Kissa ja hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat tärkein energianlähde ihmiselle, mutta kissa ei tarvitse niitä ravinnossaan välttämättä lainkaan. Kissan luontaisen ravinnon, hiiren tai muun pienen jyrsijän, hiilihydraattipitoisuus on vain muutamia prosentteja, eikä niitä saisikaan kissanruoassa olla kuin maksimissaan 10% ravinnon energiamäärästä kuiva-aineessa laskettuna.

Alla tietoa hiilihydraateista ja siitä, mitä ne kissan elimistössä saavat aikaan.

Mitä ovat hiilihydraatit ja mihin niitä käytetään?

Hiilihydraatit, joihin sokerit ja tärkkelys kuuluvat, ovat energiaravintoaineita. Samaan kastiin kuuluvat myös esimerkiksi rasvat sekä valkuaisaineet, proteiinit. Kaikkia energiaravintoaineita voidaan nimenmukaisesti käyttää hyväksi kehon energiantuotannossa, ja esimerkiksi rasvasta saadaan energiaa 9 cal per gramma, proteiineista ja hiilihydraateista kumpaisestakin noin 4 cal per gramma. Ei ole siis energiatehokkaampaa syöttää kissalle paljon hiilihydraatteja, sillä rasva, jota kissa pystyy luontaisesti hyvin hyödyntämään, tuo energiaa yli kaksinkertaisen määrän yhtä suuressa määrin syötettynä.

Hiilihydraattien energia vapautetaan kehossa erinäisissä reaktioissa. Esimerkiksi tärkkelys, jota suurin osa hiilihydraateista on, pilkotaan hydrolyysiksi kutsutussa reaktiossa. Reaktioon vaaditaan tiettyä entsyymiä, amylaasia. Ihmisellä amylaasia erittyy sylkirauhasissa ja haimassa, joten tärkkelyksen hajottaminen alkaa jo suussa. Kissoilla amylaasia erittyy vain haimassa, ja sielläkin hyvin rajoittuneesti, joten tärkkelyksen pilkkominen energiaksi ei ole yhtä tehokasta, kuin ihmisellä.

Hiilihydraatteja pilkkovissa reaktioissa lopputulemana on usein glukoosi, eli rypälesokeri, jota aivot vaativat energianlähteekseen. Hiilihydraattien pilkonnan lisäksi glukoosia muodostuu glukoneogeneesissä, joka tapahtuu maksassa ja osittain myös munuaisten kuoriosissa. Tämä sanahirviöreaktio käyttää lähtöaineenaan mm rasva- sekä aminohappoja. Rasvahappoja on tottakai rasvoissa, ja aminohapot puolestaan ovat ketjumaisia proteiinin osia.

Kissa siis pystyy hyötykäyttämään hiilihydraatteja energantuotannossa hyväkseen tietyssä määrin, mutta millään tavoin välttämätön osa kissan ravintoa ne eivät ole.

Hiilihydraattien negatiiviset vaikutukset kissan elimistössä

Sen lisäksi, että hiilihydraatit ovat kissoille täysin turhia, voivat ne olla haitallisiakin. Hiilihydraattipitoisen ravinnon haittoja ovat esimerkiksi..

Ylipaino: Hiilihydraattipitoisen ravinnon syöminen kerryttää rasvaa kissan elimistöön. Rasva kissan ravinnossa ei ole haitaksi sellaisenaan kohtuullisissa määrissä, toisin kuin osana korkeahiilihydraattipitoista ravintoa, jolloin hyödynnettävistä proteiineista köyhä ravinto pakottaa kissan syömään enemmän, proteiinintarpeen saavuttamiseksi. Myös haiman liiallinen insuliinintuotanto saa veren sokeriarvon laskemaan, jolloin kissa kokee nälkää, ja syö enemmän, kuin tarve vaatisi.

Ylipaino taas johtaa moniin ongelmiin, kuten nivelvaivoihin, diabetekseen, ja jopa masennukseen, kun kissa ei pääse toteuttamaan luontoaan. Ylipaino hankaloittaa kissan peseytymistä, joten ylipaino voi olla myös syy erilaisiin epähygieenisyydestä ja takkuisista karvoista johtuviin tulehduksiin.

Diabetes: Usein ylipainosta lähtöisin oleva II-tyypin diabetes on kissalla hankala tauti, jonka synty johtuu hyvin usein vääräntyyppisestä ruokinnasta. Haiman tuottaman insuliinin vajetta täytyy ihmisen hoitaa pistämällä kissaan säännöllisesti insuliinipiikkejä. Tautia voidaan hoitaa myös vähähiilihydraattisella, luonnonmukaisella ravinnolla, joka sisältää paljon hyviä eläinkunnan proteiineja ja sopivassa määrin rasvoja.

Virtsakivet: Kissan virtsan normaali pH on noin 6-6,5..7. Hiilihydraatit ravinnossa kohottavat virtsan pH-arvoa. Struviittivirtsakivet ovat virtsakiviä, jotka alkavat muodostua virtsan pHn ylittäessä arvon 7,1, kun magnesium ja muut virtsan mineraalit alkavat krystalisoitua

kidemuotoon. Kissojen ruoissa pidetäänkin usein silmällä hehkutusjäännöksen, eli tuhkan, eli mineraalien määrää, sillä niiden määrä ravinnossa on tietysti verrannollinen niiden määrään virtsassakin. Struviittikiviä alkaa kuitenkin syntymään vähämagnesiumistakin ruokaa nauttivan kissan virtsarakossa kun virtsan pH ylittää arvon 7,5, joten ei ole tuijottaminen vain tuhkan määrään ravinnossa.

