunsisäisesti tai hyvinkin selkeästi, kuten piikkejä lukuun ottamatta varsin harmittomat kaktukset. 

Tässä tekstissä keskitytään lähinnä viherkasveihin, vaikka mukana on muutamia kukkiviakin kasveja. 

Teen vielä tuonne yläpalkkiin listat myrkyllisistä ja myrkyttömistä kasveista ihan kunnon aakkostuksella, mutta se jääköön toiseen kertaan, koska kello on kohta kaksi yöllä ja haaveilen nukkumaanmenosta ennen kolmea... 

Huomaattehan myös, että lista ei todellakaan käsitä kaikkia kasveja, ja että olen nämä tiedot kerännyt ja tarkistellut eläinten myrkytyskeskuksen sekä ASPCAn listoilta. Linkit sivun lopussa.

Monissa kissoissa selkeästi suurinta innostusta herättävät haitulaiset, ohutlehtiset ja heinämäiset sekä roikkuvat kasvit. Nämä ovat valitettavasti myös niitä ihmisen silmään monesti kauneimpia, joten kerätään niistä nyt jonkinmoinen myrkkyllisyyslistaus. Kaikki eivät ole kuolettavan myrkyllisiä, ja monesti toksiseksi tunnutaan tässä yhteydessä kuvattavan myös rakenteensa vuoksi ärsyttäviä kasveja:

Hienohelma, Asparagus

Köynnösparsa, Asparagus

Muratti, Hedera

Pullojukka, Nolina

*Sädekaisla, niilinkaisla, ''kissanruoho'', Cyperus

Reunustraakkipuu, Dracaena

Unelma, Asparagus

Paksulehtiset, ei niin lennokkaat kasvit olen ainakin meillä huomannut sellaisiksi, jotka eivät kissaa niin kiinnosta. Näistäkin kasveista löytyy kuitenkin myrkkykasveja, ja mikäli joitain luetelluista tulee kotiin hankittua, kannattaa kissaa ja muita eläimiä, sekä lapsia, tottakai, pitää silmällä ja luopua kasvista, jos liiallista kiinnostusta sitä kohtaan ilmenee.

Muun muassa vehkakasvien sukuun kuuluvissa kasveissa piilee näkymätön vaara: kalsiumoksalaatti. Kalsiumoksalaatti esiintyy kasveissa usein neulamaisina sulamattomina kiteinä, jotka kasvia syödessä riipivät haavoja kudoksiin. Mikäli kasvi sisältää kiteiden lisäksi myrkkyä, imeytyy myrkky elimistöön helposti kiteiden aiheuttamien haavaumien kautta. Yleisimpiä oireita ovat kuolan eritys, vatsakivut, kuonon hankaaminen sekä oksentelu ja suun vaahtoaminen. Joskus saattaa ilmetä ylähengitystieoireita, mm kurkun turpoamista, jolloin on heti otettava yhteys ja suunta lääkäriin. Kalsiumoksalaattikiteistä johtuvat oireet ovat yleensä havaittavissa heti kasvin nauttimisen jälkeen.

Kalsiumoksalaattipitoisia huonekasveja:

Agave, Agave

Alokaasia, Alocasia

Eväpalmu, Caryota

Flamingonkukka, Anthurium

Juorut, Tradescantia

Kirjovehkat, Dieffenbachia

**Kultaköynnös, Epipremnum

Köynnösvehka, Philodendron

Munkinhuppu, Arum

Peikonlehdet, Monstera

Viirivehka, Spathiphyllum

Muita myrkyllisiä tai elimistöä ärsyttävä kasveja:

