Eläinlääkärireissu

13. päivä keskiviikkona teimme rutiinireissun eläinlääkäriin, mitään ei siis onneksi ole pielessä. :) Penni sai ensimmäisen vuosirokotuksensa ja Morris ensimmäisen penturokotuksen, joka tehostetaan noin kuukauden kuluttua. Morris myös sirutettiin samalla kertaa.

Käymme eläinlääkärillä naapurikunnassa, sillä olin Pennin kastraatiota suunnitellessa kuullut paljon positiivista kyseisestä vastaanotosta, niin hinnasta kuin lääkäristäkin. 

Ja tosiaan, lääkäri onkin mukava ja asiallinen, joskin hieman jörö, mutta vastauksen saa kysymykseen kuin kysymykseen, toisin kuin siellä, missä Penni sai penturokotuksensa.

Hintatasokin on aivan eri luokkaa, Pennin ensimmäinen rokotus sekä sirun laitto samalla kertaa maksoi noin 130 euroa. Nyt saimme kahden kissan rokotukset sekä toiselle sirun vain 70 eurolla! Kastraatiokin maksoi vain 55 euroa.

Morris tutkii...

Eläinlääkärireissut olisivat ihan mukavia, mutta niihin liittyy muutama ongelma.. joista kaksi ensimmäistä on kyllä hyvin paljon läsnä normaalielämässäkin..:

1. Kynsien leikkuu on eläinlääkärille mentäessä tarpeen, jotta mahdollisesti pyristelevä kissa ei satuttaisi ketään tielle osuvaa.. En halua kissani ensitöikseen raapivan lääkäriä verille. 

Penni on siitä mukava tapaus, että hänet voi vaan istuttaa syliin kuin pikkulapsen, ja napsutella kynsien kärjet pois, mutta Morris.. Hohhoijaa, siinä on sellainen korkkiruuvivieteri, jonka keskiosa pörii ymäri joka suuntaan ja raajat huitovat kaikki neljä omiinsa. Olenkin varovasti nipsutellut Morriksen kynsiä (älkää kertoko) hänen nukkuessaan :D Aina varovasti töppönen kerrallaan, jottei pörrikkä heräisi.

2. Irtokarvat.. Niitä on joka puolella, työvaatteenikin ovat peittyneet niihin, Pennin vaaleaan alusvillakarvaan, jota irtoaa aivan tolkuttomasti, ainakin nyt, kun turkki on talven varalle paksuntunut. En halua, että kissasta varisee karvamatto vastaanoton lattialle, joten furminoin ja karstasin ainakin puoli tuntia sinäkin aamuna.. Ja edeltävänä iltana. No, irtosi herrasta silti karvaa, mutta onneksi ei ihan hillittömiä määriä.

3. Matkapahoinvointi on ongelmista suurin ja vaikein. On hirveä katsoa ja kuunnella, kun rakas kissa kärsii, mouruaa, kuolaa, vaahtoaa, oksentaa ja ulostaa koppaan. 

Feliway on kokeiltu, sillä ei ollut mitään vaikutusta, vaikka kuinka sitä koppaan suihkinkin. Myöskään sylissä matkustaminen ei tuonut kuin hetken helpotuksen, ei liioin kopan peittäminen kankaalla. 

Tällä kertaa lähestyin asiaa yrttispuolelta, ja ostin vuohenjuuri & valeriana* -valmistetta, jonka pitäisi rauhoittaa. En myöskään tarjoillut aamuruokaa, jotta vältyttäisiin oksennuksessa olevan kissan pesemisestä vastaanotolla.. 

Minusta tuntuu, että tuo rohdosvalmiste auttoi.. Penni kyllä kuolasi koko matkan, kopassa oli pitkin seiniä varmaan metrinen kuolavana, ja tuli se kakkakin sieltä, mutta aivan loppumatkasta. Kissa oli kuitenkin muuten rauhallinen, ei valittanut eikä pitänyt matalaa mouruavaa ääntä, joka yleensä on kielinyt siitä, että nyt ahdistaa ja kohta tulee oksennus. Paluumatkan Penni nukkui suurimmaksi osaksi, mikä oli ihan uusi juttu häneltä. Aion ehdottomasti kokeilla tätä valerianavalmistetta uudelleenkin, sillä kerrasta on paha vielä vetää mitään todenmukaisia johtopäätöksiä sen vaikutuksesta.

