Vesi

Vettä ei turhaan kutsuta elämännesteeksi, sillä se on kaiken tuntemamme elämän perusedellytys. Ilman vettä elämä haihtuisikin kirjaimellisesti kuin tuhka tuuleen.

Miten kuivamuona voidaan luokitella täysravinnoksi, kun siitä käytännössä puuttuu ravintoaineista tärkein, vesi?

Kissa ja vesi

Aavikoilta kotoisin olevana eläimenä kissalle ei ole kehittynyt samanlaista janontunnetta, kuin virtaavien vesien äärellä eläneille verrokeille, kuten alun perin lihaa syöneelle koiralle. Idealitapauksessa riistastaan riittävästi vettä saava kissa tuntee janoa vasta silloin, kun sen elimistö on 8% nestevajeella, kun koira tuntee janoa noin puolet aiemmin. Janontunteen sijaan kissalle on kehittynyt sen terveydelle vaaraksi oleva keino elimistön nestetasapainon säilyttämiseen: kun kissan elimistö kuivuu, se ryhtyy tiivistämään virtsaansa. Virtsan tiivistyessä kuona-aineiden määrä rakossa luonnollisesti kasvaa, mikä johtaa virtsatievaivoihin. Virtsatievaivat ovatkin nykyajan kuivamuonamaailmassa yksi yleisimpiä kissojen vaivoja.

Koska kissan janontunne on heikko, tulisi runsaan, pahimmassa tapauksessa pelkän, kuivamuonan tarjoamisen sijaan antaa kissalle myös, tai ainoastaan, kosteaa muonaa: joko tölkistä tai lihatiskistä.

Kissan luonnollisen ravinnon, jyrsijöiden ja muiden pieneläinten kehossa kosteutta on noin 70%, suunnilleen saman verran tai enemmänkin vettä löytyy kosteista muonista ja raa'asta lihasta.

Vesi elimistössä

Vesi toimii rasvan ohella mainiona liuottimena ja on tärkeä osa soluja ja niitä ympäröiviä nesteitä: se kuljettaa ravintoaineita soluihin ja kuona-aineita soluista pois. Lopulta kuona-aineet päätyvät munuaisten kautta virtsaan ja sitä kautta kehosta ulos. Vesi toimii myös veren ja ruoansulatusnesteiden pohjana: se on osa lähes jokaista kehon tapahtumaa.

Vettä poistuu elimistöstä virtsan, ulosteen, hengityksen sekä hikoilun kautta. Vesi onkin tärkeä elimistön lämmönsäätelijä: se pidättää lämpöä, mutta toisaalta myös tarvittaessa viilentää kehoa. Kissa hikoilee tassunpohjistaan, mutta koska se ei ole kovin tehokas tapa jäähdyttäytyä, pesee kissa kesäkuumalla itseään useammin: veden haihtuessa turkista keho jäähtyy, samoin kuin hien haihtuessa iholta. Todella kuumissaan oleva kissa saattaa myös läähättää kuten koira, mutta ensisijainen jäähdytyskeino se ei kissalle ole.

Kun kissan keho kuivuu

Kuivuminen voi johtua joko sairaudesta tai liiasta kuivan ravinnon nauttimisesta liian vähäisen vedensaannin ohella. Kissa voi saada nestehukan myös kesäkuumalla. Äkillinen vesihukka iskee kuitenkin rajun ripuloinnin ja oksentelun yhteydessä, varsinkin silloin, kun kissa on jo niin heikossa kunnossa, ettei se jaksa juoda tai syödä mitään. Vakavassa tapauksessa kissaa täytyy nesteyttää klinikalla, joten nestevajeeseen ei koskaan tule suhtautua kevyesti. 

Ensimmäisiä nestehukan oireita ovat väsymys ja huonovointisuus. 

