Kuvia ja selittelyn makua

Kaikenlainen kiinnostus kaikkeen on ollut vähän katkolla kun sain maatalousoppilaitoksen opolta puhelun, jonka aikana hän kertoi, että voin käytännössä kuopata haaveet pieneläinhoitajaksi opiskelusta. Opetushallitus on tuonut tänä vuonna julki uuden pykälän, joka estää jo yhden ammatillisen peruskoulutuksen omaavaa henkilöä hakemasta toiseen peruskoulutukseen.. Käytännössä vaihtoehtona on ammattitutkinto, eli ammatin jotain tiettyä osa-aluetta, kuten klinikkatyöskentelyä tai tarhaeläinhoitoa syventävä tutkinto. Hienoa. Pääseekö ammattitutkintoon puutarhurin papereilla? No ei pääse. 

Joten, pahoittelut hiljaiselosta, mutta tässä nyt oli pientä syytä innottomuuteen. 

Pahoittelen tärähdystä, nauratti liikaa :D 

Onneksi on sentään kaksi hullunkurista kattimusta, joista vanhempi jaksaa aina kehittää mitä kummallisempia asentoja ilokseni <3

Hän saapuu keskiyöllä... Tietänette mitä noilla hampailla tehdään :D 

Äiskän valokuvamalli-Pennin mystinen Mona Lisa- smile.

Mustin ja Mirrin tilaus saapui.. Keppi kiinnosti eniten..

Tilasin Mustista ja Mirristä tammikuun kanta-asiakastarjouksessa olleita natures:menun pussukoita oikein kunnon satsin, 60 pussia, niin riittää hetkeksi näin lihan ohella tarjottavaksi :D Teen näistä ihan oman jutun tässä aikanaan (onko jo 6. kerta kun sitä uhoan?). Tosi kiva ja 'täyttä tavaraa' oleva sarja, joka sisältää myös sisäelimiä. Ihan Ziwi Peakin rinnalla mun arvo-asteikossa. Sarjaan kuuluu myös pakasteruoka, joka tullee Mustiin ja Mirriin tässä jossain vaiheessa. Siitäkin sitten aikanaan, kun ollaan tsekattu läpi! Erityisesti kana-/kaninlihaversio kiinnostaa, koska kania en ole vielä korkean hinnan vuoksi kertaakaan pojille ostanut. Monessa kaninmakuisessa ruoassa kania on 4%, joten en ole niitäkään makutestiksi koskaan hankkinut. Tuossa pakasteessa kania on kunnolla, 40%, joten pelkkänä makuna se ei ruoassa tule olemaan! :)

Morrista kiinnosti yksi asia ja se on RUOKA

Mikä on kyllä hyväkin, sillä aina ruoasta kiinnostunut Morris on vihdoin ja viimein alkanut taas kasvaa: olen ollut hänen pienuudestaan aika hissukseen, koska olen ollut siitä vähän huolissanikin, sillä herran painokehitys jäi kolmeen kiloon melkein kahden kuukauden ajaksi. Eläinlääkärin mielestä kaikki oli ok, niin huolehtia ei olisi kai tarvinnut, mutta joka tapauksessa herra painaa nyt jo 3,7kg ja on silminnähden kasvanut: ei siis lihonnut kastraation jäljiltä. Yes! Olin jo niin hitokseen huolissaan et melkee romahdin! ;)

Kissojen paapomisen ohella on ehtinyt leipoakin..

Ja tästä sitruunan- ja limentuoksuisesta kakusta eivät kissat takuullakaan ole kiinnostuneita. Namia on kuitenkin ihmisten mielestä! Kokeilkaa, jos olette sitruksenystäviä. :)

Rakas pehmukkamme Pörhö-Penni

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille ja kattikatselijoille, vaikka toivotus näin myöhäisellä (huomisen puolella) tuleekin. :) Eikös se ystävänpäivä vois olla joka päivä.

