Kissan suu: kieli, leuat, hampaat sekä hammasterveys

Kynsien lisäksi myös kissan suu paljastaa sen olevan petoeläin. Sekä kissan hampaisto että kieli ovat omiaan liharuoan nauttimiseen: saaliin tappamiseen, lihan paloitteluun sekä syötäväksi liian suurten luiden siistimiseen viimeisestäkin lihanrippeestä. Suun osuuteen ruoansulatuksessa ei tässä tekstissä paneuduta lihan pilkkomista enempää.

Kieli

Kissan karhea kieli on omiaan turkin sukimiseen, sillä sen pinta on päällystetty pienillä koukkumaisilla ulokkeilla, kielinystyillä tai tarkemmin keilanystyillä. Turkin harjaamisen lisäksi karhealla kielellä saa raapattua viimeisetkin lihanrippeet suurista luista, jolloin saaliseläimestä ei mene hukkaan yhtään syötäväksi kelpaavaa osaa. 

Kissan makuaisti on rajoittuneempi kuin ihmisellä, kissa ei nimittäin maista makeaa, sillä sillä ei ole makean maistamiseen tarvittavaa makunystyröitten rakennetta. Sokerin maistamattomuutta on tutkittu esimerkiksi vesitestillä, jossa toiseen juoma-astiaan oli lisätty runsaasti sokeria. Kissat eivät osoittaneet erityistä mieltymystä tai torjuntaa kumpaakaan astiaa kohtaan, joten ne eivät huomanneet eroa veden makeudessa.
Yksi erittäinkin luonnollinen syy makeanaistinten puuttumiselle löytyy: lihansyöjä ei tarvitse niitä mihinkään, sillä hiilihydraatit eivät ole osa sen luontaista ravintoa.

Väkäsiä kielen pinnalla.

Leuat ja hampaan rakenne

Kissan leuat liikkuvat vain pystyasennossa, eivät sivuttain kuten esimerkiksi ihmisen. Tämä helpottaa kissaa pitämään kiinni saaliistaan, sekä auttaa sitkaiden lihapalojen leikkuussa. Hampaiden leikkuuvoima ei lipsahda sivulle kovaakaan luuta poikki purtaessa, kun leuat pysyvät kohdakkain. Sivuttaisliikettä ei myöskään tarvita ravinnon jauhamiseen, sillä kissa nielee ruokansa suupaloina, jauhantaan sopivien litteäkärkisten hampaiden puuttuessa.

Hampaat kiinnittyvät leukaluuhun hammasjuurten avulla. Hampaan esillä olevaa, kiilteen peittämää osaa kutsutaan hampaan kruunuksi tai teräksi, mikä sopiikin kissaeläimille paremmin. Hampaan sisällä, ydinontelossa, kulkevat verisuonet sekä hermosto. Ikenen sisään jäävä hampaan kaula on terää herkempi vahingoittumaan, sillä kovaakin kovempi terää suojaava kiille muuttuu ienten alla luun kaltaiseksi hammassementiksi.

Kissan hampaat

Kissan hampaisto koostuu kolmestakymmenestä pysyvästä hampaasta, pennun 26 maitohammasta puhkeavat muutaman viikon iässä. Hampaiden vaihto pentuhampaista pysyviin tapahtuu noin neljästä kuukaudesta kuuden kuukauden ikään.

Pennun kulmahammas vaihtumassa pysyvään hampaaseen. Pysyvä hammas kasvaa paikalleen parissa viikossa, nopeamminkin.

Hampaisto koostuu neljästä suuresta caninuksesta eli kulmahampaasta, niiden väliin jäävistä pikkuruisista inkisiiveistä eli etuhampaista, premolaareista eli välihampaista sekä molaari- eli poskihampaista. Etuhampaita kissalla on kuusi sekä ylä- että alaleuassa, kulmahampaita neljä, kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Välihampaita on yläleuassa kolme molemmin puolin, alhaalla vain kaksi kummallakin puolella. Neljä poskihammasta puhkeavat vasta pysyvien hampaiden yhteydessä, kaksi ylös ja kaksi alas.