Jatkuvasta liian vähäisestä nesteensaannista johtuvia ongelmia

• Virtsakivet ja -tulehdukset
  Jos kissa saa jatkuvasti liian vähän nestettä, eli esimerkiksi syö kuivaruokaa ja juo hyvin vähän, voi kissan elimistö nykypäivänäkin toimia kuten aavikoilla, jolloin kissa ryhtyy tiivistämään virtsaa säästääkseen kehon vesivarantoja. Kun virtsa tiivistyy, on selvää, että se sakkaantuu helpommin, mikä edesauttaa virtsakiteiden sekä -kivien muodostumista. Väkevä, pitkään rakossa seisova virtsa helpottaa myös bakteerien kasvua virtsateissä, mistä saattaa seurata virtsatietulehduksia. Molemmat virtsatievaivat voivat ilmentyä kissan pidättelynä ja verenä virtsassa. Näiden merkkien ilmaannuttua oikea suunta on aina eläinlääkärin vastaanotto.

• Munuaisten vajaatoiminta
  Munuaisten vajaatoiminta kehittyy usein pitkiä aikoja munuaisa rasittanaiden ongelmien kuten tulehdustilojen seurauksena. Munuaisten vajaatoiminta on yleistä myös vanhoilla kissoilla, joilla vajaatoiminta saattaa liittyä myös ikääntymisestä johtuvaan kudosten rappeutumiseen. Koska munuaisten tarkoitus on suodattaa kuona-aineet verestä virtsan joukkoon, on niiden vajaatoiminta vaarallinen tila. Kun munuaiset eivät toimi, jäävät kuona-aineet kehoon ja ajan myötä kissa alkaakin kärsimään virtsamyrkytyksestä, jossa veren urea-, eli virtsa-ainepitoisuus on suuri.
  Munuaisten vajaatoiminnan hoidossa lääkinnän ohella avainasemassa on riittävän runsas juominen.
  Munuaisten vajaatoiminnasta saattaa kieliä kissan runsastunut juominen; myöhäisessä vaiheessa oksentelu, yleinen huonokuntoisuus ja ruokahaluttomuus astuvat kuvaan.

Miten lisätä kissan vedensaantia

Kissan vedensaannin lisäämiseksi ja juomisinnokkuuden lisäämiseksi on muutamia kokeilunarvoisia kikkoja, joita kannattaa kokeilla:

• Kissalle voi ripotella eri materiaaleista valmistettuja vesikuppeja ympäri asuntoa, esimerkiksi jättää vedentäytteisiä astioita tiskipöydälle.
• Mikäli kissa pitää suihkun lattialta juomisesta, kannattaa suihkun jälkeen lattia jättää suosiolla kuivaamatta, kunhan pitää huolen siitä, että lattia on puhdas ja saippuavedet on huuhdeltu viemäriin.
• Liikkuva vesi kiehtoo toisia kissoja, ja markkinoilta löytyykin useita vettä kierrättäviä juoma-automaatteja kiihottamaan tällaisten yksilöiden juomishalukkuutta.
• Märkäruoan kastiketta voi jatkaa lisäämällä siihen vettä, olen kuullut omien kissojeni ohella monien kissojen olleen kovin suostuvaisia tällaiseen järjestelyyn.

Muutokset juomisessa

Muutokset kissan juomiskäyttäytymisessä tulisi pistää merkille, sillä runsaasti lisääntynyt juominen saattaa kieliä niin diabeteksesta, kuin maksa- tai munuaisvaivoistakin. Myös kilpirauhasvaivat tai stressi voivat lisätä janontunnetta. Kissa kannattaa viedä eläinlääkärille, jos sen juomiskäyttäytyminen muuttuu, sillä kyseessä saattaa olla akuutti, välitöntä hoitoa vaativa vaiva.

Kissa saattaa lopettaa juomisen kokonaan esimerkiksi raakaruokavalioon siirryttyään, tai syödessään vain kosteaa teollista ravintoa. Esimerkiksi meillä ei vesiastiaan ole ainakaan silminnähden, tai korvinkuullen, koskettu kertaakaan useiden viime kuukausien aikana, kun kuivamuona ei ole ollut osana tajottua ravintoa.