Kun liian makeaan virtsaan yhdistetään vielä aavikkoeläimen kyky väkevöittää virtsaansa veden säästämiseksi, niin hiilihydraattipitoista kuivamuonaa syövien kissojen kohtalo on helposti sinetöity. Virtsakiteet ja -kivet aiheuttavat kipua virtsattaessa, pidättelyä, tarpeiden tekoa muualle kuin laatikkoon, sekä pahimmassa tapauksessa virtsaputken tukkeuman ja virtsarakon halkeamisen. Virtsatievaivoihin ja muutoksiin kissan virtsaamisessa onkin aina syytä puuttua, sillä kyse on hengenvaarallisesta vaivasta.

Mitä tästä opimme?

Pidä kissasi ravinnon hiilihydraattimäärä mahdollisimman vähäisenä, niin edistät sen terveyttä monella tapaa. Tarjoamalla lajityypillistä lihaisaa, rasvalla höystettyä ravintoa pidät kissasi terveenä pidempään. Mikäli on pakko (?) syöttää heikkolaatuista hiilihydraatein höystettyä ruokaa, suosittelen käyttämään kuivamuonan sijaan edes märkäruokaa kissan pääasiallisena ravintona. Kaikkein parasta olisi, jo tällöinkin kissa saisi edes osan ravinnostaan tuoreena, raakana lihana.

Kissan oikeaoppinen ruokinta saattaa tuntua hankalata ja kalliiltakin, mutta sen hyödyt ovat moninkertaiset.

Maksatko ennemmin hieman enemmän nyt, vai vielä enemmän eläinlääkärikustannuksina tulevaisuudessa..?

Lisäksi, mitä vähemmän huonosti sulavia hiilihydraatin lähteitä, kasvikunnan tuotteita, kissasi ravinto sisältää, sitä vähemmän kissan WC-laatikosta leijuu hirveitä hajuja. Luonnollista ravintoa syövän kissan ulosteet ovat pieniä ja lähestulkoon hajuttomia! :)

! Älä kuitenkaan muuta kissasi ruokavaliota 'luonnonmukaiseen' ennen asiaan perehtymistä. Vääränlaisella luonnollisella ruokavaliolla, useimmiten pelkillä lihojen syöttämisellä, saa helposti aikaiseksi vaarallisia puutostiloja esimeriksi kalsiumin saannissa.

Tässä vielä ohje hiilihydraattien määrän laskemiseksi ravinnon kuiva-aineesta, sillä se tupataan jättää pois ravintosisältöluettelosta kuluttajan huiputtamiseksi

Esimerkkinä Canagan Free-Run Chicken ravintosisältö:

Proteiinia 37%

Rasvaa 20%

Raakakuitua 1,5%

Tuhkaa 8,50%

Kosteutta 7 %

Rasvahapot, kalsium, fosfori ~7%

yhteensä 81%

100% - 81% = 19%

Eli tämän ruoan seoksesta 19% on hiilihydraatteja.

Lasketaan osuus kuiva-aineesta seuraavalla kaavalla:

100% - kosteus = kuiva-aineen määrä

haluttu ravintoaine : kuiva-aineen määrä x 100 = ravintoaineen osuus kuiva-aineesta

eli

100% - 7% = 93% kuiva-ainetta

19% : 93% x 100 = 20,4% hiilihydraatteja

Canagan Free-Run Chicken -ravinnossa on 20,4% hiilihydraatteja, eli aikalailla paljon. Silti se on sisällöltään yksi lihapitoisimpia kissan kuivamuonia. Lasketaan vielä energian jakautuminen kuiva-aineissa, aikalailla samaakaavaa käyttäen.

Proteiinia kuiva-aineena on 39,8%

Rasvaa kuiva-aineena on 21,5%

Hiilihydraattia kuiva-aineena on 20,4%

Proteeini ja hiilihydraatti antavat 3,5 cal per gramma, eli 39,8 x 35= 139,3 cal per 100g kuiva-aineseosta.

Rasva antaa 182,8 cal

Hiilihydraatit antavat 71,4 cal

Yhteensä energiaa 393,5 cal per 100 grammaa.

Jakamalla kukin arvo kalorien yhteismäärällä ja kertomalla tulos sadalla saadaan energian suhteet toisiinsa.

Jolloin keskinäiset suhteet ovat:

Proteiini 35,4 %

Rasva 46,5 %

Hiilihydraatit 18%

Eli energiassa hiilihydraatit menevät yli suositellun 10% arvon.

Katso tästä miten paljon Latz Meaty Sensations – kuivamuonassa on hiilihydraatteja, ja ylläty.

Mitä tänään syötäisiin?

Meillä kissojen ruokapöytään katetaan useimmiten raakaa lihaa ja sisäelimiä. Sisäelimiksi tässä laskettakoon maksan lisäksi myös sydän sekä kivipiira, vaikka käytännössä molemmat jälkimmäiset ovatkin lihaksia. Lemmikin ruokailun ollessa kyseessä näistä kummastakin puhutaan kuitenkin useimmiten sisäeliminä, joten, niin olkoon.

Meillä lihavaihtoehtona on tähän saakka ollut kana, myös sisäelimet ovat kaikki kanoista peräisin. Kania on tarkoituksena kokeilla myös, sitten kun viitsin hellittää kukkaronnyörejä riittävästi... 

Kissojen luonnonmukaisesta ruokinnasta on tulossa oma tekstinsä, kunhan kerkiän sen näpytellä ja jäsentää järkevästi. :)

Liha-aterioiden lisäksi toisinaan, varsinkin kiireaamuina, kun olen unohtanut ottaa lihan pakastimesta sulamaan, tarjoillaan laadukkaita märkäruokia. Lisäksi ZiwiPeakin lihaisaa kuivauokaa on monesti kipossa, vaikkei se ykkössuosikki tietysti olekaan, kun tarjolla on tuorettakin lihaa. :) 

Tällä hetkellä varavalikoima on aika heikko, mutta tässä muutama esimerkki siitä, mitä meidän pojat syövät raakailun lisäksi:

Jestas, miten huono laatu! Korjataan tämä sitten päivänvalossa.. :D

Tänään oli kuitenkin taas se päivä, jolloin kokataan kissanruokaa. Teen sitä noin kaksi, kolme kertaa kuukaudessa, riippuen menekistä. En tee hirmu isoja satseja kerrallaan, koska tauriini alkaa tuhoutua pitkiä aikoja pakastettaessa, eikä näin tarvitse myöskään tehdä pakastimeen kauheasti tilaa kissanruoalle.