Tervetuloa myös kaikki uudet ja vanhatkin lukijat, joita en ole huomannut toivottaa tervetulleiksi. Blogilla on katselukertoja jo melkein 4000, ja Facen raakaruokaryhmä on myös kerännyt jo kivasti yli sata jäsentä. Kiitos kiinnostuksesta molempiin!

-Sofia 

Vesi

Vettä ei turhaan kutsuta elämännesteeksi, sillä se on kaiken tuntemamme elämän perusedellytys. Ilman vettä elämä haihtuisikin kirjaimellisesti kuin tuhka tuuleen.

Miten kuivamuona voidaan luokitella täysravinnoksi, kun siitä käytännössä puuttuu ravintoaineista tärkein, vesi?

Kissa ja vesi

Aavikoilta kotoisin olevana eläimenä kissalle ei ole kehittynyt samanlaista janontunnetta, kuin virtaavien vesien äärellä eläneille verrokeille, kuten alun perin lihaa syöneelle koiralle. Idealitapauksessa riistastaan riittävästi vettä saava kissa tuntee janoa vasta silloin, kun sen elimistö on 8% nestevajeella, kun koira tuntee janoa noin puolet aiemmin. Janontunteen sijaan kissalle on kehittynyt sen terveydelle vaaraksi oleva keino elimistön nestetasapainon säilyttämiseen: kun kissan elimistö kuivuu, se ryhtyy tiivistämään virtsaansa. Virtsan tiivistyessä kuona-aineiden määrä rakossa luonnollisesti kasvaa, mikä johtaa virtsatievaivoihin. Virtsatievaivat ovatkin nykyajan kuivamuonamaailmassa yksi yleisimpiä kissojen vaivoja.

Koska kissan janontunne on heikko, tulisi runsaan, pahimmassa tapauksessa pelkän, kuivamuonan tarjoamisen sijaan antaa kissalle myös, tai ainoastaan, kosteaa muonaa: joko tölkistä tai lihatiskistä.

Kissan luonnollisen ravinnon, jyrsijöiden ja muiden pieneläinten kehossa kosteutta on noin 70%, suunnilleen saman verran tai enemmänkin vettä löytyy kosteista muonista ja raa'asta lihasta.

Vesi elimistössä

Vesi toimii rasvan ohella mainiona liuottimena ja on tärkeä osa soluja ja niitä ympäröiviä nesteitä: se kuljettaa ravintoaineita soluihin ja kuona-aineita soluista pois. Lopulta kuona-aineet päätyvät munuaisten kautta virtsaan ja sitä kautta kehosta ulos. Vesi toimii myös veren ja ruoansulatusnesteiden pohjana: se on osa lähes jokaista kehon tapahtumaa.

Vettä poistuu elimistöstä virtsan, ulosteen, hengityksen sekä hikoilun kautta. Vesi onkin tärkeä elimistön lämmönsäätelijä: se pidättää lämpöä, mutta toisaalta myös tarvittaessa viilentää kehoa. Kissa hikoilee tassunpohjistaan, mutta koska se ei ole kovin tehokas tapa jäähdyttäytyä, pesee kissa kesäkuumalla itseään useammin: veden haihtuessa turkista keho jäähtyy, samoin kuin hien haihtuessa iholta. Todella kuumissaan oleva kissa saattaa myös läähättää kuten koira, mutta ensisijainen jäähdytyskeino se ei kissalle ole.

Kun kissan keho kuivuu

Kuivuminen voi johtua joko sairaudesta tai liiasta kuivan ravinnon nauttimisesta liian vähäisen vedensaannin ohella. Kissa voi saada nestehukan myös kesäkuumalla. Äkillinen vesihukka iskee kuitenkin rajun ripuloinnin ja oksentelun yhteydessä, varsinkin silloin, kun kissa on jo niin heikossa kunnossa, ettei se jaksa juoda tai syödä mitään. Vakavassa tapauksessa kissaa täytyy nesteyttää klinikalla, joten nestevajeeseen ei koskaan tule suhtautua kevyesti. 

