Iso tyttö, isot vaivat

Paljon on aikaa vierähtänyt, ja paljon on myös tapahtunut. Meidän neiti on pari viikkoa vajaa kahdeksan kuukautta vanha, kyynäräoperoitu esiteinirottweiler, joka on totaalisesti kissan tassun alla. Pennin nimittäin. Morriksen kanssa ollaan jo ihan kavereita. 

Pikkutytölle painoa on tähän hetkeen kertynyt 34 kiloa ja säkä on siinä 55 cm huitteilla. Selkämitta lähentelee kuuttakymmentä. 

Ennen kuin uppoudutaan syvällisemmin kyynärvaivojen ihmeelliseen maailmaan, ilmoitan täten että minähän en koskaan mene instagramiin, paitsi nyt. Sekä ihan itsenäni että elukoina, joista elukat löytyvät käyttäjänimellä gunpowdergirl_n_thepurringboys. Rohkenen väittää, että siellä päässä ollaan aktiivisempia, kuin tässä päässä, syystä aikapula.

Reippaana leikkauspäivän iltana.

Ruuti siis kärsi kyynärnivelen kasvuhäiriöstä, mikä on hyvin tyypillinen vaiva kookkailla, raskailla roduilla. Kasvuhäiriö voi ilmetä monena erilaisena vaivana irtopalasta tiesmihin, meillä vaivana oli kyynärnivelen inkongruenssi. Inkongruenssissa värtinäluu kasvaa kyynärluuta nopeammin, mikä aiheuttaa niveleen epätasaisen paineen ja sitä kautta ontuman. Meillä ontuma oli hyvin selvä, joskin Ruuti oli koko ajan reipas oma itsensä, vain ontuma kertoi jalan kivusta. 

Sitten hurjiin juttuihin. Ruutin tapauksessa inkongruenssi oli lievä ja näkyi röntgenissä kyynärnivelen toispuoleisena ahtautena. Vaiva varmistettiin kurkkaamalla niveleen, johon ei onneksi ollut vielä muodostunut nivelrikkoa. Kun vaiva oli luettu todeksi niin kyynärluu vapautettiin pintestään katkaisemalla se keskeltä vinottain poikki. Kyllä vain. Eikä sitten muuta kuin kipupiikki, kipulaastari, opioideja ja antibiootin kylkeen vielä tulehduskipulääke. Kipulaastari oli paikoillaan 3 päivää, Tramalia meni 4 päivää ja viidennen päivän aamu. Tulehduskipulääke jatkuu yhä, ja antibioottikuuri kesti 10 päivää. Maha oli sekaisin kaksi viikkoa mutta se siitä (mhb tai piimä.. ei vaikutusta).

Leikkauksesta on nyt reilu 2 viikkoa ja parin viikon kuluttua jalan pitäisi olla ontumaton. Jos ei ole, niin uudelleen kuville katsastamaan, onko sinne tullut tämän lystin päälle vielä irtopalakin.. Se voi nimittäin vielä näin jälkikäteen sinne kehittyä.

Kaikessa tässä hyvää on ollut se, että Ruuti ei ole ollut kipeä koira kuin viidennen päivän aamuna, jolloin annoinkin vielä yhden ekstrakipulääkkeen. Myös pääkoppa on hänellä kestänyt suhteellisen hyvin kaikkea tätä lepoa ja tylsyyttä. Niinkin hyvin, ettei hihan lisäksi edes kotoa poissa ollessa ole tarvinnut laittaa tötteröä päähän hihan ja haavan repimisen estämiseksi. 

(Myös vakuutus on ollut ihan ykkösjuttu, olisin konkurssissa jos sitä ei olisi, vaikka tämä onkin vaiva halvemmasta päästä jos vertaa esim. ristisideleikkauksiin..)

''Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...'' :) Just ja just mahutaa ku molemmat oikein pinnistää :)

Koska Ruuti on ollut pipi jo pitempään, ollaan jääty paitsi kaikesta hauskasta kuten hausta, jäljestä ja tottiksesta. Varsinkin metsälajit harmittaa, ja silloin kun niihin olisi päässyt neidin ollessa vauva, oli työvuorot esteenä. No, ehkä vielä tänä kesänä. Metsään saadaan kuntoutusaikataulun mukaan mennä jo tällä viikolla (vk nro 2 alkaa keskiviikkona). Alla viikko-ohjelma tikkien poiston jälkeen.