Kuvassa osa kissan hampaista.

Kissan hampaat soveltuvat erittäin hyvin lihansyöjälle: kulmahampailla se saa puraistua pienen saaliseläimen kallon halki tai pideltyä suurempaa saaliseläintä, kuten kania, kiinni sitä tukehduttaessa. Yläleuan taimmaisilla, terävillä ja kiilamaisilla välihampailla kissa leikkaa lihan pienempiin osiin, ja vaikka kissaeläimillä poskihampaat onkin, ei niillä hienonneta syötyä ravintoa: alaleuan molaarit toimivat raateluhampaina yläleuan taimpien välihampaiden tavoin, yläleuan poskihampaat taas ovat mitättömän pikkuruiset.

Ruokailun lisäksi kissa käyttää hampaitaan myös turkkiaan hoitaessa: nakertaen avatakseen takkuja tai poistaakseen turkkiin takertuneita tikkuja, kissanhiekkaa, neulasia jne.

Sormenvälitkin on hyvä nakerrella puhtaiksi.

Hammasterveys

Huono hammashygienia -> kuoleman löyhäys

Hyvin hoidetut hampaat -> miellyttävän hajuinen hengitys

Harjaa hampaat, huuhdo suu: hammaspeikko lannistuu!

Vaikka se kurja asia onkin, ei kissan hampaita samalla tavalla korjailla, kuin ihmisellä. Siksi kissan hampaiston hyvinvoinnista tulisikin huolehtia läpi kissan eliniän. 

Kissan hampaisiin kertyy plakkia ja hammaskiveä samoin kuin ihmisellekin, jos sille tarjotaan sellaista ravintoa, joka ei mekaanisesti puhdista hampaistoa. Luonnollisella ravinnolla, sitkaalla lihalla ja luulla, kissa saa riittävän mekaanisen puhdistuksen, eikä erillistä hammashuoltoa välttämättä koskaan tarvita. 

Nappulaa ja pehmeitä märkäruokia ravinnokseen saavan kissan hampaisiin kertyy erittäin helposti plakkia, joka ajan myötä kovettuu hammaskiveksi. Hammaskiveä ei esiinny ainoastaan hampaan näkyvällä pinnalla, vaan se voi yltää myös ikenen alle, jolloin se aiheuttaa herkästi ientulehduksen eli gingiviitin. Ientulehdus näkyy herkästi verta vuotavina, punoittavin ienrajoina, ja on tuttu vaiva myös monelle ihmiselle. Pahimmillaan ientulehdus johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen, paradontiittiin joka saa hampaan lopulta irtoamaan. Paradontiitissa hampaan kiinnityskudos, leukaluu ja hammassementti kärsivät pysyvästi, joten parannettavaan ientulehdukseen kannattaa puuttua heti, mieluiten eilen.

Hammashoidosta riippumaton syöpyminen, eli resorptio on myös yleistä kissoilla. Syöpymätaudissa hammas alkaa usein tuhoutumaan hampaankaulan alueelta, jolloin vaiva huomataan ilman röntgenkuvia vasta silloin, kun vaiva on jo edennyt niin pitkälle, että hampaasta alkaa irrota paloja. Hampaiden säännöllinen hoito ja niiden kunnon tarkkailu auttaa siis havaitsemaan myös tämänkaltaiset sairauden aiheuttamat muutokset.

Mikäli kissa ei saa hampailleen riittävää mekaanista hankausta ravinnostaan, tulisi kissan hampaat harjata, mieluiten päivittäin. Kissalle kannattaa valita mahdollisimman pienellä harjasosalla varustettu harja, ja vartavasten kissoille suunnattu hammastahna. Kissan hampaiden harjaus niiden ulkopinnoilta on tärkeämpää, kuin suun sisäpuolelle ulottuva harjaus. 

