Vihdoin metsään

Viikko tikkien poiston jälkeen on lupa käydä jälleen lyhyillä metsälenkeillä. Lyhyitä ne joka tapauksessa ovatkin, sillä kuten todettu on, muuta kuin pissaliikuntaa saa päivässä harrastaa peräti 20 + 20 minuuttia.

Ruutin riemu repesi kun ylitimme läheisen tien, joka on meidän kerrostaloalueen ja metsän välillä. Asutaan siis tosi likellä metsää, ja tuon ''pikkumetsän'' (vaikka kohtuullinen onkin) läpi pääsee kätevästi vielä suuremmille metsämaille kuljeksimaan. 

Tässä vähän kännykkäkuvasatoa tuolta ekalta parinkymmenen minuutin metsälenkiltä. Oli siinä nenällä töitä. :D 

Jaha mitäs täältä löytyy...

Hmm mikäs täällä haisee..?

Aika jännä mikäs täällä mätänee...

Jaha kukas se tästä on mennyt...

!!!? Mitäs siellä tapahtuu !!??

Kukas se siellä piileksii?

No minä tietysti!

:D Kyllä oli onnellista hauvaa. 

Metsälenkeistä on muutakin hyötyä kuin hauskanpito: Ruuti joutuu käyttämään enemmän molempia etujalkojaan (eli puheessa käsiään :'D), koska maasto on epätasainen ja vaatii parempaa kehonhallintaa. Kolmella jalalla on suht helppoa loikkia asvaltilla ja ruohikolla, mutta metsässä vaaditaan enemmän. Metsämaasto on myös nivelille armelias, pehmeä pohja, sillä askel ei siellä tärähdä maahan yhtä terävästi, kuin kovalla pohjalla. Mitä enemmän jalkaa käyttää, sitä vähemmän se jämähtää ja tottakai niitä lihaksia saadaan niveltä tukemaan. 

Käytiin tänään myös ekaa kertaa vesiterapiatankissa, siitä ei nyt ole kuvamateriaalia, mutta kuulemma meni hyvin ja neiti oli oikein reipas. Ruuti käveli matolla varmaan kymmenisen minuuttia, välillä reippaammin ja välillä vähemmän innoissaan. Ensi kerralla taidan ottaa oman lelun mukaan, niin saan varmaan Ruutin paremmin kulkemaan sen kuin vieraan pallon perässä eteenpäin. 

Uimalupaa ei vielä saatu, koska se on monesti hallitsematonta räpiköimistä, mutta luonnonvesissä kahlailu voi kuulemma olla ihan ok jos halutaan välillä vilvoitella. Uidaan paremmin sitten, kun koipi on kunnossa.

P.S. Kisut eivät ole unohtuneet, tässä näpytetään yhdellä kädellä ja silitellään Penniä toisella :D Ruutista vaan on tällä hetkellä enemmän  sanottavaa :)

Puseja siis kaikille <3:llä toivoo purinapari Penni ja Morris :)

Iso tyttö, isot vaivat

Paljon on aikaa vierähtänyt, ja paljon on myös tapahtunut. Meidän neiti on pari viikkoa vajaa kahdeksan kuukautta vanha, kyynäräoperoitu esiteinirottweiler, joka on totaalisesti kissan tassun alla. Pennin nimittäin. Morriksen kanssa ollaan jo ihan kavereita. 

Pikkutytölle painoa on tähän hetkeen kertynyt 34 kiloa ja säkä on siinä 55 cm huitteilla. Selkämitta lähentelee kuuttakymmentä. 

Ennen kuin uppoudutaan syvällisemmin kyynärvaivojen ihmeelliseen maailmaan, ilmoitan täten että minähän en koskaan mene instagramiin, paitsi nyt. Sekä ihan itsenäni että elukoina, joista elukat löytyvät käyttäjänimellä gunpowdergirl_n_thepurringboys. Rohkenen väittää, että siellä päässä ollaan aktiivisempia, kuin tässä päässä, syystä aikapula.

Reippaana leikkauspäivän iltana.