''Olkavarren ja rintalihasten hierontaa ennen liikuntaa koko aikana

1. viikko: 15 min rauhallista kävelyä aamulla ja 15 min illalla

2. viikko: 20 min kuten edellä, voi käydä rauhallisella metsäkävelyllä

3. viikko: 25 min kuten edellä, lyhyitä ylämäkijaksoja suoraan ylöspäin (asutaan mäen päällä)

4. viikko: 25 min kuten edellä, ylämäkiharjoittelua sik-sak -muodossa''

Torstaina mennään ekaa kertaa vesiprunniin pärskyttelemään, oikeammin hakemaan lihaksiin voimaa ja askellukseen liikerataa vesijuoksumatolla niveltä kuitenkaan rasittamatta. Vasen jalka on selvästi oikeaa heikompi, ja niveliä tukeakseen on lihaksiston oltava kunnossa.

Saas nährä kuin täs käy. Kaikki kuitenkin yritetään tuon ilopillerin kuntoon saattamiseksi. 

Oon tilaillu tänään Ifolorilta ties mitä kuvia ja pitipä niihin tällasia itkuvärssyjäkin netistä ettiä.
Kuvassa Ruuti on 19-viikkonen nassikka Kuhankuonolla koiravaeltelemassa ennen näitten vaivojen alkua.
Aikaa on maaliskuulta noin viistoista kiloa :) 

Kastraatio ja sterilaatio

Sekä kissan että kissanomistajan parhaaksi kannattaa sukukypsään ikään päässyt kissa leikata, mikäli sitä ei ole tarkoitus käyttää siitostarkoitukseen. Leikkauttamisella, toisin sanoen naaraan steriloinnilla tai uroksen kastroinnilla on positiivinen vaikutus ennen kaikkea kissan terveydelle, mutta hyötyypä toimenpiteestä omistajakin.

Kissan sukukypsyys

Naaraskissa saattaa tulla sukukypsäksi jo alle nelikuisena, usein kuitenkin 6-8 kukauden iässä, kollien tapaan, myöhäisempiäkin tapauksia toki löytyy.

Naaraalla sukukypsyys ilmenee kiiman alkamisena, mouruamisena, merkkailuna ja ulos pyrkimisenä. Kollikissat puolestaan aloittavat virtsan suihkimisen pystysuorille pinnoille, ovat levottomia, pyrkivät ulos naaraiden perään ja mouruamisen lisäksi saattavat muuttua myös entistä aggressiivisemmiksi. Toiminnan aiheuttavat sukuelimissä (suurimaksi osaksi) tuottuvat sukupuolihormonit, jotka vietittävät kissaa lisääntymään.

Kastraatio

Kastraatiossa kollikissan sukuhormonia tuottavat kivekset poistetaan nopealla, varsin pienellä toimenpiteellä. Kivesten ajelun jälkeen kollin nivusalue puhdistetaan, ja sen ympärille levitetään liina, joka pitää puhdistetun alueen erillään muusta kissasta. Varsinainen leikkaus aloitetaan viiltämällä kivespussin nahka auki noin sentin mittaisella viillolla. Seuraavaksi kives pullautetaan viillosta ulos, ja sitä suojaavat kalvomaiset kudokset avataan. Kun siemennuora ja kivekseen johtava suurempi verisuoni on eroteltu toisistaan, solmitaan ne keskenään ja kives leikataan irti. Haavaa ei tarvitse ommella umpeen; toimenpide on kokonaisuudessaankin lähes veretön. Ensimmäisen kiveksen jälkeen sama toimenpide tehdään myös toiselle kivekselle. Kastraatio on asiansa osaavan lääkärin suorittamana hyvin nopea toimenpide, se ei välttämättä vie edes viittätoista minuuttia.

Jatkohoitoa kolli ei kotona juuri tarvitse, kannattaa vain katsoa, ettei kissa nuole leikkausaluetta aivan hurjana, ja varmistaa, etteivät myöskään talouden muut kissat käy liian läheisiksi haavan kanssa. Kauluria ei kastraation jälkeen tarvitse välttämättä lainkaan, ja kipulääkekin annetaan pistoksena klinikalla.