Morris ei onneksi voinut pahoin, mitä nyt pakokauhun vallassa yrittikin raapia tiensä ulos kopasta.. 

Vaikka sinne kiltisi kotona kömpikin. (Tämä tosin on Pennin koppa)

Molemmat kissat saivat Nobivac Tricat Trio kolmoisrokotteet, jotka avittavat kissaa vastustamaan kissaruton lisäksi myös herpes- ja kalikivirusten aiheuttamaa kissaflunssaa. Rokotteista ja niiden toiminnasta sekä taudeista joilta niiden avulla suojellaan, kirjoittelen vielä kunnon jutun, joten ei tässä sen enempää rokottamisesta. :) 

Penni on sirutettu jo aiemmin, joten nyt Morriskin sai sirun nahkansa alle. Kissamme ovat sisäkissoja, ja karkuun pääsemisen riski on pieni, mutta aina mahdollinen. En halua pelata turhia uhkapelejä, että karkuteiltä löytynyt kissa joutuisi muiden hoiviin tai pahimmillaan piikille sen takia, että se eksyisi pitemmän matkan päähän sellaiseen eläinsuojaa, josta sitä ei osaisi kysellä. Kirjoitan myös sirutuksesta ihan kunnon jutun, joten nyt kerrottakoon vain sen verran, että Morris oli yllättävän urhea eikä edes värähtänyt sirua laitettaessa, vaikka muuten onkin sellainen kiemurtelija. :)

Vielä loppuun muita kuulumisia sen verran, että meillä menee jo ihanasti, Penni on ihan normaali oma itsensä ja tulee luokse kutsuttaessa, könyää viekussa ja jakelee pusuja ihan normaaliin tyyliin <3

Meinasi jo ihan tulla itku, kun Penni oli niin pitkään vähän poissa tolaltaan pennun saapumisen takia.. 

No, nyt se antaa jo Morriksen lutkuttaa nänniäänkin, vaikka mielestäni moiset prvoudet voisi kyllä lopettaa hetipaikalla. ;)

Hyvä kuitenkin tietää, että Morris kokee Pennin turvakseen :) <3

* Valeriana on Valeriana officinalis-kasvista, eli rohtovirmajuuresta saatua rohdosta, jota käytetään rauhoittamaan ja joskus jopa unilääkkeenä. 

(Toisaalta Valeriana vaikuttaa kissoihin samalla tapaa, kuin kissanminttu, muttei meillä ainakaan mitään innostusta ilmennyt, kaipa sekin on kasvin käsitteystä kiinni)

Kuulumisia ja uusi kiipeilypuu

Huh huijaa, joulu lähestyy, ja samalla lisääntyy myös kiire töissä. En ole edes avannut tietokonetta maanantain jälkeen, joten eipä ole postauksiakaan tuttuun tahtiin sadellut. Joka päivä ei toki tarvitsekaan kuulumisia kertoilla, mutta ei parit kuulumiset ja yksi asiateksti ihan turhan hurja tahti olisi... Olen myös ollut iltavuorossa, ja kymmenen aikaan kotiin palatessa kiinnostusta herättää lähinnä lämmin vuode..
Mutta, ketäpä minun kuulumiseni kiinnostaisivat, kun perheestä löytyy kaksi kissaakin. :D

Aloitetaan Pennistä, joka on edelleen mustasukkainen pienen palleron saamasta huomiosta. Ei kuitenkaan enää niin paljoa, kuin ennen, mutta kiukkuisia salamoita iskevä katse kyllä porautuu takaraivoon aina, kun Penni näkee minun Morrista palluttavan.
Penni on vanha oma itsensä yleensä vain aamuisin, tai joskus harvoin päivällä, kun saan olla sen kanssa kahden Morriksen nukkuessa. (OK ja ätä kirjoittaessa Penni tuli Morris vanavedessä antamaan kissapusuja.. ja jäi tuohon sohvalle pikkuinen kyljessään itseään pesemään. Penni ei siis ole hakenut läheisyyttä pienen ollessa läsnä.. Eikä myöskään pessyt tuota sohvalla köllien.. niinkuin nyt)

