Vesiterapia

Kuten aiemmin olen maininnut, käymme Ruutin kanssa vesiterapiassa leikkauksen jälkihoitona. Halusin koota vielä tämän mainion kuntoutusmuodon kuvauksen ja hyödyt yksiin.

Ei ollu niin kivaa tällä kertaa, piti vähän houkutella.

Vesiterapiaa käytetään laaja-alaisesti eri vaivojen ja tilojen hoitoon:

• Leikkauspotilaille levon jälkeisen lihaskunnon kehittämiseen
• Kevyellä liikunnalla olevien, kuten nivelvaivaisten koirien, lihaskunnon ylläpitoon
• Nivelille rankkaa urheilua harrastavien koirien, kuten agilitykoirien lihaksiston nivelystävälliseen ylläpitoon
• Ylipainoisille koirille nivelystävällisenä liikuntamuotona laihdutuksessa

Vesiterapian vaikutusperiaate

• Vesiterapia on joka tavalla nivelystävällinen liikuntamuoto, ja hallitun liikkeen (käynti, ravi, ei niveltä vääntävää räpiköimistä) vuoksi vapaata uintia turvallisempi vaihtoehto nivelvaivoista kärsivälle. Veden noste aiheuttaa sen, että kroppa kevenee ja aiheuttaa siten vähemmän painetta raajojen niveliin. Vesiterapiatankissa veden korkeutta säätelemällä saadaan sopiva kahluuallas kaiken kokoisille koirille.

• Veden aiheuttama paine voi lievittää nivelkipuja, jokainen meistä on varmasti painanut kolauttamaansa kohtaa ja huomannut sen vähentävän kivuntunnetta. Samasta syystä laastarin laitto haavaan helpottaa tuskaa samantien. 

• Vedessä hengittäminen on raskaampaa kuin kuivalla maalla, joten myös hengityselimistön kunto nousee vesiterapian ansiosta. Terapialla on hyviä vaikutuksia myös verenkiertoelimistöön -> vesiharjoittelulla yleiskunto kohenee.

• Lihaskuntoa kohennettaessa veden tuoma vastus luo lihaksille lisätyötä, ja ne saavat nivelystävällisesti parempaa treeniä, kuin normaalissa lenkkeilyssä. Lihaksiston tehtäviin kehon liikuttamisen lisäksi kuuluu luuston ja nivelistön tukeminen. Tästä syystä lihaskunnon ylläpito on tärkeä osa nivelvaivoista kärsivälle, joskin myös terveelle koiralle ennaltaehkäisevästi.

• Vedessä maton liikkuessa tasapainon pitämiseen vaaditaan joka raajan yhteistyötä, sillä saadaan myös ontuvat ''unohtuneet'' raajat uudelleen käyttöön. Vedessä ei niin vain loikitakaan kolmella jalalla!

• Joissakin terapia-altaissa maton kaltevuuta voi säädellä, jolloin ylämäkiharjoittelulla saadaan vähennettyä eturaajojen työtä ja lisättyä vastusta takaosastolle jalkoihin ja alaselkään.

Suojaton kyynär tuettuna veden alla. Myös täyttynyt vasen polvi saa tukea veden hydrostaattisesta paineesta. Veden korkeus on normaalisti hiukan korkeammalla olan tasalla, mutta nyt sitä laskettiin koska Ruuti rupesi uimariksi.

Ei ole olemassa tiettyä aikaa, joka vesiterapiatankissa vietetään per koira, vaan liikunnan määrä suhteutetaan yksilön tarpeeseen, kuntoon ja kehitykseen. Meillä on pulikoitu 5, 15 ja 10 minuuttia, ensimmäinen kerta meni totutellessa, toinen kävellessä, ja viimeisellä kerralla aikaa jouduttiin vähentämään, koska polveen on kolauksen seurauksena kertynyt nestettä. Koiraa tarkkaillaan koko suorituksen ajan, ja harjoitus voidaan keskeyttää 'ennen aikojaan' jos tarve vaatii.

Ennen jokaista hoitokertaa meiltä on kysytty oliko koira terapian jälkeen kovin väsynyt tai kipeä, sillä tavoin kartoitetaan lähtökohtia harjoituksen kestolle.  