Mulla on siitä hyvä asuinpaikka, että täältä saa helposti vaikka kymmenen grammaa tarvitsemaansa raaka-ainetta, eikä tarvitse kiertäviltä rehuautoilta tilailla kilotolkulla pakastimentäytettä, jota sitten ensin sulatella ja sekoitella.

Tosiaan, minä siis miksaan kaikki ainesosat sekaisin, ja jaan sen pusseihin sopiviksi päiväannoksiksi ennen pakastamista. Näin on kätevä ottaa kerrallaan sulamaan sopivat annokset ruokaa :)

Alla kuvissa meidän pääruoan raaka-aineet, joihin aiemmin lukeutuivat myös kanan siivet, joita Penni ei jostain syystä enää syö, ja pentukin vain raappaa niistä lihat luun päältä (pikkuhampaat ei kykene, ymmärtäähän sen :) )Nykyään tarvitaan siis kalkkilisää, ja keräänkin ehkä ensi viikolla yksiin kalkin ja fosforinsaannin, sekä niiden tasapainottamiseen vaadittavat lisäravinteet.

Suurinta osaa tässä showssa näyttelee kokonainen kana, josta erottelen lihat. Näin saan kätevästi lihaa jokaisesta kanan osasta, ja kilohintakin on siinä seitsemän euron paikkeilla. Osan luistakin voi käyttää, siivet ja rinnan. Reisi- ja koipiluut sopivat hyvin ravinnoksi, mutta vahvuudeltaan ne ovat sitä luokkaa, että ne kannattaa myllyttää jauheeksi. 

Tärkeitä ovat myös vitamiinien ja hivenaineiden sekä elintärkeiden aminohappojen kuten tauriinin lähteet:
Ylhäällä ensin kanan sydämet, vierellään kivipiirat eli lihasmahat. Alarivissä kananmunan ravintorikas keltuainen (sulavuus jopa 100%) ja vierellä kanan maksa, jota ei ruoassa tarvitse säikkyä, kunhan ei överiksi vedä, sillä A-vitamiinin liikasaannilla pelotellaan.. ei nyt aivan turhaan, mutta melkein.

Lisäksi päivittäin ruoan päälle pumppaan 2 ml Grizzlyn villin lohen öljyä. Lohiöljystä (varsinkin villin lohen) kissa saa tarvitsemansa rasvahapot oikeassa suhteessa, parhaassa muodossa.

Loppuviimeksi sopiviin paloihin pilkottuna ja yhteen miksattuna meidän herkkuruoan ainekset näyttävät siis kutakuinkin.. 

Tältä. Vähän on taas valotus heikko, ihan näin aneemista ei päivänvalossa ole tämä keitos.

'Mjaurhhh', kurisee kissa tyytyväisenä tätä mahan täydeltä kitusiinsa lapanneena. :)

Mitä hyvää teillä tänään syötiin? :)

Madotus eli sisäloishäätö

Loiset ovat sellaisia elämänmuotoja, jotka ottavat isäntäeläimeltään tarvitsemansa ravinnon, olematta millään lailla hyödyksi isännälleen. Sisäloisiin kuuluu erilaisia matoja sekä pienenpieniä alkueläimiä. Ulkoloisia puolestaan ovat erimerkiksi kirput ja punkit. Tässä tekstissä keskitytään kissan sisäloisiin, ja niiden häätöön kissan elimistöstä. 

~

Kukapa meistä tai pienistä ystävistämme haluaisi loisia sisälleen, siksi kissan ajoittainen madotus on tarpeen kaikilla kissoilla. Madotuksen tarve riippuu toki siitä, miten kissa elää ja mitä se käyttää ravinnokseen; vapaalla riistalla oleva ulkoileva kissa tarvitsee useamman madotuksen vuodessa, kuin teollisella ravinnolla elävä sisäkissa. Ulkoileva kissa tulisi madottaa neljästi vuodessa. Sisäkissalle riittää ravinnosta riippuen yksi tai kaksi madotuskertaa, sillä vääränlaisesta raakaravinnosta (raaka, pakastamaton järvikala) voi loisia saada, kun taas teollisessa kypsennetyssä muonassa niitä ei ole.

Suhteuta siis madotus kissasi tarpeisiin, sillä liiallinen lääkevalmisteiden käyttö ei koskaan ole hyväksi, vaikka haittavaikutuksista ei juuri olisikaan raportoitu.

Kissan sisäloiset, suolinkaiset, heisi- ja hakamadot sekä silloin tällöin esiintyvä giardia-alkueläin elävät kissan ohutsuolessa, missä ravinnon imeytyminen tapahtuu, ja heikentävät isäntäeläimen ravinnonsaantia. Loistartunta voi olla ainakin alkuun vaikea huomata aikuisella eläimellä, ja helpoiten loistartunnan huomaakin pennuilla, joiden kasvu saattaa tyrehtyä aliravitsemuksen vuoksi, ja vatsa pullistelee, vaikka pentu muutoin olisikin liian laiha. Ripuli, oksentelu, huonovointisuus, yleiskunnon heikkeneminen ja karvan kiillottomuus ja huono kunto voiva myös olla merkkeäjä loistartunnasta. Loisten toisinaan aiheuttama kudoksia tuhoava suolistotulehdus paljastuu tummana, tahmaisena verta sisältävänä ulosteena.

