Hyvää Juhannusta!

Mukavaa juhannusaaton iltaa ja tulevaa juhannuspäivää toivottelee koko meidän kööri :)

instagram @gunpowdergirl_n_thepurringboys

Vihdoin metsään

Viikko tikkien poiston jälkeen on lupa käydä jälleen lyhyillä metsälenkeillä. Lyhyitä ne joka tapauksessa ovatkin, sillä kuten todettu on, muuta kuin pissaliikuntaa saa päivässä harrastaa peräti 20 + 20 minuuttia.

Ruutin riemu repesi kun ylitimme läheisen tien, joka on meidän kerrostaloalueen ja metsän välillä. Asutaan siis tosi likellä metsää, ja tuon ''pikkumetsän'' (vaikka kohtuullinen onkin) läpi pääsee kätevästi vielä suuremmille metsämaille kuljeksimaan. 

Tässä vähän kännykkäkuvasatoa tuolta ekalta parinkymmenen minuutin metsälenkiltä. Oli siinä nenällä töitä. :D 

Jaha mitäs täältä löytyy...

Hmm mikäs täällä haisee..?

Aika jännä mikäs täällä mätänee...

Jaha kukas se tästä on mennyt...

!!!? Mitäs siellä tapahtuu !!??

Kukas se siellä piileksii?

No minä tietysti!

:D Kyllä oli onnellista hauvaa. 

Metsälenkeistä on muutakin hyötyä kuin hauskanpito: Ruuti joutuu käyttämään enemmän molempia etujalkojaan (eli puheessa käsiään :'D), koska maasto on epätasainen ja vaatii parempaa kehonhallintaa. Kolmella jalalla on suht helppoa loikkia asvaltilla ja ruohikolla, mutta metsässä vaaditaan enemmän. Metsämaasto on myös nivelille armelias, pehmeä pohja, sillä askel ei siellä tärähdä maahan yhtä terävästi, kuin kovalla pohjalla. Mitä enemmän jalkaa käyttää, sitä vähemmän se jämähtää ja tottakai niitä lihaksia saadaan niveltä tukemaan. 

Käytiin tänään myös ekaa kertaa vesiterapiatankissa, siitä ei nyt ole kuvamateriaalia, mutta kuulemma meni hyvin ja neiti oli oikein reipas. Ruuti käveli matolla varmaan kymmenisen minuuttia, välillä reippaammin ja välillä vähemmän innoissaan. Ensi kerralla taidan ottaa oman lelun mukaan, niin saan varmaan Ruutin paremmin kulkemaan sen kuin vieraan pallon perässä eteenpäin. 

Uimalupaa ei vielä saatu, koska se on monesti hallitsematonta räpiköimistä, mutta luonnonvesissä kahlailu voi kuulemma olla ihan ok jos halutaan välillä vilvoitella. Uidaan paremmin sitten, kun koipi on kunnossa.

P.S. Kisut eivät ole unohtuneet, tässä näpytetään yhdellä kädellä ja silitellään Penniä toisella :D Ruutista vaan on tällä hetkellä enemmän  sanottavaa :)

Puseja siis kaikille <3:llä toivoo purinapari Penni ja Morris :)

Päivä kuvina 2

Mitä! Eilenhän mä sen ykköspäivän postasin. Ihan tulee päivittäin nämä :)

Tän päivän teemana on puskissa, mutta jostain syystä tuo Morriksen puoli metsäkissaisuus ei paista esiin.. Herra pelkää ulkona olemista.. kuten kaikkea muutakin.

Ja muuttuu kaiken lisäksi mangustiksi..

Karvamaha, ei möhömaha.

*pus*kissa

Penni on niin tärähtänyt, että kuvittelee olevansa Veikka Gustafsson.

Sanotaanko, että koska olen häslä, on kännykäsä hyvä olla kunnolliset suojakuoret eli nahkainen 'kirjakotelo'. Kuvia ottaessa se taas ei ole hyvä (kuten ei kännykän kamerakaan ainakaan värien puolesta) koska kaikki kuvat tärähtävät kun koittaa epätoivoisesti saada sen avonaisen läpän pois kuvista :DDD Kiitos silti oi läppä, olet suojellut näyttöäni noin tuhat kertaa.