Aasinkorva, Syngonium

Aaloet, Aloe

Anopinhampaat, Sanseviera

Anopinkielet, Sansevieria

Araliat, Schefflera

Begoniat, Begonia

Esikot, Primula

Eukalyptus, Eucalyptus

Gardenia, Gardenia

Hopeaköynnös, Scindapsus

Hortensia, Hydrangea

Itulehdet, Kalanchoe

Jukka, Yucca

Kalla, Zantedeschia

Keijunlilja, Gloriosa

Kiinanruusu, Hibiscus

Kliivia, Clivia

Muratti, Hedera

Muulinkorva, Syngonium

Pelargonit, Pelargonium

Rahapuut, Crassula

Sitrukset, Citrus

Traakkipuut, Dracaena

Tulilatva, Kalanchoe

Viikunakasvit, Ficus

Kaikki huonekasvit eivät suinkaan ole pannassa, ellei haittaa, että kissa maistelee lehtien kärkiä ja kaapii mahdollisesti mullatkin purkista pihalle. Joidenkin kissojen mielestä kukkapurkit ovat myös mitä parhaimpia WC-tiloja.. Mikäli kissa kuitenkin antaa kasvien elää elämäänsä eikä liiemin niitä lannoittele, voi seuraavan listan kasveja hankkia kotiin hyvillä mielin:

Banaani, Musa

Jasmiinit, Jasminium

Kamelia, Camellia

Kentiapalmu, Howea

Kirjotähti, Haworthia

Kivikukat, Lithops

Kultapalmu, Chrysalidocarpus

Maksaruohot, Sedum

Mehiruusukkeet, Echeveria

Muorinkukat, Peperomia

Mähkät, Selaginella

Nappipellea, Pellea

Nukkumaijat, Calathea

Nukkumatit, Maranta

Orkideat, Cattleya, Dendrobium, Epidendrum, Odontoglossum, Oncidium, Phalaenopsis

Piilea, Pilea

Posliinikukka, Hoya

Ruusut, Rosa

Rönsylilja, Chlorophytum

Saintpaulia, Saintpaulia

Sirovuoripalmu, Chamaedorea

Soihtuköynnös, Aeschynanthus

Sulkasaniainen, Nephrolepis

Suppilokukka, Gloxinia

Syyskaktus, Schlumbergera

Taatelipalmut, Phoenix

Varmimmin hengissä pysyy sekä kissa että kasvi, kun hankkii kodin pullolleen muovikukkia, joita nykyään saa hyvinkin aidon näköisinä esim Plantagenista. :)

Voin kuitenkin sanoa, että itseltäni löytyy myös myrkylliseksi luettavia kasveja (Asparaguksia, kliivioita, rahapuu..), sillä kun meillä on kissanruohoa kasvamassa, ei Penniä kiinnosta mikään muu. Morrista puolestaan ei vihreä kiehdo, ei kissanruohot eikä huonekasvit. Kevennykseksi loppuun heitettäköön, että Pennihän nyhti neulasia myös muovikuusesta... :)

*Sädekaislan varsinaisesta myrkyllisyydestä ei ole kaikkien lajikkeiden kohdalla selvyyttä, mutta terävät väkäsekkäät lehdet saattavat ärsyttää ruoansulatuselimistöä oli kyseessä myrkyllistä tujoniöljyä sisältävä lajike taikka ei. Kukkakaupoissa ja muissa alan liikkeissä saksankielisellä Katzengrass-nimellä usein myytävää kasvia ei kuitenkaan kannata ostaa kissanruohoksi, vaan kasvattaa kissalle esimerkiksi kauran tai ohran oraita.

**Kultaköynnöksessä on kalsiumoksalaattien lisäksi myrkyllisä saponiineja, jotka aiheuttavat hemolyysiä, eli punasolujen hajoamista. Saponiinimyrkytys ilmenee pahoinvointina ja sekavuutena.