Ruuti siis kärsi kyynärnivelen kasvuhäiriöstä, mikä on hyvin tyypillinen vaiva kookkailla, raskailla roduilla. Kasvuhäiriö voi ilmetä monena erilaisena vaivana irtopalasta tiesmihin, meillä vaivana oli kyynärnivelen inkongruenssi. Inkongruenssissa värtinäluu kasvaa kyynärluuta nopeammin, mikä aiheuttaa niveleen epätasaisen paineen ja sitä kautta ontuman. Meillä ontuma oli hyvin selvä, joskin Ruuti oli koko ajan reipas oma itsensä, vain ontuma kertoi jalan kivusta. 

Sitten hurjiin juttuihin. Ruutin tapauksessa inkongruenssi oli lievä ja näkyi röntgenissä kyynärnivelen toispuoleisena ahtautena. Vaiva varmistettiin kurkkaamalla niveleen, johon ei onneksi ollut vielä muodostunut nivelrikkoa. Kun vaiva oli luettu todeksi niin kyynärluu vapautettiin pintestään katkaisemalla se keskeltä vinottain poikki. Kyllä vain. Eikä sitten muuta kuin kipupiikki, kipulaastari, opioideja ja antibiootin kylkeen vielä tulehduskipulääke. Kipulaastari oli paikoillaan 3 päivää, Tramalia meni 4 päivää ja viidennen päivän aamu. Tulehduskipulääke jatkuu yhä, ja antibioottikuuri kesti 10 päivää. Maha oli sekaisin kaksi viikkoa mutta se siitä (mhb tai piimä.. ei vaikutusta).

Leikkauksesta on nyt reilu 2 viikkoa ja parin viikon kuluttua jalan pitäisi olla ontumaton. Jos ei ole, niin uudelleen kuville katsastamaan, onko sinne tullut tämän lystin päälle vielä irtopalakin.. Se voi nimittäin vielä näin jälkikäteen sinne kehittyä.

Kaikessa tässä hyvää on ollut se, että Ruuti ei ole ollut kipeä koira kuin viidennen päivän aamuna, jolloin annoinkin vielä yhden ekstrakipulääkkeen. Myös pääkoppa on hänellä kestänyt suhteellisen hyvin kaikkea tätä lepoa ja tylsyyttä. Niinkin hyvin, ettei hihan lisäksi edes kotoa poissa ollessa ole tarvinnut laittaa tötteröä päähän hihan ja haavan repimisen estämiseksi. 

(Myös vakuutus on ollut ihan ykkösjuttu, olisin konkurssissa jos sitä ei olisi, vaikka tämä onkin vaiva halvemmasta päästä jos vertaa esim. ristisideleikkauksiin..)

''Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...'' :) Just ja just mahutaa ku molemmat oikein pinnistää :)

Koska Ruuti on ollut pipi jo pitempään, ollaan jääty paitsi kaikesta hauskasta kuten hausta, jäljestä ja tottiksesta. Varsinkin metsälajit harmittaa, ja silloin kun niihin olisi päässyt neidin ollessa vauva, oli työvuorot esteenä. No, ehkä vielä tänä kesänä. Metsään saadaan kuntoutusaikataulun mukaan mennä jo tällä viikolla (vk nro 2 alkaa keskiviikkona). Alla viikko-ohjelma tikkien poiston jälkeen.

''Olkavarren ja rintalihasten hierontaa ennen liikuntaa koko aikana

1. viikko: 15 min rauhallista kävelyä aamulla ja 15 min illalla

2. viikko: 20 min kuten edellä, voi käydä rauhallisella metsäkävelyllä

3. viikko: 25 min kuten edellä, lyhyitä ylämäkijaksoja suoraan ylöspäin (asutaan mäen päällä)

4. viikko: 25 min kuten edellä, ylämäkiharjoittelua sik-sak -muodossa''

Torstaina mennään ekaa kertaa vesiprunniin pärskyttelemään, oikeammin hakemaan lihaksiin voimaa ja askellukseen liikerataa vesijuoksumatolla niveltä kuitenkaan rasittamatta. Vasen jalka on selvästi oikeaa heikompi, ja niveliä tukeakseen on lihaksiston oltava kunnossa.