Parit kuvat ja kuulumiset + Facessa nyt myös kissojen raakaruokintaryhmä

Hiljaiseloa on taas hetki elelty, mutta vireystasoni nousee sitä mukaa, mitä valoisampaa ulkona on. Onneksi mennään jo kesää kohti, ja päivä pitenee. Myös kissat tuntuvat paljon virkeämmiltä nyt kuin koko pimeän talven aikana.

Morris kävi tosiaan kastroitavana, ja pääsin yllätyksekseni seuraamaan tapahtumaa. Leikkaus oli yllättävän helpon oloinen ja siisti, verta oli vain muutama tippa. Kuten yleensäkin, myös Morris toipui kastraatiosta nopeasti, ja heräsi nukutuksestakin jo tunnissa parissa, eikä malttanut jäädä enää aloilleen lepäilemään. :) Vuosi sitten Penni nukkui sohvalla ja sylissäni yhteensä noin neljä tuntia ennen jalkeille lähtöä.

Se niistä pulinoista, laitellaan nyt esille muutamia räpsittyjä kuvia. Suurin osa on mun ottamia, mutta joukosta löytyy myös parit isännän räpsimät. Tosiaan, jos en ole vielä maininnut niin Pennin ja Morriksen lisäksi tätä kämppää asuttaa myös ihmiskolli Mikko :D

Aijuu! Ja Facebookista löytyy nyt ryhmä kissojen raakaruokinnasta kiinnostuneille, kas täältäpä näin.

Pakastinta sulattaessa pääsi kissatki tutustumaan arktisiin oloihin... :D Sanotaanko näin että viime vuosi jäi välistä kun pakkaset loppu kesken :)

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Herra Penni on taas fiksuna poikana kävellyt kuumalle hellalle, en tiedä miten aina onnistuu, koska meillä on vesikattilakikka kyllä käytössä..

Pikkuherrat 1 ja 2. Isoherran ottama kuva.

Tää on se hupikuva mikä otetaan sammuneesta kaverista ;D Ei taida Morrista paljoo naurattaa.. 

Ihan paras lelu, suosittelen! Tä täytyy ottaa yöksi pois että saa räminältä nukutuksi!

Morris -vämpyyri.

Oliks jotai? 

Sit nukkuu!

MUSH hakee raakaruokakokemuksia -> Pennin tarina

Raakaruokafirma MUSH hakee kilpailun avulla kokemuksia raakaruokkijoilta. Kaupallisen näkökulman lisäksi näin tässä positiivisen puolen: mahdollisuuden jakaa hyviä kokemuksia yhä useammille ihmisille. Niinpä eilen illalla näpyttelin sivustolle Pennin tarinan, joka kuuluu näin:

Kissamme Penni tuli meille ensimmäiseksi kissaksi loppuvuodesta 2012, tätä kirjoittaessa Penni on noin vuoden ja neljä kuukautta. Ensimmäisen lemmikin kanssa on helppo joutua hakoteille, kun tietoa lemmikin hoidosta ja ravitsemuksesta on saatavilla niin monenlaista, niin monesta lähteestä. Itseni kohdalla sattui myös, ainakin alkuun, harmittavaisesti niin, että työskentelen tavaratalon lemmikkiosastolla. Siellä eri ruokavalmistajien esittelijöiden myyntipuheita kuunnellessani aloin itsekin uskoa virheelliseen tietoon siitä, millainen ravinto on soveliasta ehdottomalle lihansyöjälle. 

Pennin pentuaika meni erittän hyvin, vaikka suurin osa ravinnosta nautittiinkin kuivana. Lähes joka päivä oli kuitenkin ainakin yksi ateria kosteaa ruokaa, ja aina itse kanaruokaa tehdessäni tarjosin osan raa'asta (maustamattomasta) kanasta kissalle. Joskus kissa sai nauttia muutaman perättäisenä päivänä ihan vain häntä varten hankitusta fileestä. 