Linkkejä:

Myrkyllisiä kevätkukkijoita, pääsiäiskasveja -TULOSSA-

Myrkyllisiä joulunajan kasveja

Pet Poison Helpline, englanniksi

ASPCA Myrkyllisten ja myrkyttömien kasvien lista, englanniksi

Yks kaks ja kallo

Pitkään on ollut hiljaista ja ilmeisesti tämä talvesta virkoaminen ei nyt ole ollenkaan niin helppoa. En ole edes kuvaillut noita kahta karvakorvaa, vaikka nyt on kunnon kamerakin olemassa!
Mieltä piristää kuitenkin se, että aurinko paistaa taas, ja kuun vaihteessa vanha kämppä jää taa, sillä muutamme uuteen, isompaan kotiin, joka on ennen kaikkea vanhaa vähän tunkkaista valoisampi.
Kissatkin pääsevät nauttimaan lisäneliöistä ja lasitetusta parvekkeesta, joten sadekelillä ei tarvitse partsilta palaavan märän kissan kastella ihan kaikkia paikkoja -eikä olla kohta mikrohiekkakuorrutteinen. :)

Löysin netistä myös tällaisen mahtavuuden, joka saapui Jenkeistä kolmessa viikossa:

Kallo on siis muovikopio, ja kiinnostaa lähinnä anatomisessa mielessä. Lisäksi petoeläimen luonne tulee mitä mainioimmin esiin kun katselee tuota hammaskalustoa..
Jos innostaa, niin Etsystä löytyy puoti nimeltä Skullery.

Huomenna matka vie Turussa järjestettävää raakaruokaluentoa kuuntelemaan, saa nähdä mitä se tuo tullessaan :)

Myöhäinen uudenvuodenlupaus voisi olla että 'Lupaan taas aktivoitua' :)

Minäkin voisin kans aktivoitua...

Mmm ja minä.. 

Kuvia ja selittelyn makua

Kaikenlainen kiinnostus kaikkeen on ollut vähän katkolla kun sain maatalousoppilaitoksen opolta puhelun, jonka aikana hän kertoi, että voin käytännössä kuopata haaveet pieneläinhoitajaksi opiskelusta. Opetushallitus on tuonut tänä vuonna julki uuden pykälän, joka estää jo yhden ammatillisen peruskoulutuksen omaavaa henkilöä hakemasta toiseen peruskoulutukseen.. Käytännössä vaihtoehtona on ammattitutkinto, eli ammatin jotain tiettyä osa-aluetta, kuten klinikkatyöskentelyä tai tarhaeläinhoitoa syventävä tutkinto. Hienoa. Pääseekö ammattitutkintoon puutarhurin papereilla? No ei pääse. 

Joten, pahoittelut hiljaiselosta, mutta tässä nyt oli pientä syytä innottomuuteen. 

Pahoittelen tärähdystä, nauratti liikaa :D 

Onneksi on sentään kaksi hullunkurista kattimusta, joista vanhempi jaksaa aina kehittää mitä kummallisempia asentoja ilokseni <3

Hän saapuu keskiyöllä... Tietänette mitä noilla hampailla tehdään :D 

Äiskän valokuvamalli-Pennin mystinen Mona Lisa- smile.

Mustin ja Mirrin tilaus saapui.. Keppi kiinnosti eniten..

Tilasin Mustista ja Mirristä tammikuun kanta-asiakastarjouksessa olleita natures:menun pussukoita oikein kunnon satsin, 60 pussia, niin riittää hetkeksi näin lihan ohella tarjottavaksi :D Teen näistä ihan oman jutun tässä aikanaan (onko jo 6. kerta kun sitä uhoan?). Tosi kiva ja 'täyttä tavaraa' oleva sarja, joka sisältää myös sisäelimiä. Ihan Ziwi Peakin rinnalla mun arvo-asteikossa. Sarjaan kuuluu myös pakasteruoka, joka tullee Mustiin ja Mirriin tässä jossain vaiheessa. Siitäkin sitten aikanaan, kun ollaan tsekattu läpi! Erityisesti kana-/kaninlihaversio kiinnostaa, koska kania en ole vielä korkean hinnan vuoksi kertaakaan pojille ostanut. Monessa kaninmakuisessa ruoassa kania on 4%, joten en ole niitäkään makutestiksi koskaan hankkinut. Tuossa pakasteessa kania on kunnolla, 40%, joten pelkkänä makuna se ei ruoassa tule olemaan! :)