Vaikka emme kuukauden kestäneiden juoksuvuotojen takia päässeetkään optimaalisesti heti tikkien poiston jälkeen vähintään viiden kerran jaksolle vesiterapiaan, on tästä varmasti apua. Ruuti on esim löytänyt kadonneen leikatun etujalkansa uudelleen, kun sitä on pitänyt vedessä käyttää. Jalan riiputus ilmassa on jäänyt ns lihasmuistiin, ja pitkään huomasi, että lenkillä jalka välillä unohtui matkasta, ja jäi laahaamaan perään esim haistellessa. Nyt kaikki neljä jalkaa ovat jatkuvassa käytössä. Jatkan luultavasti vesiterapiaa vielä toisella viiden kerran kortilla, sillä Ruutin lihaskunto on pitkästä sairaslomasta johtuen huono. Kasvavalla koiralla tapahtuu kropassa koko ajan, ja murheekseni viimeisimmässä rönkassa huomattiin nyt matalaksi jäänyt väljä oikea lonkka. Kävimme viikko sitten ontumatutkimuksessa sekä etupään uusineen että takapäätä vaivanneen ontuman vuoksi. Takaosaston ongelma oli onneksi nesteellä kolauksen seurauksena täytynyt vasen polvi. Lonkkaniveleen kehittyvän nivelrikon ehkäisemiseksi takajalkojen lihaksiston ylläpito on tärkeää. Mitä paremmat lihakset, sen vähemmän nivel rasittuu. Menemme myös dobon alkeiskurssille elokuun lopulla, mutta siitä lisää sitten ;)

Hyi ku oli märkää mut kieli sanoo lav juu :)

Päivän sana: nivelystävällinen

Vihdoin metsään

Viikko tikkien poiston jälkeen on lupa käydä jälleen lyhyillä metsälenkeillä. Lyhyitä ne joka tapauksessa ovatkin, sillä kuten todettu on, muuta kuin pissaliikuntaa saa päivässä harrastaa peräti 20 + 20 minuuttia.

Ruutin riemu repesi kun ylitimme läheisen tien, joka on meidän kerrostaloalueen ja metsän välillä. Asutaan siis tosi likellä metsää, ja tuon ''pikkumetsän'' (vaikka kohtuullinen onkin) läpi pääsee kätevästi vielä suuremmille metsämaille kuljeksimaan. 

Tässä vähän kännykkäkuvasatoa tuolta ekalta parinkymmenen minuutin metsälenkiltä. Oli siinä nenällä töitä. :D 

Jaha mitäs täältä löytyy...

Hmm mikäs täällä haisee..?

Aika jännä mikäs täällä mätänee...

Jaha kukas se tästä on mennyt...

!!!? Mitäs siellä tapahtuu !!??

Kukas se siellä piileksii?

No minä tietysti!

:D Kyllä oli onnellista hauvaa. 

Metsälenkeistä on muutakin hyötyä kuin hauskanpito: Ruuti joutuu käyttämään enemmän molempia etujalkojaan (eli puheessa käsiään :'D), koska maasto on epätasainen ja vaatii parempaa kehonhallintaa. Kolmella jalalla on suht helppoa loikkia asvaltilla ja ruohikolla, mutta metsässä vaaditaan enemmän. Metsämaasto on myös nivelille armelias, pehmeä pohja, sillä askel ei siellä tärähdä maahan yhtä terävästi, kuin kovalla pohjalla. Mitä enemmän jalkaa käyttää, sitä vähemmän se jämähtää ja tottakai niitä lihaksia saadaan niveltä tukemaan. 

Käytiin tänään myös ekaa kertaa vesiterapiatankissa, siitä ei nyt ole kuvamateriaalia, mutta kuulemma meni hyvin ja neiti oli oikein reipas. Ruuti käveli matolla varmaan kymmenisen minuuttia, välillä reippaammin ja välillä vähemmän innoissaan. Ensi kerralla taidan ottaa oman lelun mukaan, niin saan varmaan Ruutin paremmin kulkemaan sen kuin vieraan pallon perässä eteenpäin. 

Uimalupaa ei vielä saatu, koska se on monesti hallitsematonta räpiköimistä, mutta luonnonvesissä kahlailu voi kuulemma olla ihan ok jos halutaan välillä vilvoitella. Uidaan paremmin sitten, kun koipi on kunnossa.

P.S. Kisut eivät ole unohtuneet, tässä näpytetään yhdellä kädellä ja silitellään Penniä toisella :D Ruutista vaan on tällä hetkellä enemmän  sanottavaa :)

Puseja siis kaikille <3:llä toivoo purinapari Penni ja Morris :)

Iso tyttö, isot vaivat

Paljon on aikaa vierähtänyt, ja paljon on myös tapahtunut. Meidän neiti on pari viikkoa vajaa kahdeksan kuukautta vanha, kyynäräoperoitu esiteinirottweiler, joka on totaalisesti kissan tassun alla. Pennin nimittäin. Morriksen kanssa ollaan jo ihan kavereita. 

Pikkutytölle painoa on tähän hetkeen kertynyt 34 kiloa ja säkä on siinä 55 cm huitteilla. Selkämitta lähentelee kuuttakymmentä. 

Ennen kuin uppoudutaan syvällisemmin kyynärvaivojen ihmeelliseen maailmaan, ilmoitan täten että minähän en koskaan mene instagramiin, paitsi nyt. Sekä ihan itsenäni että elukoina, joista elukat löytyvät käyttäjänimellä gunpowdergirl_n_thepurringboys. Rohkenen väittää, että siellä päässä ollaan aktiivisempia, kuin tässä päässä, syystä aikapula.