Hampaiden vaihtumisen jälkeen aloin harmittelemaan hampaiston keltaisuutta, ja yritin epätoivoisesti saada kissan hampaita harjatuksi edes jollakin tapaa. Samaan aikaan hampaiden harjauksen aloittelun aikaan alkoi myös kissan paino nousemaan kastraation ja vääränlaisen ruokavalion seurauksena. Penturuokaa kissa ei enää syönyt, vaan kahden suuren valmistajan eläinkaupasta saatavia kuiva- ja märkäruokia steriloidulle kissalle. Markettimuonaa meillä ei ole koskaan tarjoiltu, tiedä häntä, miten kookkaaksi kissa olisi niitä nauttiessaan kasvanut! 

Vaikka työpaikkani osaltaan edesauttoi kissapolon lihomista ja omaa väärää käsitystäni kissan terveellisestä ruokinnasta, oli se myös osallisena käänteentekevässä juttutuokiossa. Erään markkinoiden lihapitoisimman ruokamerkin edustajan kanssa käyty keskustelu avasi silmäni toden teolla, ja aloin innoissani opiskelemaan kissan luonnonmukaista ruokintaa. Internetistä löytyi monta fiksua sivua, ja hankin myös kirjallisuutta luettavakseni. Tämän lisäksi totesin, että tässäkin asiassa pelkkä maalaisjärki olisi tuonut muutoksen asiaan, kissan ravintoahan ovat hiiret, eivät pienellä määrällä lihaa höystetyt maissi- tai viljakeksit! Syötin kuitenkin raksut loppuun, samalla käyden raakaravintoasioita läpi, sillä ilman minkäänlaista tietoa ja ymmärrystä ei kannata tällaiseen ravintoon siirtyä, ellei sitten halua pysyä kokonaan teollisella linjalla ja syöttää valmiiksi tasapainotettuja raakapakasteita. 

Penni painoi raakaravintoon siirryttäessä noin 5,8kg, vatsa roikkui jo hieman, kylkiluut tuntuivat kyllä, mutta eivät läheskään selkeästi. Kissan paino lähti laskuun heti, kun aloin tarjota raakaa ravintoa, ja Penni oli silminnähden virkeämpi, tavallaan hän sai takaisin sitä pentumaisuutta, joka hänessä oli ennen kastraatiota ja painonnousua. Ravinto imeytyi myös silminnähden paremmin, sillä hiekkalaatikolle tehdyt tuotokset muuttuivat hajuttomiksi ja paljon aiempaa pienemmiksi. Jotain iloa siis ihmisellekin! En ole myöskään joutunut harjaamaan kissan hampaita kertaakaan raakaravintoon siirryttyämme, sillä lihanpalojen ja luidenkin jäystäminen puhdistaa hampaat mekaanisesti. Tällä hetkellä Penni painaa noin 5,2 kg, kylkiluut tuntuvat vaivatta ja kissa voi silminnähden hyvin. 

Moni kissanomistaja joutuu tuskailemaan virtsatieongelmien kanssa, varsinkin kastraattikollien kerrotaan olevan erityisen alttiitta virtsakiteille ja -kiville. Onnekseni minun ei tarvitse murehtia niistä, sillä luonnollisesti kostea liha tuo nestettä kissan elimistöön toisin kuin kuiva nappularuoka. Nesteen määrä ravinnossa on tottakai suoraan verrannollinen virtsarakkoa huuhtelevan nesteen määrään, ja kun virtsa pysyy laimeana ja liharavinnon mukaan pH-arvoltaan sellaisena, etteivät kiteet voi muodostua, voin nukkua yöni rauhassa tietäen, etten omalla toiminnallani aiheuta kissapololle niin tuskaisaa vaivaa. 