Ensimmäisiä nestehukan oireita ovat väsymys ja huonovointisuus. 

Jatkuvasta liian vähäisestä nesteensaannista johtuvia ongelmia

• Virtsakivet ja -tulehdukset
  Jos kissa saa jatkuvasti liian vähän nestettä, eli esimerkiksi syö kuivaruokaa ja juo hyvin vähän, voi kissan elimistö nykypäivänäkin toimia kuten aavikoilla, jolloin kissa ryhtyy tiivistämään virtsaa säästääkseen kehon vesivarantoja. Kun virtsa tiivistyy, on selvää, että se sakkaantuu helpommin, mikä edesauttaa virtsakiteiden sekä -kivien muodostumista. Väkevä, pitkään rakossa seisova virtsa helpottaa myös bakteerien kasvua virtsateissä, mistä saattaa seurata virtsatietulehduksia. Molemmat virtsatievaivat voivat ilmentyä kissan pidättelynä ja verenä virtsassa. Näiden merkkien ilmaannuttua oikea suunta on aina eläinlääkärin vastaanotto.

• Munuaisten vajaatoiminta
  Munuaisten vajaatoiminta kehittyy usein pitkiä aikoja munuaisa rasittanaiden ongelmien kuten tulehdustilojen seurauksena. Munuaisten vajaatoiminta on yleistä myös vanhoilla kissoilla, joilla vajaatoiminta saattaa liittyä myös ikääntymisestä johtuvaan kudosten rappeutumiseen. Koska munuaisten tarkoitus on suodattaa kuona-aineet verestä virtsan joukkoon, on niiden vajaatoiminta vaarallinen tila. Kun munuaiset eivät toimi, jäävät kuona-aineet kehoon ja ajan myötä kissa alkaakin kärsimään virtsamyrkytyksestä, jossa veren urea-, eli virtsa-ainepitoisuus on suuri.
  Munuaisten vajaatoiminnan hoidossa lääkinnän ohella avainasemassa on riittävän runsas juominen.
  Munuaisten vajaatoiminnasta saattaa kieliä kissan runsastunut juominen; myöhäisessä vaiheessa oksentelu, yleinen huonokuntoisuus ja ruokahaluttomuus astuvat kuvaan.

Miten lisätä kissan vedensaantia

Kissan vedensaannin lisäämiseksi ja juomisinnokkuuden lisäämiseksi on muutamia kokeilunarvoisia kikkoja, joita kannattaa kokeilla:

• Kissalle voi ripotella eri materiaaleista valmistettuja vesikuppeja ympäri asuntoa, esimerkiksi jättää vedentäytteisiä astioita tiskipöydälle.
• Mikäli kissa pitää suihkun lattialta juomisesta, kannattaa suihkun jälkeen lattia jättää suosiolla kuivaamatta, kunhan pitää huolen siitä, että lattia on puhdas ja saippuavedet on huuhdeltu viemäriin.
• Liikkuva vesi kiehtoo toisia kissoja, ja markkinoilta löytyykin useita vettä kierrättäviä juoma-automaatteja kiihottamaan tällaisten yksilöiden juomishalukkuutta.
• Märkäruoan kastiketta voi jatkaa lisäämällä siihen vettä, olen kuullut omien kissojeni ohella monien kissojen olleen kovin suostuvaisia tällaiseen järjestelyyn.

Muutokset juomisessa

Muutokset kissan juomiskäyttäytymisessä tulisi pistää merkille, sillä runsaasti lisääntynyt juominen saattaa kieliä niin diabeteksesta, kuin maksa- tai munuaisvaivoistakin. Myös kilpirauhasvaivat tai stressi voivat lisätä janontunnetta. Kissa kannattaa viedä eläinlääkärille, jos sen juomiskäyttäytyminen muuttuu, sillä kyseessä saattaa olla akuutti, välitöntä hoitoa vaativa vaiva.