Koska aikuinen kissa ei välttämättä juuri oirehdi loisten vuoksi, on säännöllinen madotus tärkeää, vaikkei näkyviä oireita vielä olisikaan. Tässä kohtaa on siis parempi nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Kissan yleisimmät sisäloiset Suomessa

Suolinkainen on kissan yleisin sisäloinen. Se on noin 8-15 cm pitkä, vaalea sukkulamato, joka elää kissan ohutsuolessa. Suolinkainen voi siirtyä imettävästä emosta pentuun muna-asteena emonmaidon kautta, kissa voi saada sen syömästään jyrsijästä tai muutoin suun kautta muna-asteena. Myös ihminen voi toimia suolinkaisen isäntänä.

Heisimatotartunnan voi kissa saada monella tapaa. Heisimadon väli-isäntänä toimivat jyrsijät, järvikalat sekä kirput ja täit.

Leveä heisimato eli lapamato on yleinen raakaa järvikalaa syövillä kissoilla. Lapamato on litteä, pitkä jaokkeinen mato. Madosta irtoilee toisinaan jaokkeita, jotka poistuvat kissasta ulosteen mukana, ja antavat vinkin loisen läsnäolosta. Lapamato tarttuu myös ihmiseen, ja se saattaa kasvaa usean metrin mittaiseksi.

Hakamato on ohutsuolen pinnalta verta imevä nimensä mukaan matomainen loinen, jonka voi saada joko ravinnon tai jopa ihon kautta. Hakamato aiheuttaa suolistotulehduksen, joka voi ilmetä muiden vatsaongelmien lisäksi verisenä ulosteena. Verta imevänä loisena runsas hakamatokanta voi aiheuttaa eläimellä myös anemiaa.

Giardia on yksisoluinen alkueläin, jota tavataan sekä eläimillä että ihmisellä. Giardia loisii ohutsuolessa, ja saattaa pahimmillaan peittä koko suolen pinnan estäen ravinnon imeytymisen lähes kokonaan. Giardia on yleinen varsinkin ulkomailla, ja eläinten kanssa reissaavien kannattaakin tarjota lemmikeilleen vesi pullosta, sillä loinen esiintyy paikoin hyvin suurina kantoina isojenkin kaupunkien vesijohtoverkostoissa.

Madotus käytännössä

Matolääkkeitä löytyy useita eri valmisteita, pastoja ja tabletteja, markkinoilla on myös niskaan annosteltavia liuoksia. Kaikki lääkkeet eivät vaikuta kaikkiin loisiin, joten huomioi valmistetta valitessasi se, mihin loisiin kyseinen valmiste tehoaa.

Muista myös vaihdella lääkevalmisteita eri madotuskerroilla, jotta mahdollisesti jollekin lääkeaineelle resistentit yksilöt saadaan huuhdeltua pois kissan suolistosta.

Pastamainen lääkevalmiste tarjoillaan ruiskun avulla kissan kielen takaosaan, tabletit voi antaa kokonaisena, murskattuna ruoana joukossa tai pastan tavoin ruiskulla veteen lietettynä.

Suosituimpia loishäätölääkkeitä tuntuvat olevan Mirrix (suolinkaiset, hakamadot) sekä laajempivaikutteinen Axilur (sukkulamadot -kuten suolinkaiset-, haka- ja heisimadot, giardia).

Muita valmisteita ovat mm. Drontal sekä Flubenol. Lapamatotartuntaa voidaan hoitaa Droncit -valmisteella.

Jokaisella valmisteella on omat annosteluohjeensa, joten annosteluohjeita en tähän tekstiin kirjoita. Tuotenimistä klikkaamalla pääset kyseisen tuotteen tuotetietoihin, joista löytyvät myös annosteluohjeet. Jos olet epävarma valmisteiden käytöstä tai annostuksesta, ole yhteydessä eläinlääkäriin tai apteekkihenkilökuntaan. Kaikkia valmisteita ei suositella käytettäväksi tiineyden aikana.

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että emo madotetaan suolinkaisia vastaan tiineysaikana, pentujen synnyttyä ja siitä jonkin aikaa eteenpäin tietyin väliajoin, sillä suolinkaistartunnan voi saada emonmaidon välityksellä.

Pennut madotetaan kahden viikon iästä lähtien parin viikon välein aina kymmenen viikon ikään saakka, jotta maidon välityksellä mahdollisesti saadut suolinkaiset kuolevat.

Sisäkissa madotetaan 1-2 kertaa vuodessa ravinnosta riippuen. Yleensä sisäkissalle riittää kevyempi valmiste.

Ulkoileva kissa madotetaan neljännesvuosittain laaja-alaisella valmisteella.

Madotus viikkoa, paria ennen rokotusta varmistaa sen, että rokotuksesta saadaan täydet tehot irti.

Muista siis madottaa kissasi aika-ajoin varmistaaksesi, ettei se turhaan kärsi sisäloistartunnoista. Samalla suojelet myös itseäsi ihmiseen tarttuvilta loisilta. 

~

Täältä voit lukea, miten madotus meidän vesseleiden kanssa sujui. :)

Viikko ensikohtaamisesta.

Tänään on kulunut viikko siitä, kun pikku-Morris muutti luoksemme. Kaikki on mennyt odotettua paremmin, jos unohdettaan alun stressioksennus ja muutaman päivän kestänyt ripulishow.

Penniä kiinnostavat maisemat ja Morrista..?