Kissan ravitsemuksen opiskelusta ja tiedon jakamisesta olen saanut paljon myös itselleni: eloisan karvaisen perheenjäsenen lisäksi ravitsemustiedosta on tullut minulle harrastus, ja Purrfecting Life -blogini kautta pääsen jakamaan tuikitärkeää tietoa myös muille kissaihmisille. 
Voiko tärkeällä asialla olla liikaa sanansaattajia! :) 

Listaan tähän vielä raakaravinnon tuomat plussat ja miinukset: 

+Tarjoamalla tasapainotettua raakaravintoa tiedät kissasi syövän juuri sitä, mitä sen pitäisikin, ei turhia viljoja, maissia, riisiä ja muita lihottavan hiilihydraatin lähteitä 
+Kissasi pysyy sopivissa mitoissa, lihakset jäntevöityvät ja turkki voi hyvin. Hampaat hohtavat valkoisenaan, hammaskivestä ja plakista ei ole tietoakaan! 
+Ehdottomalle lihansyöjälle soveltuva ravinto ehkäisee liikakilojen syntymistä ja monia siitä johtuvia sairauksia 
+Virtsatiet voivat hyvin luonnollisen ravinnon avulla, kissan nestetasapaino pysyy kunnossa ja virtsan luonnollinen pH estää kiteiden muodostumista 
+Ei ole valmisruokaa kalliimpaa 

-Saattaa vaikuttaa hankalalta, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Tunti, kaksi parin viikon välein lihan hankintaan ja käsittelyyn ei vie loppujen lopuksi paljonkaan aikaa. Valitsemalla teollisen raakapakasteen säästät nuokin pari tuntia. Aikaa menee enää siihen, että otat lihat sulamaan ja tarjoilet ne! :) 
-Saattaa tuntua kalliilta varsinkin markettimuonaan verrattuna, mutta ynnääppä ruokintaperäisten vaivojen aiheuttamien eläinlääkärikäyntien laskut, ja mieti sitten hintakysymystä uudeleen ;) 

Toivon kaikille hyviä raakaruokakomeuksia, ja kissaystäville pitkää ja tervettä ikää. Otetaan kissan hyvinvointi meidän kaikkien sydämenasiaksi, ja viedään hyvää eteenpäin! :)

 ''Ei enää kuvia viljakeksejä minulle!'' <3: Penni

Jos tykkäsit Pennin tarinasta, osoita tukesi ja tykkää siitä täällä MUSHin sivuilla. Samalla voit lukea muista raakaruokakokemuksista ja kertoa myös omien kissojesi ruokinnasta! :)

Vinkki pukinkonttiin

Meillä tämä ihanuus ei ehtinyt odotella jouluun saakka, sillä oli pakko saada pari jouluista kuvaa meidän pojista työpaikan lehteen, mutta tässä kuitenkin kuvien kera lahjavinkki, joka tuo iloa niin kissoille kuin omallekin silmälle: lampaantalja!

Olin jo pitkään haaveillut lampaantaljasta, mutta nuo tuppaavat olemaan varsin hinnakkaita.. Onneksi nyt löysin eirttäin hyvään hintaan vähän pikkuisemmat taljat pojille. Molemmille tietysti omansa, jottei taljakateutta synny... ja jotta voisin itsekin välillä nauttia taljan tuomasta pehmeydestä ja lämmöstä sisustukessa.

Morrista totta puhuen vähän jännittää koko talja.. siihen ei voi mennä päälle, mutta sen reunoja voi nuuhkia varovasti. Pikkuinen ei uskalla koskeakaan taljaan, vaikka Penni tyytyväisenä makoilisikin taljan päällä itseään peseskelemässä tai unia nähden. Penni siis suorastaan rakastaa taljaa! Enkä ihmettele, on se niin ihana, että välillä täytyy itsekin painaa pää sen villaa vasten..