Morris puolestaan on jo saavuttanut minuun sellaisen luottamuksen, että pystyy ihan hyvin nukkumaan sylissäni vaikka tunninkin verran ja samalla pystyn vähän tutkailemaan korvia, kynsiä ja hampaita.
Pikkuisen ongelmana on edelleen vatsa, joka tuntuu menevän vähän löysälle ihan kaikesta muusta, kuin raa'asta lihasta. Tilanteen arviointia hankaloittaa se, että välillä kakka on löysää ja haisee järkyttävän pahalle, välillä se on ihan normaalia.. Morris syö siis natures:menu pentupussukoita, ZiwiPeak märkäruokia, ja raakaa kanaa (lihaa, sydäntä, maksaa -vain vähän, kivipiiraa)+ keltuaisia.. Joskus ZiwiPeakin kuivalihaa, mutta ihan häviävän pienen määrän noihin muihin verrattuna. Pelkälle lihalle en halua poikaa laittaa, koska pelkään kuollakseni paperiluutautia, jossa keho ei saa riittävästi kalsiumia ja alkaa ottaa sitä luustosta. Tästä syystä koen  turvallisemmaksi tarjota sekä tuoretta että teollista muonaa.


Keskiviikkona meille saapui mukava lähetys, Mustin ja Mirrin verkkokaupasta tilattu parimetrinen kiipeilypuu, muutama riikinkukosulkaonki sekä kolmisenkymmentä pussukkaa natures:menua.
Pojat tykkäävät kiipeilypuustaan kovasti, Penni kävi heti terottelemassa kynsiään. Morris löysi kivan uuden pesän toiseksi ylimmästä laidallisesta tasosta, ja Penni tarkkailee maisemia alemmilta.
Tässä muutama kuva kissoista uudessa kiipeilypuussaan:

Morkis nokka pystyssä. 

Penni venyy (ja Morris paukkuu :D )

Penni yrittää raapia puuta ja Morris tapansa mukaan häiritsee minkä pystyy..

Ensi viikolla onkin sitten Pennin vuosirokotuksen ja Morriksen ensimmäisen rokotuksen aika. Asiajuttuakin siis ensi viikon aikana toivon mukaan tänne ilmestyy. :)

Nyt pikkuisen punaviiniglögiä ja kynttilöiden äärellä nautiskelua ennen nukkumaanmenoa.

Ai, ja kymmenen lukijan raja on saavutettu, vielä parisataa sivukäyntiä niin päästään arpomaan :)

Madotus

Kaksi madotuspäivää takana, tänään olisi vielä viimeisen annoksen aika. Valitsin matolääkkeeksi tällä kertaa Axilurin, sillä Penni on muutamaan otteeseen käynyt ulkosalla viimeisen puolen vuoden aikana, ja Morriksen emo, sekä talouden toinen kissa ovat ulkoilevia kissoja.

Axilur on tablettimainen valmiste, joka tepsii niin suolinkaisiin kuin heisimatoihinkin, sekä myös giardia-alkueläimeen. Annostusmäärä tälle on 50 mg fenbendatsolia (vaikuttava aine) painokiloa kohti, jolloin yksi 250 mg tabletti riittä viiden kilon painoiselle eläimelle. Penni painaa 5,7 kg, joten annostelin hänelle yhen + yhden neljäsosatabletin. 1,4 kg painava Morris saa yhden kolmasosatabletin.
Samanlainen annos tarjoilaan kolmena perättäisenä päivänä.

Axilur 250 mg on kätevä kissoilla ja pienillä koirilla. Annostelu on helppoa.

Penni on ollut siitä ihana kissa, että hänelle ei tarvitse pakkosyöttää mitään muuta kuin aiemmin käyttämääni Mirrix matolääkettä, joka on ruiskussa pastamaisessa muodossa. Multicatit, Briorion, sekä jopa ampiaisenpistoon tarjottu kyypilleri ovat kadonneet kämmeneltä parempiin suihin alta aikayksikön. Samoin kävi myös Axilurin, vaikka syöminen olikin hieman hankalaa, koska tabletti on todella kova. Murenevampi koostumus olisi helpompi, niin tabletti hajoaisi sitä purtaessa.
Morris taas ei suostunut katsomaankaan omaa annostaan päin, joten koin varmimmaksi keinoksi liettää tabletin kolmanneksen veteen. Kaapissa oli onneksi Mirrixin vanha ruisku, joten tiputin palasen ruiskuun ja vedin vesilasista perään pienen määrän lämmintä vettä. Pillerin liuettua pentu pyyhkeen sisään ja väkipakolla suu auki. Julmaltahan se tuntuu, mutta on varmin keino, että lääke todella menee perille rimpuilevaan pikku otukseen.

Tabletti liuotettuna veteen Mirrixin ruiskussa.