Kissa saattaa lopettaa juomisen kokonaan esimerkiksi raakaruokavalioon siirryttyään, tai syödessään vain kosteaa teollista ravintoa. Esimerkiksi meillä ei vesiastiaan ole ainakaan silminnähden, tai korvinkuullen, koskettu kertaakaan useiden viime kuukausien aikana, kun kuivamuona ei ole ollut osana tajottua ravintoa. 

Parit kuvat ja kuulumiset + Facessa nyt myös kissojen raakaruokintaryhmä

Hiljaiseloa on taas hetki elelty, mutta vireystasoni nousee sitä mukaa, mitä valoisampaa ulkona on. Onneksi mennään jo kesää kohti, ja päivä pitenee. Myös kissat tuntuvat paljon virkeämmiltä nyt kuin koko pimeän talven aikana.

Morris kävi tosiaan kastroitavana, ja pääsin yllätyksekseni seuraamaan tapahtumaa. Leikkaus oli yllättävän helpon oloinen ja siisti, verta oli vain muutama tippa. Kuten yleensäkin, myös Morris toipui kastraatiosta nopeasti, ja heräsi nukutuksestakin jo tunnissa parissa, eikä malttanut jäädä enää aloilleen lepäilemään. :) Vuosi sitten Penni nukkui sohvalla ja sylissäni yhteensä noin neljä tuntia ennen jalkeille lähtöä.

Se niistä pulinoista, laitellaan nyt esille muutamia räpsittyjä kuvia. Suurin osa on mun ottamia, mutta joukosta löytyy myös parit isännän räpsimät. Tosiaan, jos en ole vielä maininnut niin Pennin ja Morriksen lisäksi tätä kämppää asuttaa myös ihmiskolli Mikko :D

Aijuu! Ja Facebookista löytyy nyt ryhmä kissojen raakaruokinnasta kiinnostuneille, kas täältäpä näin.

Pakastinta sulattaessa pääsi kissatki tutustumaan arktisiin oloihin... :D Sanotaanko näin että viime vuosi jäi välistä kun pakkaset loppu kesken :)

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Herra Penni on taas fiksuna poikana kävellyt kuumalle hellalle, en tiedä miten aina onnistuu, koska meillä on vesikattilakikka kyllä käytössä..

Pikkuherrat 1 ja 2. Isoherran ottama kuva.

Tää on se hupikuva mikä otetaan sammuneesta kaverista ;D Ei taida Morrista paljoo naurattaa.. 

Ihan paras lelu, suosittelen! Tä täytyy ottaa yöksi pois että saa räminältä nukutuksi!

Morris -vämpyyri.

Oliks jotai? 

Sit nukkuu!

Kastraatio ja sterilaatio

Sekä kissan että kissanomistajan parhaaksi kannattaa sukukypsään ikään päässyt kissa leikata, mikäli sitä ei ole tarkoitus käyttää siitostarkoitukseen. Leikkauttamisella, toisin sanoen naaraan steriloinnilla tai uroksen kastroinnilla on positiivinen vaikutus ennen kaikkea kissan terveydelle, mutta hyötyypä toimenpiteestä omistajakin.

Kissan sukukypsyys

Naaraskissa saattaa tulla sukukypsäksi jo alle nelikuisena, usein kuitenkin 6-8 kukauden iässä, kollien tapaan, myöhäisempiäkin tapauksia toki löytyy.

Naaraalla sukukypsyys ilmenee kiiman alkamisena, mouruamisena, merkkailuna ja ulos pyrkimisenä. Kollikissat puolestaan aloittavat virtsan suihkimisen pystysuorille pinnoille, ovat levottomia, pyrkivät ulos naaraiden perään ja mouruamisen lisäksi saattavat muuttua myös entistä aggressiivisemmiksi. Toiminnan aiheuttavat sukuelimissä (suurimaksi osaksi) tuottuvat sukupuolihormonit, jotka vietittävät kissaa lisääntymään.