Tässäpä muutama jouluinen kuva meidän kisuista, todisteeksi siitä, että hengissä ollaan, vaikka aktiiviustaso onkin harmillisen alhainen. :)

Morris on oikeasti turvallisen 10cm päässä taljasta :)

Pennin uusi lemppari-lepopaikka <3

Taljalle on myös ihana torkahtaa <3

Taljojen lisäksi kissoja hemmotellaan jouluna namusilla ja uusilla leluilla. Katsotaan niitä sitten aattona lähemmin! :)

Tässä vielä kolmas kisumme iki-gepardinpentu Ville, joka on pelastettu joskus ehkä seitsemän vuotta sitten Virolaisesta lelukaupasta ihan liian söpönä sinne jätettäväksi ;)

Muistetaanko teillä karvakorvia joulunaikaan? :)

Kuulumisia ja uusi kiipeilypuu

Huh huijaa, joulu lähestyy, ja samalla lisääntyy myös kiire töissä. En ole edes avannut tietokonetta maanantain jälkeen, joten eipä ole postauksiakaan tuttuun tahtiin sadellut. Joka päivä ei toki tarvitsekaan kuulumisia kertoilla, mutta ei parit kuulumiset ja yksi asiateksti ihan turhan hurja tahti olisi... Olen myös ollut iltavuorossa, ja kymmenen aikaan kotiin palatessa kiinnostusta herättää lähinnä lämmin vuode..
Mutta, ketäpä minun kuulumiseni kiinnostaisivat, kun perheestä löytyy kaksi kissaakin. :D

Aloitetaan Pennistä, joka on edelleen mustasukkainen pienen palleron saamasta huomiosta. Ei kuitenkaan enää niin paljoa, kuin ennen, mutta kiukkuisia salamoita iskevä katse kyllä porautuu takaraivoon aina, kun Penni näkee minun Morrista palluttavan.
Penni on vanha oma itsensä yleensä vain aamuisin, tai joskus harvoin päivällä, kun saan olla sen kanssa kahden Morriksen nukkuessa. (OK ja ätä kirjoittaessa Penni tuli Morris vanavedessä antamaan kissapusuja.. ja jäi tuohon sohvalle pikkuinen kyljessään itseään pesemään. Penni ei siis ole hakenut läheisyyttä pienen ollessa läsnä.. Eikä myöskään pessyt tuota sohvalla köllien.. niinkuin nyt)

Morris puolestaan on jo saavuttanut minuun sellaisen luottamuksen, että pystyy ihan hyvin nukkumaan sylissäni vaikka tunninkin verran ja samalla pystyn vähän tutkailemaan korvia, kynsiä ja hampaita.
Pikkuisen ongelmana on edelleen vatsa, joka tuntuu menevän vähän löysälle ihan kaikesta muusta, kuin raa'asta lihasta. Tilanteen arviointia hankaloittaa se, että välillä kakka on löysää ja haisee järkyttävän pahalle, välillä se on ihan normaalia.. Morris syö siis natures:menu pentupussukoita, ZiwiPeak märkäruokia, ja raakaa kanaa (lihaa, sydäntä, maksaa -vain vähän, kivipiiraa)+ keltuaisia.. Joskus ZiwiPeakin kuivalihaa, mutta ihan häviävän pienen määrän noihin muihin verrattuna. Pelkälle lihalle en halua poikaa laittaa, koska pelkään kuollakseni paperiluutautia, jossa keho ei saa riittävästi kalsiumia ja alkaa ottaa sitä luustosta. Tästä syystä koen  turvallisemmaksi tarjota sekä tuoretta että teollista muonaa.


Keskiviikkona meille saapui mukava lähetys, Mustin ja Mirrin verkkokaupasta tilattu parimetrinen kiipeilypuu, muutama riikinkukosulkaonki sekä kolmisenkymmentä pussukkaa natures:menua.
Pojat tykkäävät kiipeilypuustaan kovasti, Penni kävi heti terottelemassa kynsiään. Morris löysi kivan uuden pesän toiseksi ylimmästä laidallisesta tasosta, ja Penni tarkkailee maisemia alemmilta.
Tässä muutama kuva kissoista uudessa kiipeilypuussaan:

Morkis nokka pystyssä. 

Penni venyy (ja Morris paukkuu :D )

Penni yrittää raapia puuta ja Morris tapansa mukaan häiritsee minkä pystyy..