Pääsin viikko, pari sitten suureksi yllätyksekseni ja ilokseni seuraamaan Morriksen kastraatiota, kun vein pikkupojan leikattavaksi. Kastraatiosta on siis aika selkeä kuva, kun taas sterilaatiotieto perustuu kuultuun ja luettuun. :)

Sterilaatio

Kollin kastraation rinnalla naaraan sterilaatio on hieman suurempi operaatio, jossa poistetaan munasarjat, sekä osa kohtua vatsaan tehdyn muutaman sentin mittaisen viillon kautta. Nykyään toimenpide voidaan suorittaa myös tähystyksenä, joskaan se ei vielä kovin yleistä taida olla (liittyneekö välineistöön..?). Vatsaan tehty haava suljetaan useimmiten seuraavien viikkojen aikana itsekseen sulavilla tikeillä. Toisin kuin kastraation jälkeen, puetaan usealle naaraskissalle steriloinnin jälkeen kauluri kaulaan. Nykyään kaulurin sijaan käytetään myös paljon 'sukkapukuja', jotka estävät naaraan pääsyn käsiksi vatsassa oleviin tikkeihin. Kollin tavoin myös naaras saa kipupiikin jo poliklinikalla, joskus kipulääkitystä jatketaan myös kotioloissa muutaman päivän ajan.

Ennen ja jälkeen leikkauttamisen

Kissa ei saisi syödä puoleen vuorokoauteen ennen leikkasta, jotta se ei mahdollisen pahoinvoinnin iskiessä tukehtuisi omaan oksennukseensa. Vettä sen sijaan tulee olla tarjolla myös tuona aikana.

Leikkauksen jälkeen kissan annetaan heräillä rauhallisessa ja lämpimässä paikassa. Toiset lääkärit antavat kissalle herätyspiikin, toiset lähettävät nukkuvan kissan kotiin.

Herättyään tokkurainen kissa saattaa laskea alleen, lisäksi sen menoa kannattaa muutoinkin seurata, jotta esimerkiksi kiipeilyvahingoilta selvittäisiin. Kissalle saa antaa vähän vettä pian heräämisen jälkeen, mutta ruokaa ei tulisi tarjoilla ennen kuin kissa on kunnolla hereillä, jottai se hotkisi sitä epähuomiossa väärään kurkkuun.

Morris uinuu lämpöisten vällyjen välissä kastraation jälkeen, muutaman päivän vajaa 6 kk ikäisenä.

Kastraation ja sterilaation edut

Kastraatio ja sterilaatio aiheuttavat sukupuolihormonin määrän huomattavan laskun, jolloin myös sukupuolikäyttäytyminen poistuu, tai ainakin vähenee. Myöhään leikatulla kissalla, varsinkin kollilla, saattaa esimerkiksi merkkailusta jäädä kurja tapa. Siksi leikkauttaminen kannattaa tehdä ajoissa, noin puolen vuoden iässä ennen kuin sukupuolikäyttäytyminen on ehtinyt alkaa tai voimistua.

Naaraalla leikkauttamisen terveydellisiä etuja ovat mm. kohtutulehdusriskin sekä maitorauhaskasvainten saannin todennäköisyyden pienentyminen.

Kolli muuttuu leikkauksen jälkeen itselleen turvallisemmaksi, kun sen aggresivisuus muita uroksia kohtaan vähenee. Ulkoilevan kollin kohdalla tämä voi olla tärkeää, sillä kollien väliset tappelut loppuvat usein tulehtuviin haavoihin, ja myös veriteitse tarttuvat taudit liikkuvat helposti reviiritaistelujen tuoksinnassa.

Sisäkissana leikattu kolli on monesti leikkaamatonta seurallisempi, ja moniuroksisessa taloudessa on kaikkien helpompi olla ilman jatkuvaa valtakamppailua.

Yksi suurimmista leikkauttamisen hyödyistä on kuitenkin kissojen hallitsemattoman lisääntymisen estäminen. Leikattu naaras ei tule ei-toivotusti tiineenä karkumatkalta kotiin, ja villiintyneiden kissojen populaatio rajoittuu. Tästä syystä varsinkin vapaasti ulkoilevat kissat tulisi tehdä sukukyvyttömiksi, sillä jo yhden kissan villiksi jäävistä pennuista saattaa kahkeytyä oikea villikissaongelma.