Olen ollut hieman arka hellimään uutta tulokasta, sillä en ole halunnut antaa Pennille sellaista kuvaa, että joku muu menisi hänen edelleen tässä meidän suhteessa. Isäntä sen sijaan on leikittänyt ja lellinyt pentua, ja vaikka Morris tuleekin minun tyynylleni öisin nukkumaan, on hän mielestäni rauhallisempi isin sylissä, kuin minun. Johtunee osittain siitä, että minä olen se iso paha jätti, joka tunkee väkisin matolääkettä ruutalla suuhun, pesen pyllyn sotkuisen vessareissun jälkeen, ja nostan pois Pennin ruokakupin ääreltä, jotta toinen saisi ensin rauhassa syödä sen, minkä syö.

Makkarin oven ali on kiva metsästää toisen tassuja.

Pojat taasen tulevat toimeen keskenään erittäin hyvin. Ihan kylki kyljessä ei vielä aikaa vietetä, mutta silloin tällöin kumpainenkin hoitaa toisen korvantausten pesun. Penni on kyllä perusteellisempi pesijä, sillä välillä pennusta pestään ihan joka paikka. 

Slurps.

Yöllinen kuvapostaus

Tässä yöpuulle käydessä on hauska seurata kissojen puuhailua ja heidän iltatoimiaan. :)

Pesupalvelu Penni vauhdissa... 

"Nyt hitto vie riittää!" Vaan ei riitä, tuumii Penni.

On se vaan niin pieni rääpäle... :)

Joko saa nukkua?

Vielä ois pari paikkaa pesemättä..!

Joo, ehkä on aika sanoa hyvää yötä. :) Tätä näpytellessä pikkumies nukahti tyynylle, ja isompi kassin päälle. Ehkä hänkin sieltä vielä sänkyyn kömpii, viimeistään aamuksi. :)

Kissanruoho

Meillä on ollut jo jonkin aikaa kissanruohon kasvatus vähän huonolla mallilla, syystä laiska mami ei ole jaksanut laittaa kasvamaan. Hommahan on siis huippuvaikea, ei missään nimessä enintään kolmen minuutin askare, joka hoituu ilman vihreää peukaloakin. Tässäkin kohtaa päästään taas sananparteen 'Suutarin lapsella ei ole kenkiä', sillä kuinkas muutenkaan, allekirjoittanut on puutarhuri, eikä saa yhtä kissanruohoa alulle... :)

Nyt kuitenkin nappasin taas itseäni niskasta kiinni, ja ajattelin tuon meidän pikkuvesselin opettaa ennemmin roholle, kuin huonekasvien nakertajaksi. Tietysti myrkyttömien sellaisten, jos vahinko kuitenkin pääsee käymään.

Penni se rakastaakin ruohoa, ja syö sitä kuin mikäkin jänis, sinne katoaa koko korsi pikku puputtajan suuhun alta aikayksikön.

Ei hitsi kun on komponenttejakin niin paljon.. Pääraaka-ainekin puuttuu kuvasta.

Otetaan

-ruukku, joko muoviruukku tai saviruukku, tai vaikka lautasellakin voi ruohoa kasvattaa

-multaa, kukkamultaa tai kestomultaa tai taimimultaa tai kylvömultakin käy, tässä ei ole niin nöpönuukaa

-kastelukannu, lasi tai jokin muu kasteluväline. Itse en niin suihkepullosta perusta, sillä ei sillä mikään kastu

-elmukelmua tai läpinäkyvä muovipussi

-sekä se tärkein eli

Siemenet.

Näppärimmät tietävätkin, mitä sitten tehdään, mutta aloitteville multasormille seuraavana ohjeistus kylvötyön kulusta:

-Täytä valitsemasi ruukku mullalla niin, että yläreunaan jää noin sentti kasteluvaraa. Muista tiivistää multa kevyesti, ettei sitä kastelun jälkeen olekin vain puoli ruukkua.

-Ripottele pinnalle reilusti siemeniä, ja lisää niiden päälle ihan ohut kerros multaa. Näin siemenet eivät heti lähde karkuun kastelun yhteydessä.

-Laita elmukelmu tai muovipussi ruukun päälle, höllästi, niin että ilma pääsee vaihtumaan. Kukaan ei halua homekasvustoa vehreän ruohon sijaan. Aseta ruukku lämpöiseen ja valoisaan paikkaan.

Laita siemeniä reilusti, niin saat tuuhean ruohon.

Patterin äärellä on hyvä olla.

Päivän parin päästä ruoho on jo yleensä noussut oraalle, ja voit poistaa kelmun, ettei homevahinkoja pääse syntymään. Pidä multa tasaisen kosteana, muttei kuitenkaan soisen märkänä. 

Ruoho kasvaa todella nopeasti, ja voit alle viikossa tarjota sitä kissalle maisteltavaksi. 

Kastele ruohoa, mutta lannoittaa sitä ei tarvitse, mullassa kyllä riittää ravintoa siksi aikaa, kun sitä tarvitaan. Laita uusi ruoho alulle, kun vanha alkaa näyttää kulahtaneelle, niin kissallasi on tuoretta ruohoa jatkuvasti saatavilla.

Jaa miksikö ruohoa pitäisi kissalle kasvattaa? 

Ei se aivan välttämätöntä olekaan, ainakin itse olen huomannut, että nyt raakaruokaillessa kanan osittain sulamatta jäänyt luuaines tuo suolistoon joutuneen karvan todella hyvin mukanaan ulos. Mutta kissa, joka ei syö luita, tarvitsee ruohoa juurikin tuohon samaan hommaan, suoliston puhdistamiseen.

Kissa syö ruohoa luonnostaan, ja heikosti sulavana kuituna ruoho tuo suolistoon kertyneitä epäpuhtauksia muassaan ulos kissan elimistöstä. Moni kissa syö myös ruohoa ennen vatsaan kerääntyneen karvapallon oksentamista.

Päätelmänä: kissa syö ruohoa helpottaakseen omaa oloaan.