Harjaus kannattaa aloittaa jo pentuiässä, jolloin siihen tottuminen on kissalle helpompaa. Aikuisenkin kissan voi kuitenkin totuttaa harjaukseen, kärsivällisyyden ja palkitsemisen avulla. Mikäli harjaus tuntuu kovin hankalalta, jää vaihtoehdoksi ruokavalionmuutos luonnollisempaan suuntaan ;)

Meillä nappula-aikaan käytössä olleet hammasharja ja -tahna. Näille ei enää ole ollut tarvetta.

Kissan hampaiden hoito eläinlääkäriasemilla on kallista lystiä, sillä hammashuolto voidaan tehdä vain anestesian alaiselle kissalle. Kissan suuhun olisi hyvä kurkkia aina toisinaan, ja pitää silmällä hampaiden kuntoa, jolloin vaivoihin pystytään vaikuttamaan ajoissa. 

Lihanpaloista koostuva ateria edes kerran viikkoon edesauttaa hampaiden hyvinvointia.
Kuitenkin, mitä enempi, sen parempi.

Kissan hampaiden ehkäisevällä huollolla voidaan siis säästää pitkän pennin lisäksi myös kissaa kivuilta ja anestesialta. Monien suosittelemien hammasraksujen (esim. Royal Canin Oral Sensitive, Hill's Oral Care Feline) ja hammasnamien (esim. Whiskas Dentabites) sijaan kannattaa keskittyä lihapitoiseen ruokintaan, sillä mikään raksu ei oikeasti ole rakenteeltaan sellainen, että se hammasta puhdistaisi. Raksuvalmistajat lupaavat, että nappula on tavallista pehmeämpi, jolloin hammas uppoaa siihen ja puhdistuu. Todellisuudessa kissan terävä hammas joka tapauksessa hajottaa raksun tuhannen päreiksi pistemäisessä puristuksessa, eikä puhdistavaa vaikutusta synny. Tässäkin asiassa kannattaa siis suhtautua kriittisesti valmistajien tuotelupauksiin.

Vinks: Meillä näissäkin kuvissa mallina ollut Penni on innostunut järsimään kiipeilyteliinestä roikkuvaa karkeaa sisalköyden pätkää, ja tavallaan harjailee siinä itse hampaitaan.

Miten teillä pidetään huoli kissan hammashygieniasta? Onko ollut ongelmia hampaistossa, mahdollisia hammaskivenpoisto-operaatioita?

Joulunajan vaaranpaikat: kauniit kukat sekä suloinen suklaa

Joulu lähestyy ja koti täyttyy kanelin sekä hyasintin tuoksusta. Joulukukat ovatkin mukava tunnelmanluoja ja kodin kaunistus, mutta ihan mitä tahansa joulukukkaa ei kannata kissatalouteen hankkia.

Tulppaanit 'Rococo' sekä 'Princess Irene'

Vuosikaudet on kulkenut huhu siitä, että yksi juhlakauden suosituimmista kasveista, joulutähti, Euphorbia pulcherrima, olisi sekä ihmisille että eläimille hengenvaarallinen. Joulutähti kuuluu tyräkkikasvien sukuun, johon kuuluvien kasvien yhteispiirteenä on vaalea maitiaisneste. Maitiaisneste on ärsyttävää, ja se saattaa nieltynä aiheuttaa ärsytysoireita suun, nielun ja vatsan alueella. Kaikessa on poikkeuksia, ja toisinaan joulutähden maitiaisneste saattaa aiheuttaa ärsytystä vaikeamman allergiareaktion. Kasvi ei kuitenkaan ole väittämistä huolimatta myrkyllinen, joskin sen hankkineen tai lahjaksi saaneen kannattaa varotoimenpiteenä sijoittaa kasvi niin, etteivät perheen lemmikit pääse siihen käsiksi.