Reippaana leikkauspäivän iltana.

Ruuti siis kärsi kyynärnivelen kasvuhäiriöstä, mikä on hyvin tyypillinen vaiva kookkailla, raskailla roduilla. Kasvuhäiriö voi ilmetä monena erilaisena vaivana irtopalasta tiesmihin, meillä vaivana oli kyynärnivelen inkongruenssi. Inkongruenssissa värtinäluu kasvaa kyynärluuta nopeammin, mikä aiheuttaa niveleen epätasaisen paineen ja sitä kautta ontuman. Meillä ontuma oli hyvin selvä, joskin Ruuti oli koko ajan reipas oma itsensä, vain ontuma kertoi jalan kivusta. 

Sitten hurjiin juttuihin. Ruutin tapauksessa inkongruenssi oli lievä ja näkyi röntgenissä kyynärnivelen toispuoleisena ahtautena. Vaiva varmistettiin kurkkaamalla niveleen, johon ei onneksi ollut vielä muodostunut nivelrikkoa. Kun vaiva oli luettu todeksi niin kyynärluu vapautettiin pintestään katkaisemalla se keskeltä vinottain poikki. Kyllä vain. Eikä sitten muuta kuin kipupiikki, kipulaastari, opioideja ja antibiootin kylkeen vielä tulehduskipulääke. Kipulaastari oli paikoillaan 3 päivää, Tramalia meni 4 päivää ja viidennen päivän aamu. Tulehduskipulääke jatkuu yhä, ja antibioottikuuri kesti 10 päivää. Maha oli sekaisin kaksi viikkoa mutta se siitä (mhb tai piimä.. ei vaikutusta).

Leikkauksesta on nyt reilu 2 viikkoa ja parin viikon kuluttua jalan pitäisi olla ontumaton. Jos ei ole, niin uudelleen kuville katsastamaan, onko sinne tullut tämän lystin päälle vielä irtopalakin.. Se voi nimittäin vielä näin jälkikäteen sinne kehittyä.

Kaikessa tässä hyvää on ollut se, että Ruuti ei ole ollut kipeä koira kuin viidennen päivän aamuna, jolloin annoinkin vielä yhden ekstrakipulääkkeen. Myös pääkoppa on hänellä kestänyt suhteellisen hyvin kaikkea tätä lepoa ja tylsyyttä. Niinkin hyvin, ettei hihan lisäksi edes kotoa poissa ollessa ole tarvinnut laittaa tötteröä päähän hihan ja haavan repimisen estämiseksi. 

(Myös vakuutus on ollut ihan ykkösjuttu, olisin konkurssissa jos sitä ei olisi, vaikka tämä onkin vaiva halvemmasta päästä jos vertaa esim. ristisideleikkauksiin..)

''Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...'' :) Just ja just mahutaa ku molemmat oikein pinnistää :)

Koska Ruuti on ollut pipi jo pitempään, ollaan jääty paitsi kaikesta hauskasta kuten hausta, jäljestä ja tottiksesta. Varsinkin metsälajit harmittaa, ja silloin kun niihin olisi päässyt neidin ollessa vauva, oli työvuorot esteenä. No, ehkä vielä tänä kesänä. Metsään saadaan kuntoutusaikataulun mukaan mennä jo tällä viikolla (vk nro 2 alkaa keskiviikkona). Alla viikko-ohjelma tikkien poiston jälkeen.

''Olkavarren ja rintalihasten hierontaa ennen liikuntaa koko aikana

1. viikko: 15 min rauhallista kävelyä aamulla ja 15 min illalla

2. viikko: 20 min kuten edellä, voi käydä rauhallisella metsäkävelyllä

3. viikko: 25 min kuten edellä, lyhyitä ylämäkijaksoja suoraan ylöspäin (asutaan mäen päällä)

4. viikko: 25 min kuten edellä, ylämäkiharjoittelua sik-sak -muodossa''

Torstaina mennään ekaa kertaa vesiprunniin pärskyttelemään, oikeammin hakemaan lihaksiin voimaa ja askellukseen liikerataa vesijuoksumatolla niveltä kuitenkaan rasittamatta. Vasen jalka on selvästi oikeaa heikompi, ja niveliä tukeakseen on lihaksiston oltava kunnossa.

Saas nährä kuin täs käy. Kaikki kuitenkin yritetään tuon ilopillerin kuntoon saattamiseksi. 

Oon tilaillu tänään Ifolorilta ties mitä kuvia ja pitipä niihin tällasia itkuvärssyjäkin netistä ettiä.
Kuvassa Ruuti on 19-viikkonen nassikka Kuhankuonolla koiravaeltelemassa ennen näitten vaivojen alkua.
Aikaa on maaliskuulta noin viistoista kiloa :)