Ruohossa on toki myös folaattia (synteettinen muoto foolihappo, B9-vitamiini), joka on tärkeä osa punasolunmuodostuksessa. Folaattia kissa saa ravinnostaan myös maksasta sekä munankeltuaisesta.

Kissat myös syövät ruohoa mieluummin, kuin huonekasveja, joten kasvattamalla ruohoa kissallesi säästyt myös siltä mielipahalta, joka tulee kissan riivittyä perintöpalmusi lehdet riekaleiksi...

Pennin mielestä multa on hurrrrjan hauskaa... Varsinkin jos kesällä saa kaivaa parvekkeella mullat ulos ruukuista ja kylpeä siinä sotkussa..

Tämä kotosalla kasvatettava kissanruohohan ei varsinaisesti ole ruohoa, vaan useimmiten joko ohraa, kauraa tai vehnää. 'Kissanruohon' siemeniä voi ostaa suurimmasta osasta lemmikkitarvikeliikkeitä, ja saatavilla on myös valmiita ruohonkasvatussettejä, joissa on astiassa valmiina kasvualusta (vermikuliittia, perliittiä jne) ja simenet. Nämä toimivat lisää vain vesi -periaatteella. Itse tykkään kuitenkin kylvää siemenet multaan, sillä se on juurille tukevampi alusta, eivätkä oraat kissan niitä nyhtäessä aina irtoa, vaan saavat jäädä jatkamaan kasvuaan.

Siementen ja istutussettien hinta liikkuu alle eurosta muutamaan euroon. Onpa CatIt-sarjassakin oma ruohonkasvatuskuppinsa, mutta siihen saakin sitten laittaa ainakin nollan kakkosen perään. Itse olen tykännyt näistä Nelsonin siemenistä, jotka Stockalla maksavat 0,70€ (Plantagenissa samat maksoivat yli euron) ja riitävät kahteen kylvökseen. 

Jos haluaa päästä ihan hirmu helpolla, niin joissain kaupoissa myydään elintarvikeosastolla vehnänorasta valmiiksi kasvatettuna.

! Älä pihistä viljansiemeniä maanviljelijäystävältäsi, ellet ole varma, etteivät siemenet ole käsiteltyjä. Viljansiemenet saatetaan peitata tai käsitellä muilla tavoin tuholaisia ja homeita vastaan, ja nuo käsittelyaineet eivät ole kissalle turvallisia. Pysyttele siis turvallisilla vesillä ja hanki siemenesi eläinkaupasta.

Madotus

Kaksi madotuspäivää takana, tänään olisi vielä viimeisen annoksen aika. Valitsin matolääkkeeksi tällä kertaa Axilurin, sillä Penni on muutamaan otteeseen käynyt ulkosalla viimeisen puolen vuoden aikana, ja Morriksen emo, sekä talouden toinen kissa ovat ulkoilevia kissoja.

Axilur on tablettimainen valmiste, joka tepsii niin suolinkaisiin kuin heisimatoihinkin, sekä myös giardia-alkueläimeen. Annostusmäärä tälle on 50 mg fenbendatsolia (vaikuttava aine) painokiloa kohti, jolloin yksi 250 mg tabletti riittä viiden kilon painoiselle eläimelle. Penni painaa 5,7 kg, joten annostelin hänelle yhen + yhden neljäsosatabletin. 1,4 kg painava Morris saa yhden kolmasosatabletin.
Samanlainen annos tarjoilaan kolmena perättäisenä päivänä.

Axilur 250 mg on kätevä kissoilla ja pienillä koirilla. Annostelu on helppoa.

Penni on ollut siitä ihana kissa, että hänelle ei tarvitse pakkosyöttää mitään muuta kuin aiemmin käyttämääni Mirrix matolääkettä, joka on ruiskussa pastamaisessa muodossa. Multicatit, Briorion, sekä jopa ampiaisenpistoon tarjottu kyypilleri ovat kadonneet kämmeneltä parempiin suihin alta aikayksikön. Samoin kävi myös Axilurin, vaikka syöminen olikin hieman hankalaa, koska tabletti on todella kova. Murenevampi koostumus olisi helpompi, niin tabletti hajoaisi sitä purtaessa.
Morris taas ei suostunut katsomaankaan omaa annostaan päin, joten koin varmimmaksi keinoksi liettää tabletin kolmanneksen veteen. Kaapissa oli onneksi Mirrixin vanha ruisku, joten tiputin palasen ruiskuun ja vedin vesilasista perään pienen määrän lämmintä vettä. Pillerin liuettua pentu pyyhkeen sisään ja väkipakolla suu auki. Julmaltahan se tuntuu, mutta on varmin keino, että lääke todella menee perille rimpuilevaan pikku otukseen.

Tabletti liuotettuna veteen Mirrixin ruiskussa.

Täältä voit lukea virallisemman jutun madotuksesta.

Muita kuulumisia:

Morrishan tuli meille maanantaina, ja tänään lauantain herätessäni ensimmäinen näky oli nukkuva pentu, jota Penni peseskeli. Penni on muutenkin taas normaali oma itsensä, tulee aamulla ja illalla lutkuttelemaan kaulaa (hän on aina tehnyt tätä, vaikka luovutusikäkin on ollut oikea) ja kitisee jaloissa, kun haluaa huomiota. Pesuhetkiä on myös vähän väliä, ja toisen vessahetkeä seuraillaan vierestä. Aluksi Penni hääsi pennun mahdollisimman kauas hiekkalaatikolta, ennen kuin saattoi itse käydä asioillaan.

Morris on myös selvinnyt ripuliongelmasta, sillä tilane helpotti heti, kun jätin Applawsin penturuoan pois luettuani netistä, että sen sisältämä sitrusuute aiheuttaa monelle kissalle pahaa ripulia. Sääli, sillä muuten tuo oli sisällöltään oikein hyvä nappulamainen kuivamuona. Nyt meillä syödään sitten kuivana Canagania ja ZiwiPeakia.