Morrista kiinnosti yksi asia ja se on RUOKA

Mikä on kyllä hyväkin, sillä aina ruoasta kiinnostunut Morris on vihdoin ja viimein alkanut taas kasvaa: olen ollut hänen pienuudestaan aika hissukseen, koska olen ollut siitä vähän huolissanikin, sillä herran painokehitys jäi kolmeen kiloon melkein kahden kuukauden ajaksi. Eläinlääkärin mielestä kaikki oli ok, niin huolehtia ei olisi kai tarvinnut, mutta joka tapauksessa herra painaa nyt jo 3,7kg ja on silminnähden kasvanut: ei siis lihonnut kastraation jäljiltä. Yes! Olin jo niin hitokseen huolissaan et melkee romahdin! ;)

Kissojen paapomisen ohella on ehtinyt leipoakin..

Ja tästä sitruunan- ja limentuoksuisesta kakusta eivät kissat takuullakaan ole kiinnostuneita. Namia on kuitenkin ihmisten mielestä! Kokeilkaa, jos olette sitruksenystäviä. :)

Rakas pehmukkamme Pörhö-Penni

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille ja kattikatselijoille, vaikka toivotus näin myöhäisellä (huomisen puolella) tuleekin. :) Eikös se ystävänpäivä vois olla joka päivä.

Tervetuloa myös kaikki uudet ja vanhatkin lukijat, joita en ole huomannut toivottaa tervetulleiksi. Blogilla on katselukertoja jo melkein 4000, ja Facen raakaruokaryhmä on myös kerännyt jo kivasti yli sata jäsentä. Kiitos kiinnostuksesta molempiin!

-Sofia 

Vesi

Vettä ei turhaan kutsuta elämännesteeksi, sillä se on kaiken tuntemamme elämän perusedellytys. Ilman vettä elämä haihtuisikin kirjaimellisesti kuin tuhka tuuleen.

Miten kuivamuona voidaan luokitella täysravinnoksi, kun siitä käytännössä puuttuu ravintoaineista tärkein, vesi?

Kissa ja vesi

Aavikoilta kotoisin olevana eläimenä kissalle ei ole kehittynyt samanlaista janontunnetta, kuin virtaavien vesien äärellä eläneille verrokeille, kuten alun perin lihaa syöneelle koiralle. Idealitapauksessa riistastaan riittävästi vettä saava kissa tuntee janoa vasta silloin, kun sen elimistö on 8% nestevajeella, kun koira tuntee janoa noin puolet aiemmin. Janontunteen sijaan kissalle on kehittynyt sen terveydelle vaaraksi oleva keino elimistön nestetasapainon säilyttämiseen: kun kissan elimistö kuivuu, se ryhtyy tiivistämään virtsaansa. Virtsan tiivistyessä kuona-aineiden määrä rakossa luonnollisesti kasvaa, mikä johtaa virtsatievaivoihin. Virtsatievaivat ovatkin nykyajan kuivamuonamaailmassa yksi yleisimpiä kissojen vaivoja.

Koska kissan janontunne on heikko, tulisi runsaan, pahimmassa tapauksessa pelkän, kuivamuonan tarjoamisen sijaan antaa kissalle myös, tai ainoastaan, kosteaa muonaa: joko tölkistä tai lihatiskistä.

Kissan luonnollisen ravinnon, jyrsijöiden ja muiden pieneläinten kehossa kosteutta on noin 70%, suunnilleen saman verran tai enemmänkin vettä löytyy kosteista muonista ja raa'asta lihasta.

Vesi elimistössä

Vesi toimii rasvan ohella mainiona liuottimena ja on tärkeä osa soluja ja niitä ympäröiviä nesteitä: se kuljettaa ravintoaineita soluihin ja kuona-aineita soluista pois. Lopulta kuona-aineet päätyvät munuaisten kautta virtsaan ja sitä kautta kehosta ulos. Vesi toimii myös veren ja ruoansulatusnesteiden pohjana: se on osa lähes jokaista kehon tapahtumaa.