Täältä voit lukea virallisemman jutun madotuksesta.

Muita kuulumisia:

Morrishan tuli meille maanantaina, ja tänään lauantain herätessäni ensimmäinen näky oli nukkuva pentu, jota Penni peseskeli. Penni on muutenkin taas normaali oma itsensä, tulee aamulla ja illalla lutkuttelemaan kaulaa (hän on aina tehnyt tätä, vaikka luovutusikäkin on ollut oikea) ja kitisee jaloissa, kun haluaa huomiota. Pesuhetkiä on myös vähän väliä, ja toisen vessahetkeä seuraillaan vierestä. Aluksi Penni hääsi pennun mahdollisimman kauas hiekkalaatikolta, ennen kuin saattoi itse käydä asioillaan.

Morris on myös selvinnyt ripuliongelmasta, sillä tilane helpotti heti, kun jätin Applawsin penturuoan pois luettuani netistä, että sen sisältämä sitrusuute aiheuttaa monelle kissalle pahaa ripulia. Sääli, sillä muuten tuo oli sisällöltään oikein hyvä nappulamainen kuivamuona. Nyt meillä syödään sitten kuivana Canagania ja ZiwiPeakia.

Päivä numero neljä

Vai olisko tä kolme ja puoli, sillä maanantai- illasta tähän iltaan ei vielä ihan neljää päivää ole :)

Viime päivät ovat menneet tutustuessa, ja nyt toimeen tullaan jo ihan hyvin. Penni on myös melkein oma itsensä, vaikken olekaan vielä pusuja saanut Morriksen saapumisen jälkeen :( Ehkä niiden aika tulee vielä, pääasia, että kissat eivät raivopäissään kamppaile reviiristä.

Itse asiassa, meillä menee jo näin hyvin... :)

Vieretysten viihdytään jo pieniä hetkiä.

Penni sallii Morriksen tulla lähelleen jo jossain määrin, aina ei viitsi ärsyyntyä. On meillä ollut pieniä tappeluitakin, kun Penni koettaa näyttää, kuka talossa määrää. Väliin ei olla menty, ellei pentua ole alkanut ahdistaa, Penni päästää sen kyllä hyvin menemään heti, kun pentu vinkaisee.

Matolla näkyy mikrohiekan huono puoli, se kulkeutuu sitten kaikkialle! Lisää asiaa hiekoista tulossa tuonnempana. :)

Samasta kipostakin voidaan jo syödä, ja samaan aikaan.

 Canaganin kananmakuinen nappula taisi olla aika maistuvaa, kun molemmat rynnistivät ruokakupille samaan aikaan. Meillähän ei normaalisti ole teollisena juuri mitään muuta, kuin ZiwiPeakia ja Schesirin ja Almo Naturen märkäruokia. Pääasiassa meillä raakaillaan, tästäkin on tulossa juttua, kunhan olen selvinnyt viime viikon Hulluista Päivistä ja pennun yöherättelyistä. Ja ei, en ole shoppaillut itseäni uuvuksiin, vaan työskennellyt. :)

Pojut vielä nukahtivatkin näin lähekkäin. :)

Eilen illalla pojat loikoilivat pitkään pöydän alla lähekkäin, eri tuoleilla kuitenkin. Puolisen tuntia nukkuivatkin tuossa asetelmassa, ja miehen kanssa vuorotelen käytiin kitisemässä jotain 'awwwww' -tyyppistä siinä vieressä vähän väliä.
Tämä tutustumisvaihe on muutenkin mennyt yllättävän mukavasti, en olisi uskonut, että edes tällaista sopua ja läheisyyttä voisi näin vähässä ajassa saada aikaan.

Leikkipainin lomassa Penni oikoi vähän Morriksen karvoja :)

Turkkihan siinä menee sekaisin, kun puoliksi leikkii ja puoliksi mittelee voimiaan. Kieli ei ole kuvassa, mutta karvoja tässä silti oiotaan.


Tänään annoin pojille myös ensimmäiset annokset matolääkettä. Ennen olen antanut Pennille Mirrixiä, mutta koska Morriksen äiti on ilmeisesti ollut ulkona, ja Pennikin on pari kertaa pihalla vieraillut, halusin antaa varmuuden vuoksi laajempivaikutteista Axiluria.
Madotusjuttua on luvassa viikonloppuna, joka on mulla kerrankin töistä vapaa, ja aikaa riittä vaikka mihin! :)