Päivä numero neljä

Vai olisko tä kolme ja puoli, sillä maanantai- illasta tähän iltaan ei vielä ihan neljää päivää ole :)

Viime päivät ovat menneet tutustuessa, ja nyt toimeen tullaan jo ihan hyvin. Penni on myös melkein oma itsensä, vaikken olekaan vielä pusuja saanut Morriksen saapumisen jälkeen :( Ehkä niiden aika tulee vielä, pääasia, että kissat eivät raivopäissään kamppaile reviiristä.

Itse asiassa, meillä menee jo näin hyvin... :)

Vieretysten viihdytään jo pieniä hetkiä.

Penni sallii Morriksen tulla lähelleen jo jossain määrin, aina ei viitsi ärsyyntyä. On meillä ollut pieniä tappeluitakin, kun Penni koettaa näyttää, kuka talossa määrää. Väliin ei olla menty, ellei pentua ole alkanut ahdistaa, Penni päästää sen kyllä hyvin menemään heti, kun pentu vinkaisee.

Matolla näkyy mikrohiekan huono puoli, se kulkeutuu sitten kaikkialle! Lisää asiaa hiekoista tulossa tuonnempana. :)

Samasta kipostakin voidaan jo syödä, ja samaan aikaan.

 Canaganin kananmakuinen nappula taisi olla aika maistuvaa, kun molemmat rynnistivät ruokakupille samaan aikaan. Meillähän ei normaalisti ole teollisena juuri mitään muuta, kuin ZiwiPeakia ja Schesirin ja Almo Naturen märkäruokia. Pääasiassa meillä raakaillaan, tästäkin on tulossa juttua, kunhan olen selvinnyt viime viikon Hulluista Päivistä ja pennun yöherättelyistä. Ja ei, en ole shoppaillut itseäni uuvuksiin, vaan työskennellyt. :)

Pojut vielä nukahtivatkin näin lähekkäin. :)

Eilen illalla pojat loikoilivat pitkään pöydän alla lähekkäin, eri tuoleilla kuitenkin. Puolisen tuntia nukkuivatkin tuossa asetelmassa, ja miehen kanssa vuorotelen käytiin kitisemässä jotain 'awwwww' -tyyppistä siinä vieressä vähän väliä.
Tämä tutustumisvaihe on muutenkin mennyt yllättävän mukavasti, en olisi uskonut, että edes tällaista sopua ja läheisyyttä voisi näin vähässä ajassa saada aikaan.

Leikkipainin lomassa Penni oikoi vähän Morriksen karvoja :)

Turkkihan siinä menee sekaisin, kun puoliksi leikkii ja puoliksi mittelee voimiaan. Kieli ei ole kuvassa, mutta karvoja tässä silti oiotaan.


Tänään annoin pojille myös ensimmäiset annokset matolääkettä. Ennen olen antanut Pennille Mirrixiä, mutta koska Morriksen äiti on ilmeisesti ollut ulkona, ja Pennikin on pari kertaa pihalla vieraillut, halusin antaa varmuuden vuoksi laajempivaikutteista Axiluria.
Madotusjuttua on luvassa viikonloppuna, joka on mulla kerrankin töistä vapaa, ja aikaa riittä vaikka mihin! :)

Morris

Täällä hän nyt on, on ollut kohta vuorokauden. Pikkukissa Morris, minikokoinen.. Jotenkin uskomatonta, että meidän Penni oli tullessaan vain 200g painavampi, mutta muistoissa silti paljon tätä pikkuruista isompi. Niin, Morriksella painoa on siis 1,4kg näin 12 viikon iässä.

Oikeasti hän on paljon rääpäleempi, kuin miltä kuvassa näyttää. :)

Morris taisi olla pahnan pohjimmainen, niin kova ruokahalu pikkumiehellä oli, kun meillä ensi kertaa söi. Hän on muutoinkin oikein reipas, leikkisä mutta unelias, niin kuin pennun kuuluukin.

Aivan ongelmitta ei Morriksen saapuminen meille mennyt.. Ensimmäiset pari tuntia Penni seurasi pikkuista silmä kovana, murisi ja vähän sähisikin. Mitään suurempia yhteydenottoja ei ole ollut koko aikana, pari läpsäisyä tassulla, muutama selätys ja taisi jossain vaiheessa vähän kulmahammaskin vilahtaa.
Tämän parin tunnin tuijotuskilpailun jälkeen Morris katosi sängyn alle, ja seuraavassa hetkessä nenään leijui eräs niistä kaikkein miellyttävimmistä hajuista, löysä kissankakka.. Kun aloin siivoamaan pennun sotkuja, tuli Penni siihen viereen, ja yökkäsi masun tyhjäksi.. Ei siinä oikein tiennyt, että itkeäkö vaiko nauraa, mutta taisin lopulta höröttää silmät kyynelissä tälle sattumalle. Että kiitti vaan, kakarat. :)

Tuokin varmaan johtui siitä, että molemmat kissat olivat kovin stressaantuneita, Pennistä se oikein huokui, joten en ihmettele tuota tapausta lainkaan. Mutta ehkä pikkukisukin jakoi siitä osansa, sillä pennun vatsa oli todella löysällä koko illan ja yön aina aamuun asti, aivan juoksevalla. Pyllypyykillä tuli juostua, myös neljän aikaan aamulla, ja puoli seitsemän aikaan töihin lähdössäkin meinasi tulla kiire, kun taas sai siivoilla sotkuja.. Molemmilla kissoilla lie siis stressivatsa. :)

Puolipitkä karva, ainakin paikoin, rusehtava nenänvarsi, muuten mustaa ja hopeaa. 