Vettä poistuu elimistöstä virtsan, ulosteen, hengityksen sekä hikoilun kautta. Vesi onkin tärkeä elimistön lämmönsäätelijä: se pidättää lämpöä, mutta toisaalta myös tarvittaessa viilentää kehoa. Kissa hikoilee tassunpohjistaan, mutta koska se ei ole kovin tehokas tapa jäähdyttäytyä, pesee kissa kesäkuumalla itseään useammin: veden haihtuessa turkista keho jäähtyy, samoin kuin hien haihtuessa iholta. Todella kuumissaan oleva kissa saattaa myös läähättää kuten koira, mutta ensisijainen jäähdytyskeino se ei kissalle ole.

Kun kissan keho kuivuu

Kuivuminen voi johtua joko sairaudesta tai liiasta kuivan ravinnon nauttimisesta liian vähäisen vedensaannin ohella. Kissa voi saada nestehukan myös kesäkuumalla. Äkillinen vesihukka iskee kuitenkin rajun ripuloinnin ja oksentelun yhteydessä, varsinkin silloin, kun kissa on jo niin heikossa kunnossa, ettei se jaksa juoda tai syödä mitään. Vakavassa tapauksessa kissaa täytyy nesteyttää klinikalla, joten nestevajeeseen ei koskaan tule suhtautua kevyesti. 

Ensimmäisiä nestehukan oireita ovat väsymys ja huonovointisuus. 

Jatkuvasta liian vähäisestä nesteensaannista johtuvia ongelmia

• Virtsakivet ja -tulehdukset
  Jos kissa saa jatkuvasti liian vähän nestettä, eli esimerkiksi syö kuivaruokaa ja juo hyvin vähän, voi kissan elimistö nykypäivänäkin toimia kuten aavikoilla, jolloin kissa ryhtyy tiivistämään virtsaa säästääkseen kehon vesivarantoja. Kun virtsa tiivistyy, on selvää, että se sakkaantuu helpommin, mikä edesauttaa virtsakiteiden sekä -kivien muodostumista. Väkevä, pitkään rakossa seisova virtsa helpottaa myös bakteerien kasvua virtsateissä, mistä saattaa seurata virtsatietulehduksia. Molemmat virtsatievaivat voivat ilmentyä kissan pidättelynä ja verenä virtsassa. Näiden merkkien ilmaannuttua oikea suunta on aina eläinlääkärin vastaanotto.

• Munuaisten vajaatoiminta
  Munuaisten vajaatoiminta kehittyy usein pitkiä aikoja munuaisa rasittanaiden ongelmien kuten tulehdustilojen seurauksena. Munuaisten vajaatoiminta on yleistä myös vanhoilla kissoilla, joilla vajaatoiminta saattaa liittyä myös ikääntymisestä johtuvaan kudosten rappeutumiseen. Koska munuaisten tarkoitus on suodattaa kuona-aineet verestä virtsan joukkoon, on niiden vajaatoiminta vaarallinen tila. Kun munuaiset eivät toimi, jäävät kuona-aineet kehoon ja ajan myötä kissa alkaakin kärsimään virtsamyrkytyksestä, jossa veren urea-, eli virtsa-ainepitoisuus on suuri.
  Munuaisten vajaatoiminnan hoidossa lääkinnän ohella avainasemassa on riittävän runsas juominen.
  Munuaisten vajaatoiminnasta saattaa kieliä kissan runsastunut juominen; myöhäisessä vaiheessa oksentelu, yleinen huonokuntoisuus ja ruokahaluttomuus astuvat kuvaan.