Kastraatio

Kastraatiossa kollikissan sukuhormonia tuottavat kivekset poistetaan nopealla, varsin pienellä toimenpiteellä. Kivesten ajelun jälkeen kollin nivusalue puhdistetaan, ja sen ympärille levitetään liina, joka pitää puhdistetun alueen erillään muusta kissasta. Varsinainen leikkaus aloitetaan viiltämällä kivespussin nahka auki noin sentin mittaisella viillolla. Seuraavaksi kives pullautetaan viillosta ulos, ja sitä suojaavat kalvomaiset kudokset avataan. Kun siemennuora ja kivekseen johtava suurempi verisuoni on eroteltu toisistaan, solmitaan ne keskenään ja kives leikataan irti. Haavaa ei tarvitse ommella umpeen; toimenpide on kokonaisuudessaankin lähes veretön. Ensimmäisen kiveksen jälkeen sama toimenpide tehdään myös toiselle kivekselle. Kastraatio on asiansa osaavan lääkärin suorittamana hyvin nopea toimenpide, se ei välttämättä vie edes viittätoista minuuttia.

Jatkohoitoa kolli ei kotona juuri tarvitse, kannattaa vain katsoa, ettei kissa nuole leikkausaluetta aivan hurjana, ja varmistaa, etteivät myöskään talouden muut kissat käy liian läheisiksi haavan kanssa. Kauluria ei kastraation jälkeen tarvitse välttämättä lainkaan, ja kipulääkekin annetaan pistoksena klinikalla.

Pääsin viikko, pari sitten suureksi yllätyksekseni ja ilokseni seuraamaan Morriksen kastraatiota, kun vein pikkupojan leikattavaksi. Kastraatiosta on siis aika selkeä kuva, kun taas sterilaatiotieto perustuu kuultuun ja luettuun. :)

Sterilaatio

Kollin kastraation rinnalla naaraan sterilaatio on hieman suurempi operaatio, jossa poistetaan munasarjat, sekä osa kohtua vatsaan tehdyn muutaman sentin mittaisen viillon kautta. Nykyään toimenpide voidaan suorittaa myös tähystyksenä, joskaan se ei vielä kovin yleistä taida olla (liittyneekö välineistöön..?). Vatsaan tehty haava suljetaan useimmiten seuraavien viikkojen aikana itsekseen sulavilla tikeillä. Toisin kuin kastraation jälkeen, puetaan usealle naaraskissalle steriloinnin jälkeen kauluri kaulaan. Nykyään kaulurin sijaan käytetään myös paljon 'sukkapukuja', jotka estävät naaraan pääsyn käsiksi vatsassa oleviin tikkeihin. Kollin tavoin myös naaras saa kipupiikin jo poliklinikalla, joskus kipulääkitystä jatketaan myös kotioloissa muutaman päivän ajan.

Ennen ja jälkeen leikkauttamisen

Kissa ei saisi syödä puoleen vuorokoauteen ennen leikkasta, jotta se ei mahdollisen pahoinvoinnin iskiessä tukehtuisi omaan oksennukseensa. Vettä sen sijaan tulee olla tarjolla myös tuona aikana.

Leikkauksen jälkeen kissan annetaan heräillä rauhallisessa ja lämpimässä paikassa. Toiset lääkärit antavat kissalle herätyspiikin, toiset lähettävät nukkuvan kissan kotiin.

Herättyään tokkurainen kissa saattaa laskea alleen, lisäksi sen menoa kannattaa muutoinkin seurata, jotta esimerkiksi kiipeilyvahingoilta selvittäisiin. Kissalle saa antaa vähän vettä pian heräämisen jälkeen, mutta ruokaa ei tulisi tarjoilla ennen kuin kissa on kunnolla hereillä, jottai se hotkisi sitä epähuomiossa väärään kurkkuun.