Tänään töiden jälkeen käväisin apteekissa hakemassa minulle useammalta taholta suositeltuja Aptuksen Attapectin tabletteja, joiden pitäisi auttaa vatsaa asettumaan. Masu on kuitenkin jo itsestään korjaantunut normaalin löysälle, joten en nyt turhaan anna lääkettä, pentu kuitenkin juo todella hyvin, joten kuivumisen vaaraa ei ole. Jos vielä tulee löysää, niin sitten saa pentu napin naamariin.

Äkäpussi-Penni, nyt jo melkein oma itsensä.

Kaikkein hirveintä tässä totuttelemisessa on ollut kuitenkin se, miten erilainen Penni oli eilen ja aamulla normaaliin itseensä verrattuna. Penni ei antanut juuri edes koskea itseensä, ja sähisi minullekin, jos menin liian lähelle. Penni on kuitenkin niin vahvasti minun kissani, että en missään nimessä halua menettää vahvaa sidettämme uuden tulokkaan vuoksi. Onneksi poikaystäväni on paljon kotosalla, joten hänellä on reilusti aikaa kehittää samanlainen suhde hänen ja Morriksen välille.

Alun vaikeuksien jälkeen kissat ovat hyväksyneet toisensa aika hyvin jo ale vuorokaudessa.. En olisi ikinä uskonut, että aamulla rähisevät kissat olisivat vapaaehtoisesti nukkuneet alle puolen metrin päässä toisistaan..
Kuva ei oikein tee oikeutta Pennille, joka ei siis oikeasti ole ylipanoinen, vaan ruumiinrakenteeltaan varsin leveä. :D

Kisut.. tuo kokopehmeä on Ville, pikkugepardi.

Huomenna olisi sitten vuorossa madotus, mikäli pikkumiehen maha on silloin paremmassa kunnossa. Siitä siis lisää tuonnempana, ehkä jo huomenissa.

Jännitystä

Huomenna on tärkeä päivä, sillä haemme toisen kissamme uuteen kotiinsa. :3 Nimen paljastan seuraavassa kirjoituksessani, saas nähdä, ehdinkö jo huomenissa postailemaan, vai sirtyykö seuraava kerta tiistaille. Sen verran voin pennusta paljastaa, että hän on Penniä huomattavasti tummempi väritykseltään, ja karvan pituuskaan ei ihan samanlainen ole..

Tässä vauvakuva Pennistä (= hänen ylhäisyydestään) :)

Koska vuoden vanhan Penni-kissamme ruokavalio koostuu pääasiassa raa'asta lihasta ja lihaisista luista, haluan toki jo pienestä pitäen totuttaa pikkuisenkin oikeanlaiseen ruokavalioon. Huomenna matkaankin lemmikkieläinliikkeeseen ostamaan sekä Applawsin penturaksuja että Canaganin kanapohjaista kuivamuonaa. Kotona minulla onkin jo muutama pussi Ziwi Peakin peura&kala -kuivamuonaa, joka on yksi tuote erään yliopistotutkimuksen mukaan markkinoiden parhaassa lemmikinruokasarjassa. Kirjoitan Ziwi Peakista oman juttunsa myöhemmin, mutta voin suositella tätä sarjaa kaikille kissanomistajille. Tulossa on myös ruokavertailua ja mietteitä kissan ruokinnasta ylipäänsä.

Pennun saapuessa on myös hyvä tilaisuus alkaa käymään läpi peruasioita kissan hoidosta noin ylipäänsä. Vessa-asiaa ja turkinhoitoa sekä ohjeita kynsien leikkaamiseen on tulossa. :)

Nyt jään innolla odottelemaan uutta pikku tulokasta, voi tätä vatsassa lentelevien perhosten määrää!

Penni

Penni on sekarotuinen kissa, eli kotikissa. Penni on syntynyt elokuun viimeinen päivä vuonna 2012, mikä tietysti hieman harmittaa minua, sillä pari viikkoa aiemmin hän olisi ollut Neitsyen sijaan Leijona.. No, neitsyenä hän pysyykin, joten ehkä horoskooppi on siltä osin osuva..
Herrasta löytyy peräti neljää rotua, hän on sekoitus norjalaista metsäkissa, manxia, maatiasta ja eurooppalaista lyhytkarvaa. Väriltään hän on ilmeisesti sinitiikeri, mutta tiedä siitä sitten.

Penni rakastaa hölläilyä, äiskän kaulan lutkutusta aamutuimaan (leipoa täytyy myös) sekä rajuja leikkejä sulkaongen kanssa.

Alla Pennin tiedot koottuna.

Penni noin 10 kuukauden iässä.

Penni
Syntymäaika ja -paikka: 31.08. 2012, Turku
Sukupuoli: Uros, kastraatti
Rotu: Kotikissa (Norjalainen metsäkissa, manx, maatianen, eurooppalainen lyhytkarva -mix)
Väri: Sinitiikeri
Paino: 6 kg

Lempiruoka: Kivipiira, raaka kana, almo naturen chicken&shrimps, tuna&squids sekä tuna&shrimps
Lempiherkku: Multicat -lisäravinne, mutta kaikesta on innoissaan..
Lempilelu: Sulkaonget ja rapisevat hiiret, joilla on sulkia pyrstössä

Tervehdys

Hei!

Tervetuloa lukemaan uutta blogiani kissatalouden ihmeellisestä arjesta. Ajatuksenani on kertoa arkiaskareidemme lisäksi myös kissan hoidosta, ravitsemuksesta sekä hauskoista tempauksista, joilta ei kissataloudessa voi välttyä.

Perheeseemme kuuluu tällä hetkellä minun ja mieheni lisäksi hieman yli 1-vuotias poikakissa Penni. Parin viikon päästä pitäisi tulla perheenlisää.. Mutta siitä sitten tuonnempana.

Penni vielä ihan pikkuisena...