Miten lisätä kissan vedensaantia

Kissan vedensaannin lisäämiseksi ja juomisinnokkuuden lisäämiseksi on muutamia kokeilunarvoisia kikkoja, joita kannattaa kokeilla:

• Kissalle voi ripotella eri materiaaleista valmistettuja vesikuppeja ympäri asuntoa, esimerkiksi jättää vedentäytteisiä astioita tiskipöydälle.
• Mikäli kissa pitää suihkun lattialta juomisesta, kannattaa suihkun jälkeen lattia jättää suosiolla kuivaamatta, kunhan pitää huolen siitä, että lattia on puhdas ja saippuavedet on huuhdeltu viemäriin.
• Liikkuva vesi kiehtoo toisia kissoja, ja markkinoilta löytyykin useita vettä kierrättäviä juoma-automaatteja kiihottamaan tällaisten yksilöiden juomishalukkuutta.
• Märkäruoan kastiketta voi jatkaa lisäämällä siihen vettä, olen kuullut omien kissojeni ohella monien kissojen olleen kovin suostuvaisia tällaiseen järjestelyyn.

Muutokset juomisessa

Muutokset kissan juomiskäyttäytymisessä tulisi pistää merkille, sillä runsaasti lisääntynyt juominen saattaa kieliä niin diabeteksesta, kuin maksa- tai munuaisvaivoistakin. Myös kilpirauhasvaivat tai stressi voivat lisätä janontunnetta. Kissa kannattaa viedä eläinlääkärille, jos sen juomiskäyttäytyminen muuttuu, sillä kyseessä saattaa olla akuutti, välitöntä hoitoa vaativa vaiva.

Kissa saattaa lopettaa juomisen kokonaan esimerkiksi raakaruokavalioon siirryttyään, tai syödessään vain kosteaa teollista ravintoa. Esimerkiksi meillä ei vesiastiaan ole ainakaan silminnähden, tai korvinkuullen, koskettu kertaakaan useiden viime kuukausien aikana, kun kuivamuona ei ole ollut osana tajottua ravintoa. 

Parit kuvat ja kuulumiset + Facessa nyt myös kissojen raakaruokintaryhmä

Hiljaiseloa on taas hetki elelty, mutta vireystasoni nousee sitä mukaa, mitä valoisampaa ulkona on. Onneksi mennään jo kesää kohti, ja päivä pitenee. Myös kissat tuntuvat paljon virkeämmiltä nyt kuin koko pimeän talven aikana.

Morris kävi tosiaan kastroitavana, ja pääsin yllätyksekseni seuraamaan tapahtumaa. Leikkaus oli yllättävän helpon oloinen ja siisti, verta oli vain muutama tippa. Kuten yleensäkin, myös Morris toipui kastraatiosta nopeasti, ja heräsi nukutuksestakin jo tunnissa parissa, eikä malttanut jäädä enää aloilleen lepäilemään. :) Vuosi sitten Penni nukkui sohvalla ja sylissäni yhteensä noin neljä tuntia ennen jalkeille lähtöä.

Se niistä pulinoista, laitellaan nyt esille muutamia räpsittyjä kuvia. Suurin osa on mun ottamia, mutta joukosta löytyy myös parit isännän räpsimät. Tosiaan, jos en ole vielä maininnut niin Pennin ja Morriksen lisäksi tätä kämppää asuttaa myös ihmiskolli Mikko :D

Aijuu! Ja Facebookista löytyy nyt ryhmä kissojen raakaruokinnasta kiinnostuneille, kas täältäpä näin.

Pakastinta sulattaessa pääsi kissatki tutustumaan arktisiin oloihin... :D Sanotaanko näin että viime vuosi jäi välistä kun pakkaset loppu kesken :)

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Herra Penni on taas fiksuna poikana kävellyt kuumalle hellalle, en tiedä miten aina onnistuu, koska meillä on vesikattilakikka kyllä käytössä..

Pikkuherrat 1 ja 2. Isoherran ottama kuva.

Tää on se hupikuva mikä otetaan sammuneesta kaverista ;D Ei taida Morrista paljoo naurattaa.. 

Ihan paras lelu, suosittelen! Tä täytyy ottaa yöksi pois että saa räminältä nukutuksi!

Morris -vämpyyri.

Oliks jotai? 

Sit nukkuu!