Huonekasvien vaarat

Kevät on siitä kummallista aikaa, että useimmilla alkaa lumien sulamisvesien sekä auringon jo lämmittävien säteiden myötä vihertämään -myös se keskellä kämmentä oleva- peukalo. Kotiin tulee siis hetken mielijohteesta hankittua jos jonkin sorttista kasvia, mutta eläinperheissä tulee ottaa huomioon myös kasvien mahdollinen myrkyllisyys – varsinkin, jos perheen karvatassut ovat kasveista kiinnostuneita.

Kasvit ovat aikojen saatossa kehittäneet jos jonkinlaisia torjuntakeinoja, jotta ne eivät joutuisi parempiin suihin. Myrkkyjen lisäksi kasvit saattavat olla haitallisia myös rakenteellisesti: solunsisäisesti tai hyvinkin selkeästi, kuten piikkejä lukuun ottamatta varsin harmittomat kaktukset. 

Tässä tekstissä keskitytään lähinnä viherkasveihin, vaikka mukana on muutamia kukkiviakin kasveja. 

Teen vielä tuonne yläpalkkiin listat myrkyllisistä ja myrkyttömistä kasveista ihan kunnon aakkostuksella, mutta se jääköön toiseen kertaan, koska kello on kohta kaksi yöllä ja haaveilen nukkumaanmenosta ennen kolmea... 

Huomaattehan myös, että lista ei todellakaan käsitä kaikkia kasveja, ja että olen nämä tiedot kerännyt ja tarkistellut eläinten myrkytyskeskuksen sekä ASPCAn listoilta. Linkit sivun lopussa.

Monissa kissoissa selkeästi suurinta innostusta herättävät haitulaiset, ohutlehtiset ja heinämäiset sekä roikkuvat kasvit. Nämä ovat valitettavasti myös niitä ihmisen silmään monesti kauneimpia, joten kerätään niistä nyt jonkinmoinen myrkkyllisyyslistaus. Kaikki eivät ole kuolettavan myrkyllisiä, ja monesti toksiseksi tunnutaan tässä yhteydessä kuvattavan myös rakenteensa vuoksi ärsyttäviä kasveja:

Hienohelma, Asparagus

Köynnösparsa, Asparagus

Muratti, Hedera

Pullojukka, Nolina

*Sädekaisla, niilinkaisla, ''kissanruoho'', Cyperus

Reunustraakkipuu, Dracaena

Unelma, Asparagus

Paksulehtiset, ei niin lennokkaat kasvit olen ainakin meillä huomannut sellaisiksi, jotka eivät kissaa niin kiinnosta. Näistäkin kasveista löytyy kuitenkin myrkkykasveja, ja mikäli joitain luetelluista tulee kotiin hankittua, kannattaa kissaa ja muita eläimiä, sekä lapsia, tottakai, pitää silmällä ja luopua kasvista, jos liiallista kiinnostusta sitä kohtaan ilmenee.

Muun muassa vehkakasvien sukuun kuuluvissa kasveissa piilee näkymätön vaara: kalsiumoksalaatti. Kalsiumoksalaatti esiintyy kasveissa usein neulamaisina sulamattomina kiteinä, jotka kasvia syödessä riipivät haavoja kudoksiin. Mikäli kasvi sisältää kiteiden lisäksi myrkkyä, imeytyy myrkky elimistöön helposti kiteiden aiheuttamien haavaumien kautta. Yleisimpiä oireita ovat kuolan eritys, vatsakivut, kuonon hankaaminen sekä oksentelu ja suun vaahtoaminen. Joskus saattaa ilmetä ylähengitystieoireita, mm kurkun turpoamista, jolloin on heti otettava yhteys ja suunta lääkäriin. Kalsiumoksalaattikiteistä johtuvat oireet ovat yleensä havaittavissa heti kasvin nauttimisen jälkeen.