Viime vuosina joulun suursuosikiksi on noussut myrkyllisyydeltään vertaansa vailla oleva joulukukka, Helleborus niger, helleborus, eli kotoisammin jouluruusu. Jouluruusu on herkkä ja kaunis kasvi, mutta lapsi- ja lemmikkieläinperheiden kannattaa kiertää se kaukaa. Jo pienen määrän syöminen saattaa aiheuttaa vakaviakin myrkytysoireita, ja onpa sitä käytetty antiikin aikaan myös biologisena aseena. Jouluruusun sisältämät myrkyt, helleboreiini ja helleboriini aiheuttavat limaneritystä ja kurkun ja nielun turpoamista sekä aivastelua. Suuret annokset jouluruusun myrkkyä oksettavat ja aiheuttavat ripulia, pahimmillaan myrkytys aiheuttaa elimistön pettämisen ja kuoleman.

Pitkäikäisyytensä ja helppohoitoisuutensa vuoksi suosittu tulilatva, Kalanchoe calandiva, on niin ikään myrkyllinen syötynä. Tämän joulunaikaan useimmiten punaisena ja valkoisena saatavan kasvin sisältämät glykosidit, kuten kardenolidi ovat sydämeen vaikuttavia myrkkyjä. Suurina määrinä nautittuna ne saattavat aiheuttaa sydämeen tulevien hermoimpulssien häiriöitä ja johtaa sydänpysähdykseen.

Jouluiset sipulikukat: amaryllis, oikealta nimeltään jaloritarinkukka, Hippeastrum, hyasintti, Hyacinthus orientalis, ja tulppaanit, Tulipa ovat lehti-ja kukkaosiltaan varsin vähän haitallisia. Suurin myrkytysvaara piilee niiden sipuleissa, joiden syömisestä saattaa aiheutua vakaviakin vaivoja, oksentelusta rytmihäiriöön. Amaryllikset ja tulppaanit tuovat iloa kotiin myös leikkokukkina, jolloin sipulin myrkyllisyydestä ei tarvitse murehtia. Syötynä lehdet ja kukatkin voivat tietysti ärsyttää suuta ja vatsaa, jolloin syljeneritystä, oksentelua ja ripuliakin saattaa esiintyä.

Turvallisimpia joulunajan kukkia muovikukkien ohella lienevät joulukaktus, Schlumbergera x buckleyi, sekä erilaiset ananaskasvit, kuten timanttiananas, Guzmania lingulata, jotka ovat myrkyttömiä. Sen lisäksi voi joulunakin kodin koristeena käyttää kissanruohoa, vaikka se ehkä tuokin enemmän mieleen pääsiäisen kuin talvisen juhlan... Kissanruoho kuitenkin on kissan mielestä varmasti paremman makuista kuin kitkerät joulunajan kasvit, ja jotkut kissat jättävätkin muut huonekasvit rauhaan, kun tarjolla on esimerkiksi vehnänorasta.

Muistattehan pitää myös suklaakonvehtirasiat kissojen ulottumattomissa, sillä varsinkin minttutäytteiset konvehdit saattavat kiinnostaa kissoja. Maitosuklaa on lemmikeille vaarattomampaa, kuin tumma suklaa, sillä mitä suurempi kaakaopitoisuus, sen enemmän teobromiinia suklaa sisältää. Teobromiini on kofeiinin kaltainen, joskaan ei yhtä tehokas piriste. Se lisää myös virtsaneritystä, ja virtsan tiputtelu onkin yksi oireista sydämentykytyksen, läähätyksen ja levottomuuden ohella. Tappavan annoksen raja on kissalla noin 200 mg teobromiinia per painokilo, ja koiralla 300 mg/kg. Sadassa grammassa maitosuklaata teobromiinia on noin 150 mg ja tummassa suklaassa noin 450 mg. Aivan pieni määrä ei siis ole vielä tappava, mutta oireiden ilmaantumiseen tarvittava määrä on yksilökohtainen.