Ensi viikolla onkin sitten Pennin vuosirokotuksen ja Morriksen ensimmäisen rokotuksen aika. Asiajuttuakin siis ensi viikon aikana toivon mukaan tänne ilmestyy. :)

Nyt pikkuisen punaviiniglögiä ja kynttilöiden äärellä nautiskelua ennen nukkumaanmenoa.

Ai, ja kymmenen lukijan raja on saavutettu, vielä parisataa sivukäyntiä niin päästään arpomaan :)

Kuvia ja kuulumisia

Kuvien laatu saattaapi olla häpeällisen huono tässä järjestelmäkameroiden maailmassa, mutta minkäs teet, kun sellaista ei ole. Tyytykäämme siis kännykkäkameraan ja tähän ihanaan syksyn ja tulevan pimeän talven valopulaan, jonka ansiosta kaikki kuvat on otettu ikkunan äärellä. Ai tätä vaihtelun määrää. 

No, toivotaan, että talvi tuo tullessaan valkean lumipeitteen ja aurinkoisia päiviä, niin se tekisi kuvaamisestakin vähän helpompaa ja mielekkäämpää.

Morkkis esittelee rintakarvojaan :)

Meillä on tällä hetkellä tämmöinen pikkarainen kiipeilypuu, varmaan alle metrin korkea, mutta kaksitasoinen. Eilen tilasin Mustista ja Mirristä pojuille vähän isomman, mutta tutkitaan sitä ja lähetyksen muuta sisältöä lähemmin sitten, kun paketti on saapunut. :) 

Otin poikien pesuhetkestä videota, ja vahingossa painoin kameranappia siinä samassa, ja muistiin tallentuikin tälläinen söpö nenimisotos. :3 Pojat ovat jo keskenään kuin oikeat veljekset, mutta Pennistä kyllä paistaa vielä pieni mustasukkaisuus, jos lellin Morrista, tai kun pikkuinen tulee viereen nukkumaan.

Hassua, koska kärsin kyllä Morriksen suunnilta tulevasta luottamuspulasta, pentu ei ole vieläkään tottunut minuun samalla tavoin, kuin Penni pienenä... Tuntuu siltä, että Morris hyväksyy sormeni ainoastaan puruleluksi, ei korvantausten kutitteluun, vatsapuolesta puhumattakaan. Koita siinä sitten totuttaa pentu hammastarkastuksiin ja kynsienleikkuuseen... 

Mää venyytän kaulaaaa nii pese säää :3
Joookei.

Toinen on pelle ja toinen ottaa vakavasti..

Jos joku tietää, minkä värinen Morris on, niin saa toki kertoa. Päävärinä on musta ja hopeanharmaa ja kuviona tiikeri.. Naamassa on ruskeaa ja selässä muutama valkoinen haiven. Myös tassuissa on pieniä valkoisia läikkiä.

Huomenna onkin sitten edessä hiekan vaihto ja toivonmukaan myös postausta aiheena... mikäs muukaan kuin meijän kissanvessat. :)

Yöllinen kuvapostaus

Tässä yöpuulle käydessä on hauska seurata kissojen puuhailua ja heidän iltatoimiaan. :)

Pesupalvelu Penni vauhdissa... 

"Nyt hitto vie riittää!" Vaan ei riitä, tuumii Penni.

On se vaan niin pieni rääpäle... :)

Joko saa nukkua?

Vielä ois pari paikkaa pesemättä..!

Joo, ehkä on aika sanoa hyvää yötä. :) Tätä näpytellessä pikkumies nukahti tyynylle, ja isompi kassin päälle. Ehkä hänkin sieltä vielä sänkyyn kömpii, viimeistään aamuksi. :)

Morris

Täällä hän nyt on, on ollut kohta vuorokauden. Pikkukissa Morris, minikokoinen.. Jotenkin uskomatonta, että meidän Penni oli tullessaan vain 200g painavampi, mutta muistoissa silti paljon tätä pikkuruista isompi. Niin, Morriksella painoa on siis 1,4kg näin 12 viikon iässä.