Kalsiumoksalaattipitoisia huonekasveja:

Agave, Agave

Alokaasia, Alocasia

Eväpalmu, Caryota

Flamingonkukka, Anthurium

Juorut, Tradescantia

Kirjovehkat, Dieffenbachia

**Kultaköynnös, Epipremnum

Köynnösvehka, Philodendron

Munkinhuppu, Arum

Peikonlehdet, Monstera

Viirivehka, Spathiphyllum

Muita myrkyllisiä tai elimistöä ärsyttävä kasveja:

Aasinkorva, Syngonium

Aaloet, Aloe

Anopinhampaat, Sanseviera

Anopinkielet, Sansevieria

Araliat, Schefflera

Begoniat, Begonia

Esikot, Primula

Eukalyptus, Eucalyptus

Gardenia, Gardenia

Hopeaköynnös, Scindapsus

Hortensia, Hydrangea

Itulehdet, Kalanchoe

Jukka, Yucca

Kalla, Zantedeschia

Keijunlilja, Gloriosa

Kiinanruusu, Hibiscus

Kliivia, Clivia

Muratti, Hedera

Muulinkorva, Syngonium

Pelargonit, Pelargonium

Rahapuut, Crassula

Sitrukset, Citrus

Traakkipuut, Dracaena

Tulilatva, Kalanchoe

Viikunakasvit, Ficus

Kaikki huonekasvit eivät suinkaan ole pannassa, ellei haittaa, että kissa maistelee lehtien kärkiä ja kaapii mahdollisesti mullatkin purkista pihalle. Joidenkin kissojen mielestä kukkapurkit ovat myös mitä parhaimpia WC-tiloja.. Mikäli kissa kuitenkin antaa kasvien elää elämäänsä eikä liiemin niitä lannoittele, voi seuraavan listan kasveja hankkia kotiin hyvillä mielin:

Banaani, Musa

Jasmiinit, Jasminium

Kamelia, Camellia

Kentiapalmu, Howea

Kirjotähti, Haworthia

Kivikukat, Lithops

Kultapalmu, Chrysalidocarpus

Maksaruohot, Sedum

Mehiruusukkeet, Echeveria

Muorinkukat, Peperomia

Mähkät, Selaginella

Nappipellea, Pellea

Nukkumaijat, Calathea

Nukkumatit, Maranta

Orkideat, Cattleya, Dendrobium, Epidendrum, Odontoglossum, Oncidium, Phalaenopsis

Piilea, Pilea

Posliinikukka, Hoya

Ruusut, Rosa

Rönsylilja, Chlorophytum

Saintpaulia, Saintpaulia

Sirovuoripalmu, Chamaedorea

Soihtuköynnös, Aeschynanthus

Sulkasaniainen, Nephrolepis

Suppilokukka, Gloxinia

Syyskaktus, Schlumbergera

Taatelipalmut, Phoenix

Varmimmin hengissä pysyy sekä kissa että kasvi, kun hankkii kodin pullolleen muovikukkia, joita nykyään saa hyvinkin aidon näköisinä esim Plantagenista. :)

Voin kuitenkin sanoa, että itseltäni löytyy myös myrkylliseksi luettavia kasveja (Asparaguksia, kliivioita, rahapuu..), sillä kun meillä on kissanruohoa kasvamassa, ei Penniä kiinnosta mikään muu. Morrista puolestaan ei vihreä kiehdo, ei kissanruohot eikä huonekasvit. Kevennykseksi loppuun heitettäköön, että Pennihän nyhti neulasia myös muovikuusesta... :)

*Sädekaislan varsinaisesta myrkyllisyydestä ei ole kaikkien lajikkeiden kohdalla selvyyttä, mutta terävät väkäsekkäät lehdet saattavat ärsyttää ruoansulatuselimistöä oli kyseessä myrkyllistä tujoniöljyä sisältävä lajike taikka ei. Kukkakaupoissa ja muissa alan liikkeissä saksankielisellä Katzengrass-nimellä usein myytävää kasvia ei kuitenkaan kannata ostaa kissanruohoksi, vaan kasvattaa kissalle esimerkiksi kauran tai ohran oraita.

**Kultaköynnöksessä on kalsiumoksalaattien lisäksi myrkyllisä saponiineja, jotka aiheuttavat hemolyysiä, eli punasolujen hajoamista. Saponiinimyrkytys ilmenee pahoinvointina ja sekavuutena.