Kastraation tai sterilaation haittapuoli

Kissan energiantarve laskee leikkauttamisen myötä jopa 20-30%, mikä johtuu vähentyneestä aktiivisuudesta sekä aineenvaihdunnan hidastumisesta hormoonitoiminnan vähennyttyä. Mikäli ruokintaa jatketaan normaalin tapaan, pahimmassa tapauksessa penturuoalla, on edessä melko varma lihominen. Leikkauksen jälkeen kannattaakin alkaa tarkkailemaan kissan painoa, ja puuttua painonnousuun mahdollisimman äkkiä. Steriloiduille ja kastroiduille kissoille löytyy tarkoitusta varten kehiteltyjä vähempikalorisia ruokia, mutta suosisin silti raakaruokintaa tai laadukasta märkäruokaa. Hidastunut aineenvaihdunta altistaa virtsakiteiden synnylle, joiden torjunnassa kostea ruokavalio on avainasemassa. 

Lihaisaa ruokavaliota noudattaessa rasvan osuuden laskemisella ravinnossa saa helposti vähennettyä ravinnon kaloreita. Rasvahan sisältää niitä noin 9 per gramma, kun proteiineista kaloreita saa noin neljä grammasta. Suosi esimerkiksi vähärasvaista broilerinlihaa, ja tarjoa rasvaista possua tai jauhelihaa vain kohtuudella. Vältä hiilihydraatteja, sillä niiden nopeasti vapautuva energia kerryttää energiantuotannosta yli jääneen rasvan kehoon. 

Solakkan pysyäkseen kissa vaatii myös aktiviteetteja, ja leikattu kissa nauttiikin monesti leikeistä enemmän kuin leikkaamaton verrokki. Leikin tiimellyksessä ylimääräinen energia palaa, eikä jää kehoon pulskistuttamaan kissaa.

Eläinlääkärireissu

13. päivä keskiviikkona teimme rutiinireissun eläinlääkäriin, mitään ei siis onneksi ole pielessä. :) Penni sai ensimmäisen vuosirokotuksensa ja Morris ensimmäisen penturokotuksen, joka tehostetaan noin kuukauden kuluttua. Morris myös sirutettiin samalla kertaa.

Käymme eläinlääkärillä naapurikunnassa, sillä olin Pennin kastraatiota suunnitellessa kuullut paljon positiivista kyseisestä vastaanotosta, niin hinnasta kuin lääkäristäkin. 

Ja tosiaan, lääkäri onkin mukava ja asiallinen, joskin hieman jörö, mutta vastauksen saa kysymykseen kuin kysymykseen, toisin kuin siellä, missä Penni sai penturokotuksensa.

Hintatasokin on aivan eri luokkaa, Pennin ensimmäinen rokotus sekä sirun laitto samalla kertaa maksoi noin 130 euroa. Nyt saimme kahden kissan rokotukset sekä toiselle sirun vain 70 eurolla! Kastraatiokin maksoi vain 55 euroa.

Morris tutkii...

Eläinlääkärireissut olisivat ihan mukavia, mutta niihin liittyy muutama ongelma.. joista kaksi ensimmäistä on kyllä hyvin paljon läsnä normaalielämässäkin..:

1. Kynsien leikkuu on eläinlääkärille mentäessä tarpeen, jotta mahdollisesti pyristelevä kissa ei satuttaisi ketään tielle osuvaa.. En halua kissani ensitöikseen raapivan lääkäriä verille. 

Penni on siitä mukava tapaus, että hänet voi vaan istuttaa syliin kuin pikkulapsen, ja napsutella kynsien kärjet pois, mutta Morris.. Hohhoijaa, siinä on sellainen korkkiruuvivieteri, jonka keskiosa pörii ymäri joka suuntaan ja raajat huitovat kaikki neljä omiinsa. Olenkin varovasti nipsutellut Morriksen kynsiä (älkää kertoko) hänen nukkuessaan :D Aina varovasti töppönen kerrallaan, jottei pörrikkä heräisi.

2. Irtokarvat.. Niitä on joka puolella, työvaatteenikin ovat peittyneet niihin, Pennin vaaleaan alusvillakarvaan, jota irtoaa aivan tolkuttomasti, ainakin nyt, kun turkki on talven varalle paksuntunut. En halua, että kissasta varisee karvamatto vastaanoton lattialle, joten furminoin ja karstasin ainakin puoli tuntia sinäkin aamuna.. Ja edeltävänä iltana. No, irtosi herrasta silti karvaa, mutta onneksi ei ihan hillittömiä määriä.