Morris uinuu lämpöisten vällyjen välissä kastraation jälkeen, muutaman päivän vajaa 6 kk ikäisenä.

Kastraation ja sterilaation edut

Kastraatio ja sterilaatio aiheuttavat sukupuolihormonin määrän huomattavan laskun, jolloin myös sukupuolikäyttäytyminen poistuu, tai ainakin vähenee. Myöhään leikatulla kissalla, varsinkin kollilla, saattaa esimerkiksi merkkailusta jäädä kurja tapa. Siksi leikkauttaminen kannattaa tehdä ajoissa, noin puolen vuoden iässä ennen kuin sukupuolikäyttäytyminen on ehtinyt alkaa tai voimistua.

Naaraalla leikkauttamisen terveydellisiä etuja ovat mm. kohtutulehdusriskin sekä maitorauhaskasvainten saannin todennäköisyyden pienentyminen.

Kolli muuttuu leikkauksen jälkeen itselleen turvallisemmaksi, kun sen aggresivisuus muita uroksia kohtaan vähenee. Ulkoilevan kollin kohdalla tämä voi olla tärkeää, sillä kollien väliset tappelut loppuvat usein tulehtuviin haavoihin, ja myös veriteitse tarttuvat taudit liikkuvat helposti reviiritaistelujen tuoksinnassa.

Sisäkissana leikattu kolli on monesti leikkaamatonta seurallisempi, ja moniuroksisessa taloudessa on kaikkien helpompi olla ilman jatkuvaa valtakamppailua.

Yksi suurimmista leikkauttamisen hyödyistä on kuitenkin kissojen hallitsemattoman lisääntymisen estäminen. Leikattu naaras ei tule ei-toivotusti tiineenä karkumatkalta kotiin, ja villiintyneiden kissojen populaatio rajoittuu. Tästä syystä varsinkin vapaasti ulkoilevat kissat tulisi tehdä sukukyvyttömiksi, sillä jo yhden kissan villiksi jäävistä pennuista saattaa kahkeytyä oikea villikissaongelma.

Kastraation tai sterilaation haittapuoli

Kissan energiantarve laskee leikkauttamisen myötä jopa 20-30%, mikä johtuu vähentyneestä aktiivisuudesta sekä aineenvaihdunnan hidastumisesta hormoonitoiminnan vähennyttyä. Mikäli ruokintaa jatketaan normaalin tapaan, pahimmassa tapauksessa penturuoalla, on edessä melko varma lihominen. Leikkauksen jälkeen kannattaakin alkaa tarkkailemaan kissan painoa, ja puuttua painonnousuun mahdollisimman äkkiä. Steriloiduille ja kastroiduille kissoille löytyy tarkoitusta varten kehiteltyjä vähempikalorisia ruokia, mutta suosisin silti raakaruokintaa tai laadukasta märkäruokaa. Hidastunut aineenvaihdunta altistaa virtsakiteiden synnylle, joiden torjunnassa kostea ruokavalio on avainasemassa. 

Lihaisaa ruokavaliota noudattaessa rasvan osuuden laskemisella ravinnossa saa helposti vähennettyä ravinnon kaloreita. Rasvahan sisältää niitä noin 9 per gramma, kun proteiineista kaloreita saa noin neljä grammasta. Suosi esimerkiksi vähärasvaista broilerinlihaa, ja tarjoa rasvaista possua tai jauhelihaa vain kohtuudella. Vältä hiilihydraatteja, sillä niiden nopeasti vapautuva energia kerryttää energiantuotannosta yli jääneen rasvan kehoon. 

Solakkan pysyäkseen kissa vaatii myös aktiviteetteja, ja leikattu kissa nauttiikin monesti leikeistä enemmän kuin leikkaamaton verrokki. Leikin tiimellyksessä ylimääräinen energia palaa, eikä jää kehoon pulskistuttamaan kissaa.