Linkkejä:

Myrkyllisiä kevätkukkijoita, pääsiäiskasveja -TULOSSA-

Myrkyllisiä joulunajan kasveja

Pet Poison Helpline, englanniksi

ASPCA Myrkyllisten ja myrkyttömien kasvien lista, englanniksi

Joulunajan vaaranpaikat: kauniit kukat sekä suloinen suklaa

Joulu lähestyy ja koti täyttyy kanelin sekä hyasintin tuoksusta. Joulukukat ovatkin mukava tunnelmanluoja ja kodin kaunistus, mutta ihan mitä tahansa joulukukkaa ei kannata kissatalouteen hankkia.

Tulppaanit 'Rococo' sekä 'Princess Irene'

Vuosikaudet on kulkenut huhu siitä, että yksi juhlakauden suosituimmista kasveista, joulutähti, Euphorbia pulcherrima, olisi sekä ihmisille että eläimille hengenvaarallinen. Joulutähti kuuluu tyräkkikasvien sukuun, johon kuuluvien kasvien yhteispiirteenä on vaalea maitiaisneste. Maitiaisneste on ärsyttävää, ja se saattaa nieltynä aiheuttaa ärsytysoireita suun, nielun ja vatsan alueella. Kaikessa on poikkeuksia, ja toisinaan joulutähden maitiaisneste saattaa aiheuttaa ärsytystä vaikeamman allergiareaktion. Kasvi ei kuitenkaan ole väittämistä huolimatta myrkyllinen, joskin sen hankkineen tai lahjaksi saaneen kannattaa varotoimenpiteenä sijoittaa kasvi niin, etteivät perheen lemmikit pääse siihen käsiksi.

Viime vuosina joulun suursuosikiksi on noussut myrkyllisyydeltään vertaansa vailla oleva joulukukka, Helleborus niger, helleborus, eli kotoisammin jouluruusu. Jouluruusu on herkkä ja kaunis kasvi, mutta lapsi- ja lemmikkieläinperheiden kannattaa kiertää se kaukaa. Jo pienen määrän syöminen saattaa aiheuttaa vakaviakin myrkytysoireita, ja onpa sitä käytetty antiikin aikaan myös biologisena aseena. Jouluruusun sisältämät myrkyt, helleboreiini ja helleboriini aiheuttavat limaneritystä ja kurkun ja nielun turpoamista sekä aivastelua. Suuret annokset jouluruusun myrkkyä oksettavat ja aiheuttavat ripulia, pahimmillaan myrkytys aiheuttaa elimistön pettämisen ja kuoleman.

Pitkäikäisyytensä ja helppohoitoisuutensa vuoksi suosittu tulilatva, Kalanchoe calandiva, on niin ikään myrkyllinen syötynä. Tämän joulunaikaan useimmiten punaisena ja valkoisena saatavan kasvin sisältämät glykosidit, kuten kardenolidi ovat sydämeen vaikuttavia myrkkyjä. Suurina määrinä nautittuna ne saattavat aiheuttaa sydämeen tulevien hermoimpulssien häiriöitä ja johtaa sydänpysähdykseen.

Jouluiset sipulikukat: amaryllis, oikealta nimeltään jaloritarinkukka, Hippeastrum, hyasintti, Hyacinthus orientalis, ja tulppaanit, Tulipa ovat lehti-ja kukkaosiltaan varsin vähän haitallisia. Suurin myrkytysvaara piilee niiden sipuleissa, joiden syömisestä saattaa aiheutua vakaviakin vaivoja, oksentelusta rytmihäiriöön. Amaryllikset ja tulppaanit tuovat iloa kotiin myös leikkokukkina, jolloin sipulin myrkyllisyydestä ei tarvitse murehtia. Syötynä lehdet ja kukatkin voivat tietysti ärsyttää suuta ja vatsaa, jolloin syljeneritystä, oksentelua ja ripuliakin saattaa esiintyä.

Turvallisimpia joulunajan kukkia muovikukkien ohella lienevät joulukaktus, Schlumbergera x buckleyi, sekä erilaiset ananaskasvit, kuten timanttiananas, Guzmania lingulata, jotka ovat myrkyttömiä. Sen lisäksi voi joulunakin kodin koristeena käyttää kissanruohoa, vaikka se ehkä tuokin enemmän mieleen pääsiäisen kuin talvisen juhlan... Kissanruoho kuitenkin on kissan mielestä varmasti paremman makuista kuin kitkerät joulunajan kasvit, ja jotkut kissat jättävätkin muut huonekasvit rauhaan, kun tarjolla on esimerkiksi vehnänorasta.