Saas nährä kuin täs käy. Kaikki kuitenkin yritetään tuon ilopillerin kuntoon saattamiseksi. 

Oon tilaillu tänään Ifolorilta ties mitä kuvia ja pitipä niihin tällasia itkuvärssyjäkin netistä ettiä.
Kuvassa Ruuti on 19-viikkonen nassikka Kuhankuonolla koiravaeltelemassa ennen näitten vaivojen alkua.
Aikaa on maaliskuulta noin viistoista kiloa :) 

Metsäilyä ja uudistus

Sainpahan itseäni vihdoin niskasta kiinni ja uudistin hiukan ulkoasua meidän nykytilanteeseen sopivammaksi :) Ruuti pääsi listoille ja minä pääsin eroon niistä vanhan ulkoasun ruskeista väreistä! Jes :)

Olen ollut nyt puoltoista viikkoa lomalla, ja kuinka ollakaan on jostain tempautunut lisää virtaa. Vai johtusikohan nykyään pakonomaisesta säännöllisestä ulkoilusta? Onneksi kunnon metsälenkit ovat ihan jotain muuta kuin pakkopullaa, varsinkin näin kun aikaa on ollut ja töihin ehtimisestä ei ole tarvinnut iltavuoroissa murehtia. Aamu- ja välivuoroina ei metsään valoisaan aikaan kerkiä, eikä pimeällä sinne oikein viitsi lähteä pyörimään.

Tänään oli eka kerta kun jaksoin ottaa kunnon kameran mukaan lenkille, ja tässä olisi muutama kuva meidän tunnin metsälenkiltä. Aijuu neiti tänään 13 viikkoa ja 13,5 kiloa.
Morris koittaa välillä leikkiä, Penni käyttäytyy yhä viileästi.

Gunpowder Girl and The Purring Boys

Pennillä on eka kertaa elämässään karkea karva. Furminoin kunnolla. Vieläkin irtoaisi.. Poju ei oikein välitä uudesta pikkusiskostaan, ja tarjoaa kyllä kynsiviitosta, jos neiti uskaltautuu kosketusetäisyydelle. Asenne on varuillaan olevan kiinnostunut, Viha-rakkaussuhde tästä vielä kehkeytyy.
Penni onneksi osaa jo rentoutua, vaikka Ruuti olisi ihan vieressä.. kunhan Ruuti nukkuu ja pysyy lattialla ja herra itse ylemmällä tasolla.

Morris-paran komeaksi kasvanut kauluri kuihtui karvanlähdössä lähes olemattomiin, mutta onneksi se ei kauheasti haittaa komistusta. 

Morris on Ruutin suhteen rohkeampi ja käy välillä nenimässä neidin kanssa.. Toki äkkiä siitä kehkeytyy hippasleikki, onneksi kaikkialla on kissoille korkeampia tasoja, joille loikata turvaan.

Morris on hassu kissa, eikä osaa hypätä koiraporttien yli, vaan kiljuu aina täyttä kurkkua jotta pelastaja saapuisi raottamaan portin ovea.

Ruuti-neiti täyttää tiistaina 11 viikkoa, ja painoakin on kertyyt jo yli 10 kiloa. Kengännauhat on ihan parhaat leikkikalut, ja se jos jokin on ongelma varsinkin, kun koittaa pukea kenkiä jalkaansa kiireessä. Neiti on oikea vilivilpertti ja täystuho. Mainio pakkaus.

Pakko se on raakaruokinta aloittaa tämänkin kanssa, tai pakkohan ei ole muuta kuin suorittaa sitä ennen laskelmat neitokaisen tarpeiden täyttämiseksi. Uskomaton määrä paskaa näin suoraansanottuna tulee tuosta nappularuasta.

Näihin tunnelmiin oikein mukavaa uutta vuotta! :) 

Koitan päivittää taas joskus.