Muita lemmikille myrkyllisiä kasveja ja aineita voit etsiä vaikkapa näiltä englanninkielisiltä eläinten myrkytysavun sivuilta. Kasvien tieteelliset nimet löytyvät tekstistä, sillä niillä pystyy helposti hakemaan myös englanninkielistä tietoa eri kasveista.

Pidetäänhän myös kynttilöitä silmällä, jotteivät kissaparat joutuisi viettämään jouluaan kaljun rotanhännän koristamana.

MUSH hakee raakaruokakokemuksia -> Pennin tarina

Raakaruokafirma MUSH hakee kilpailun avulla kokemuksia raakaruokkijoilta. Kaupallisen näkökulman lisäksi näin tässä positiivisen puolen: mahdollisuuden jakaa hyviä kokemuksia yhä useammille ihmisille. Niinpä eilen illalla näpyttelin sivustolle Pennin tarinan, joka kuuluu näin:

Kissamme Penni tuli meille ensimmäiseksi kissaksi loppuvuodesta 2012, tätä kirjoittaessa Penni on noin vuoden ja neljä kuukautta. Ensimmäisen lemmikin kanssa on helppo joutua hakoteille, kun tietoa lemmikin hoidosta ja ravitsemuksesta on saatavilla niin monenlaista, niin monesta lähteestä. Itseni kohdalla sattui myös, ainakin alkuun, harmittavaisesti niin, että työskentelen tavaratalon lemmikkiosastolla. Siellä eri ruokavalmistajien esittelijöiden myyntipuheita kuunnellessani aloin itsekin uskoa virheelliseen tietoon siitä, millainen ravinto on soveliasta ehdottomalle lihansyöjälle. 

Pennin pentuaika meni erittän hyvin, vaikka suurin osa ravinnosta nautittiinkin kuivana. Lähes joka päivä oli kuitenkin ainakin yksi ateria kosteaa ruokaa, ja aina itse kanaruokaa tehdessäni tarjosin osan raa'asta (maustamattomasta) kanasta kissalle. Joskus kissa sai nauttia muutaman perättäisenä päivänä ihan vain häntä varten hankitusta fileestä. 

Hampaiden vaihtumisen jälkeen aloin harmittelemaan hampaiston keltaisuutta, ja yritin epätoivoisesti saada kissan hampaita harjatuksi edes jollakin tapaa. Samaan aikaan hampaiden harjauksen aloittelun aikaan alkoi myös kissan paino nousemaan kastraation ja vääränlaisen ruokavalion seurauksena. Penturuokaa kissa ei enää syönyt, vaan kahden suuren valmistajan eläinkaupasta saatavia kuiva- ja märkäruokia steriloidulle kissalle. Markettimuonaa meillä ei ole koskaan tarjoiltu, tiedä häntä, miten kookkaaksi kissa olisi niitä nauttiessaan kasvanut! 

Vaikka työpaikkani osaltaan edesauttoi kissapolon lihomista ja omaa väärää käsitystäni kissan terveellisestä ruokinnasta, oli se myös osallisena käänteentekevässä juttutuokiossa. Erään markkinoiden lihapitoisimman ruokamerkin edustajan kanssa käyty keskustelu avasi silmäni toden teolla, ja aloin innoissani opiskelemaan kissan luonnonmukaista ruokintaa. Internetistä löytyi monta fiksua sivua, ja hankin myös kirjallisuutta luettavakseni. Tämän lisäksi totesin, että tässäkin asiassa pelkkä maalaisjärki olisi tuonut muutoksen asiaan, kissan ravintoahan ovat hiiret, eivät pienellä määrällä lihaa höystetyt maissi- tai viljakeksit! Syötin kuitenkin raksut loppuun, samalla käyden raakaravintoasioita läpi, sillä ilman minkäänlaista tietoa ja ymmärrystä ei kannata tällaiseen ravintoon siirtyä, ellei sitten halua pysyä kokonaan teollisella linjalla ja syöttää valmiiksi tasapainotettuja raakapakasteita. 

