Kevään karvahelvetti

Lemmikkitalouksissa irtokarvat ovat todellakin sääntö, eivätkä poikkeus (ellei lasketa mm nakuja naukujia!) Huomaan, että talven vähän rauhallisemman jakson jälkeen on karvaa alkanut taas olemaan ympäriinsä järkyttäviä määriä: sus siunatkoon sitä pöllyämistä mikä täällä on, kun talviturkkinen kaksikko kylpee parvekkeella auringon lämmittäessä ja kroppa tajuaa, ettei enää tarvita villahousuja! En halua edes ajatella Morriksen ensi syksyn ekaa hillitöntä karvanlähtöä..

On jälleen aika kaivaa aktiivisempaan käyttöön kissojen turkinhoitovälineistö – ja täytyypä taas ryhtyä harjaukseen totuttamiseen. Vaikka Morriksella onkin puolipitkät karvat, pitää Penni pikkuisen turkista niin hyvän huolen, että yhtäkään takkua ei ole koskaan (kummallekaan) ilmaantunut, joten välikausina harjaaminen on selkeästi karvanlähtökautta vähäisempää, jos ollenkaista. :)

Karvahelvetin taltuttamiseen meiltä löytyy kampa, karsta, kumisuka (joka ei ole hyvä) sekä furminaattorin kopio. Uusimpana tulokkaana myös se aito Furminaattori, pitkäkarvaisten kissojen mallina. Ja kylläpä sillä karvaa lähteekin! Herranjestas, ei se pakkauksen kuva kyllä valehtele..

Kas, karvaa! Parinkymmenen minuutin saldo.. Eli vasemman kyljen irtokarvat :D 

Yksi vakava puute listasta löytyy: tehokas imuri! Meillä on käsittämättömän matalatehoinen vanha pikkuimuri, jolla ei kyllä tule mistään mitään.. Ostoslistalla onkin Mielen tehoimuri, ei kuitenkaan Cat & Dog, koska turbiinisuulakkeesta ei tasan ole näillä karvanpituuksilla hyötyä vaan enemmänkin haittaa, kun hermot menevät suulakkeeseen kiertyneitä karvoja (ja maton nukkaa) poikki leikellessä.. :D

Ennen vanhaan (syksyllä siis) meidän harjausprosessi alkoi karstaamisella, sitten feikkifurminoitiin ja lopuksi taas karstailtiin. On tuo aito vaan sen verran hyvä vehje, että karsta on nyt jäänyt Morriksen satunnaisten perstakkujen poistajaksi. Siis niiden takkujen (=paakkujen), joita ei ole tarvinnut saksia irti, ;D Meidän pikkuherra Slaikka, aina köntsät housussa!

Minullako köntsät housuissa!?