Oikeasti hän on paljon rääpäleempi, kuin miltä kuvassa näyttää. :)

Morris taisi olla pahnan pohjimmainen, niin kova ruokahalu pikkumiehellä oli, kun meillä ensi kertaa söi. Hän on muutoinkin oikein reipas, leikkisä mutta unelias, niin kuin pennun kuuluukin.

Aivan ongelmitta ei Morriksen saapuminen meille mennyt.. Ensimmäiset pari tuntia Penni seurasi pikkuista silmä kovana, murisi ja vähän sähisikin. Mitään suurempia yhteydenottoja ei ole ollut koko aikana, pari läpsäisyä tassulla, muutama selätys ja taisi jossain vaiheessa vähän kulmahammaskin vilahtaa.
Tämän parin tunnin tuijotuskilpailun jälkeen Morris katosi sängyn alle, ja seuraavassa hetkessä nenään leijui eräs niistä kaikkein miellyttävimmistä hajuista, löysä kissankakka.. Kun aloin siivoamaan pennun sotkuja, tuli Penni siihen viereen, ja yökkäsi masun tyhjäksi.. Ei siinä oikein tiennyt, että itkeäkö vaiko nauraa, mutta taisin lopulta höröttää silmät kyynelissä tälle sattumalle. Että kiitti vaan, kakarat. :)

Tuokin varmaan johtui siitä, että molemmat kissat olivat kovin stressaantuneita, Pennistä se oikein huokui, joten en ihmettele tuota tapausta lainkaan. Mutta ehkä pikkukisukin jakoi siitä osansa, sillä pennun vatsa oli todella löysällä koko illan ja yön aina aamuun asti, aivan juoksevalla. Pyllypyykillä tuli juostua, myös neljän aikaan aamulla, ja puoli seitsemän aikaan töihin lähdössäkin meinasi tulla kiire, kun taas sai siivoilla sotkuja.. Molemmilla kissoilla lie siis stressivatsa. :)

Puolipitkä karva, ainakin paikoin, rusehtava nenänvarsi, muuten mustaa ja hopeaa. 

Tänään töiden jälkeen käväisin apteekissa hakemassa minulle useammalta taholta suositeltuja Aptuksen Attapectin tabletteja, joiden pitäisi auttaa vatsaa asettumaan. Masu on kuitenkin jo itsestään korjaantunut normaalin löysälle, joten en nyt turhaan anna lääkettä, pentu kuitenkin juo todella hyvin, joten kuivumisen vaaraa ei ole. Jos vielä tulee löysää, niin sitten saa pentu napin naamariin.

Äkäpussi-Penni, nyt jo melkein oma itsensä.

Kaikkein hirveintä tässä totuttelemisessa on ollut kuitenkin se, miten erilainen Penni oli eilen ja aamulla normaaliin itseensä verrattuna. Penni ei antanut juuri edes koskea itseensä, ja sähisi minullekin, jos menin liian lähelle. Penni on kuitenkin niin vahvasti minun kissani, että en missään nimessä halua menettää vahvaa sidettämme uuden tulokkaan vuoksi. Onneksi poikaystäväni on paljon kotosalla, joten hänellä on reilusti aikaa kehittää samanlainen suhde hänen ja Morriksen välille.

Alun vaikeuksien jälkeen kissat ovat hyväksyneet toisensa aika hyvin jo ale vuorokaudessa.. En olisi ikinä uskonut, että aamulla rähisevät kissat olisivat vapaaehtoisesti nukkuneet alle puolen metrin päässä toisistaan..
Kuva ei oikein tee oikeutta Pennille, joka ei siis oikeasti ole ylipanoinen, vaan ruumiinrakenteeltaan varsin leveä. :D

Kisut.. tuo kokopehmeä on Ville, pikkugepardi.

Huomenna olisi sitten vuorossa madotus, mikäli pikkumiehen maha on silloin paremmassa kunnossa. Siitä siis lisää tuonnempana, ehkä jo huomenissa.