Penni painoi raakaravintoon siirryttäessä noin 5,8kg, vatsa roikkui jo hieman, kylkiluut tuntuivat kyllä, mutta eivät läheskään selkeästi. Kissan paino lähti laskuun heti, kun aloin tarjota raakaa ravintoa, ja Penni oli silminnähden virkeämpi, tavallaan hän sai takaisin sitä pentumaisuutta, joka hänessä oli ennen kastraatiota ja painonnousua. Ravinto imeytyi myös silminnähden paremmin, sillä hiekkalaatikolle tehdyt tuotokset muuttuivat hajuttomiksi ja paljon aiempaa pienemmiksi. Jotain iloa siis ihmisellekin! En ole myöskään joutunut harjaamaan kissan hampaita kertaakaan raakaravintoon siirryttyämme, sillä lihanpalojen ja luidenkin jäystäminen puhdistaa hampaat mekaanisesti. Tällä hetkellä Penni painaa noin 5,2 kg, kylkiluut tuntuvat vaivatta ja kissa voi silminnähden hyvin. 

Moni kissanomistaja joutuu tuskailemaan virtsatieongelmien kanssa, varsinkin kastraattikollien kerrotaan olevan erityisen alttiitta virtsakiteille ja -kiville. Onnekseni minun ei tarvitse murehtia niistä, sillä luonnollisesti kostea liha tuo nestettä kissan elimistöön toisin kuin kuiva nappularuoka. Nesteen määrä ravinnossa on tottakai suoraan verrannollinen virtsarakkoa huuhtelevan nesteen määrään, ja kun virtsa pysyy laimeana ja liharavinnon mukaan pH-arvoltaan sellaisena, etteivät kiteet voi muodostua, voin nukkua yöni rauhassa tietäen, etten omalla toiminnallani aiheuta kissapololle niin tuskaisaa vaivaa. 

Kissan ravitsemuksen opiskelusta ja tiedon jakamisesta olen saanut paljon myös itselleni: eloisan karvaisen perheenjäsenen lisäksi ravitsemustiedosta on tullut minulle harrastus, ja Purrfecting Life -blogini kautta pääsen jakamaan tuikitärkeää tietoa myös muille kissaihmisille. 
Voiko tärkeällä asialla olla liikaa sanansaattajia! :) 

Listaan tähän vielä raakaravinnon tuomat plussat ja miinukset: 

+Tarjoamalla tasapainotettua raakaravintoa tiedät kissasi syövän juuri sitä, mitä sen pitäisikin, ei turhia viljoja, maissia, riisiä ja muita lihottavan hiilihydraatin lähteitä 
+Kissasi pysyy sopivissa mitoissa, lihakset jäntevöityvät ja turkki voi hyvin. Hampaat hohtavat valkoisenaan, hammaskivestä ja plakista ei ole tietoakaan! 
+Ehdottomalle lihansyöjälle soveltuva ravinto ehkäisee liikakilojen syntymistä ja monia siitä johtuvia sairauksia 
+Virtsatiet voivat hyvin luonnollisen ravinnon avulla, kissan nestetasapaino pysyy kunnossa ja virtsan luonnollinen pH estää kiteiden muodostumista 
+Ei ole valmisruokaa kalliimpaa 

-Saattaa vaikuttaa hankalalta, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Tunti, kaksi parin viikon välein lihan hankintaan ja käsittelyyn ei vie loppujen lopuksi paljonkaan aikaa. Valitsemalla teollisen raakapakasteen säästät nuokin pari tuntia. Aikaa menee enää siihen, että otat lihat sulamaan ja tarjoilet ne! :) 
-Saattaa tuntua kalliilta varsinkin markettimuonaan verrattuna, mutta ynnääppä ruokintaperäisten vaivojen aiheuttamien eläinlääkärikäyntien laskut, ja mieti sitten hintakysymystä uudeleen ;) 

Toivon kaikille hyviä raakaruokakomeuksia, ja kissaystäville pitkää ja tervettä ikää. Otetaan kissan hyvinvointi meidän kaikkien sydämenasiaksi, ja viedään hyvää eteenpäin! :)

 ''Ei enää kuvia viljakeksejä minulle!'' <3: Penni

Jos tykkäsit Pennin tarinasta, osoita tukesi ja tykkää siitä täällä MUSHin sivuilla. Samalla voit lukea muista raakaruokakokemuksista ja kertoa myös omien kissojesi ruokinnasta! :)

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa!