3. Matkapahoinvointi on ongelmista suurin ja vaikein. On hirveä katsoa ja kuunnella, kun rakas kissa kärsii, mouruaa, kuolaa, vaahtoaa, oksentaa ja ulostaa koppaan. 

Feliway on kokeiltu, sillä ei ollut mitään vaikutusta, vaikka kuinka sitä koppaan suihkinkin. Myöskään sylissä matkustaminen ei tuonut kuin hetken helpotuksen, ei liioin kopan peittäminen kankaalla. 

Tällä kertaa lähestyin asiaa yrttispuolelta, ja ostin vuohenjuuri & valeriana* -valmistetta, jonka pitäisi rauhoittaa. En myöskään tarjoillut aamuruokaa, jotta vältyttäisiin oksennuksessa olevan kissan pesemisestä vastaanotolla.. 

Minusta tuntuu, että tuo rohdosvalmiste auttoi.. Penni kyllä kuolasi koko matkan, kopassa oli pitkin seiniä varmaan metrinen kuolavana, ja tuli se kakkakin sieltä, mutta aivan loppumatkasta. Kissa oli kuitenkin muuten rauhallinen, ei valittanut eikä pitänyt matalaa mouruavaa ääntä, joka yleensä on kielinyt siitä, että nyt ahdistaa ja kohta tulee oksennus. Paluumatkan Penni nukkui suurimmaksi osaksi, mikä oli ihan uusi juttu häneltä. Aion ehdottomasti kokeilla tätä valerianavalmistetta uudelleenkin, sillä kerrasta on paha vielä vetää mitään todenmukaisia johtopäätöksiä sen vaikutuksesta.

Morris ei onneksi voinut pahoin, mitä nyt pakokauhun vallassa yrittikin raapia tiensä ulos kopasta.. 

Vaikka sinne kiltisi kotona kömpikin. (Tämä tosin on Pennin koppa)

Molemmat kissat saivat Nobivac Tricat Trio kolmoisrokotteet, jotka avittavat kissaa vastustamaan kissaruton lisäksi myös herpes- ja kalikivirusten aiheuttamaa kissaflunssaa. Rokotteista ja niiden toiminnasta sekä taudeista joilta niiden avulla suojellaan, kirjoittelen vielä kunnon jutun, joten ei tässä sen enempää rokottamisesta. :) 

Penni on sirutettu jo aiemmin, joten nyt Morriskin sai sirun nahkansa alle. Kissamme ovat sisäkissoja, ja karkuun pääsemisen riski on pieni, mutta aina mahdollinen. En halua pelata turhia uhkapelejä, että karkuteiltä löytynyt kissa joutuisi muiden hoiviin tai pahimmillaan piikille sen takia, että se eksyisi pitemmän matkan päähän sellaiseen eläinsuojaa, josta sitä ei osaisi kysellä. Kirjoitan myös sirutuksesta ihan kunnon jutun, joten nyt kerrottakoon vain sen verran, että Morris oli yllättävän urhea eikä edes värähtänyt sirua laitettaessa, vaikka muuten onkin sellainen kiemurtelija. :)

Vielä loppuun muita kuulumisia sen verran, että meillä menee jo ihanasti, Penni on ihan normaali oma itsensä ja tulee luokse kutsuttaessa, könyää viekussa ja jakelee pusuja ihan normaaliin tyyliin <3

Meinasi jo ihan tulla itku, kun Penni oli niin pitkään vähän poissa tolaltaan pennun saapumisen takia.. 

No, nyt se antaa jo Morriksen lutkuttaa nänniäänkin, vaikka mielestäni moiset prvoudet voisi kyllä lopettaa hetipaikalla. ;)

Hyvä kuitenkin tietää, että Morris kokee Pennin turvakseen :) <3

* Valeriana on Valeriana officinalis-kasvista, eli rohtovirmajuuresta saatua rohdosta, jota käytetään rauhoittamaan ja joskus jopa unilääkkeenä. 

(Toisaalta Valeriana vaikuttaa kissoihin samalla tapaa, kuin kissanminttu, muttei meillä ainakaan mitään innostusta ilmennyt, kaipa sekin on kasvin käsitteystä kiinni)