Itsenäisyyspäivä on jo miltei ohi, mutta paljon on tänään saatu aikaiseksi. Kissojen iloksi pystytin joulukuusen, ja latvatähden virkaa toimittaa riikinkukkokoriste.. oikea houkutuslintu!

Penni suhtautui viime jouluna kuuseen erittäinkin rauhallisesti, kiipeli vain pari kertaa, ja koristeitakin hän pudotteli vain muutamaan otteeseen. Olen silti todennut, että lasikoristeita ei kannata alaoksille ripustaa..

Pentu-Penni tarkkailupuuhissa..

Viime jouluna meille tuli töihin myyntiin tällainen aivan ihana kissojen tonttulakki, joka toimittaa pesän virkaa :) Penni rakastui siihen ja viettikin hyvin monet aamu-, päivä-, ilta- ja yöunetkin hatussa köllien. Herra on nyt vähän ylisuuri hattuun, joten tänä talvena lakki voikin sitten lämmittää pikku-Morrista :)

Ihmisten iloksi tuli leivottua pipareita ja eilen vieteltiin työporukalla pikkujouluja, joihin leivoin kahvin seuraksi glögijuustokakun. Kokeilkaapa varsinkin tuota juustokakkua, jos alkoi herkkuhammasta kolottaa. :)

Vinkki pukinkonttiin

Meillä tämä ihanuus ei ehtinyt odotella jouluun saakka, sillä oli pakko saada pari jouluista kuvaa meidän pojista työpaikan lehteen, mutta tässä kuitenkin kuvien kera lahjavinkki, joka tuo iloa niin kissoille kuin omallekin silmälle: lampaantalja!

Olin jo pitkään haaveillut lampaantaljasta, mutta nuo tuppaavat olemaan varsin hinnakkaita.. Onneksi nyt löysin eirttäin hyvään hintaan vähän pikkuisemmat taljat pojille. Molemmille tietysti omansa, jottei taljakateutta synny... ja jotta voisin itsekin välillä nauttia taljan tuomasta pehmeydestä ja lämmöstä sisustukessa.

Morrista totta puhuen vähän jännittää koko talja.. siihen ei voi mennä päälle, mutta sen reunoja voi nuuhkia varovasti. Pikkuinen ei uskalla koskeakaan taljaan, vaikka Penni tyytyväisenä makoilisikin taljan päällä itseään peseskelemässä tai unia nähden. Penni siis suorastaan rakastaa taljaa! Enkä ihmettele, on se niin ihana, että välillä täytyy itsekin painaa pää sen villaa vasten..

Tässäpä muutama jouluinen kuva meidän kisuista, todisteeksi siitä, että hengissä ollaan, vaikka aktiiviustaso onkin harmillisen alhainen. :)

Morris on oikeasti turvallisen 10cm päässä taljasta :)

Pennin uusi lemppari-lepopaikka <3

Taljalle on myös ihana torkahtaa <3

Taljojen lisäksi kissoja hemmotellaan jouluna namusilla ja uusilla leluilla. Katsotaan niitä sitten aattona lähemmin! :)

Tässä vielä kolmas kisumme iki-gepardinpentu Ville, joka on pelastettu joskus ehkä seitsemän vuotta sitten Virolaisesta lelukaupasta ihan liian söpönä sinne jätettäväksi ;)

Muistetaanko teillä karvakorvia joulunaikaan? :)