Muistattehan pitää myös suklaakonvehtirasiat kissojen ulottumattomissa, sillä varsinkin minttutäytteiset konvehdit saattavat kiinnostaa kissoja. Maitosuklaa on lemmikeille vaarattomampaa, kuin tumma suklaa, sillä mitä suurempi kaakaopitoisuus, sen enemmän teobromiinia suklaa sisältää. Teobromiini on kofeiinin kaltainen, joskaan ei yhtä tehokas piriste. Se lisää myös virtsaneritystä, ja virtsan tiputtelu onkin yksi oireista sydämentykytyksen, läähätyksen ja levottomuuden ohella. Tappavan annoksen raja on kissalla noin 200 mg teobromiinia per painokilo, ja koiralla 300 mg/kg. Sadassa grammassa maitosuklaata teobromiinia on noin 150 mg ja tummassa suklaassa noin 450 mg. Aivan pieni määrä ei siis ole vielä tappava, mutta oireiden ilmaantumiseen tarvittava määrä on yksilökohtainen.

Muita lemmikille myrkyllisiä kasveja ja aineita voit etsiä vaikkapa näiltä englanninkielisiltä eläinten myrkytysavun sivuilta. Kasvien tieteelliset nimet löytyvät tekstistä, sillä niillä pystyy helposti hakemaan myös englanninkielistä tietoa eri kasveista.

Pidetäänhän myös kynttilöitä silmällä, jotteivät kissaparat joutuisi viettämään jouluaan kaljun rotanhännän koristamana.

Turvamerkintä

Mikä mikrosiru?

Aiemmin käytössä olleen tunnistetatuoinnin sijaan on jo jonkin aikaan käytetty turvasirua lemmikin tunnistemerkinnän välineenä. Turvamerkinnässä käytettävä siru on pieni, noin 2mm halkaisijaltaan oleva noin sentin mittainen lasi- tai muovikuorellinen kapseli. Useiden sirujen pintamateriaali edesauttaa sirun paikoillaan pysymistä niin, että keho kasvattaa sidekudoksen kapselin ympärille. Jokaiseen siruun on tallennettu erilainen 15 numeron sarja eläimen yksilöimistä varten. Joihinkin sirutyyppeihin (esim. Lifechip Thermo) on lisätty lämpömittari ruuminlämmön nopeaa mittaamista varten.
Siruttamalla voidaan merkitä kissojen ja koirien lisäksi myös muita lemmikki- ja tuotantoeläimiä.

Sirutus käytännössä

Siru asetetaan parimillisellä neulalla useimmiten joko kissan korvan taakse tai selkänahan alle. Sirutus on lähestulkoon kivuton, hyvin nopeasti suoritettu, rokotuksenomainen toimenpide. Siru ei haittaa kissaa jatkossa millään lailla.
Sirun asentamisen jälkeen sirun toiminta testataan lukemalla siru sirunlukijalla. Lukijan näytölle ilmestyy siruun ladattu numero, jonka tulee olla sama kuin rekisteriin ilmoitettava numerosarja.
Useimmiten eläinlääkäri ilmoittaa sirun Kissaliiton ylläpitämään rekisteriin, johon rotukissojen lisäksi voidaan nykyään rekisteröidä myös kotikissat. Olen kuullut tapauksista, joissa omistajan on itse pitänyt ilmoittaa kissa rekisteriin, joten asian kanssa kannattaa olla tarkkana. Rekisteröimätön siru on käytännössä olematon siru.

Vanhaa tatuointimerkintää paremman turvamerkintäkeinon sirutuksesta tekee se, että siru on ikuinen. Samoin kuin ihmisille tehdyt tatuoinnit, myös lemmikkien tunnistetatuoinnit haalistuvat ja saattavat ajan saatossa menettää muotonsa niin, että numeroista tulee peräti lukukelvottomia. Sirutus on myös nopeampi ja kivuttomampi menetelmä, kuin tunnistetatuoinnin teko.

Miksi turvamerkintä?

Turvamerkintä on nimensä mukaan eläimen turvaksi suoritettu toimenpide. Turvamerkityn ja sirurekisteriin ilmoitetun eläimen omistaja pystytään selvittämään sirunumeron perusteella. Esimerkiksi karkuteille joutunut tai vapaana ollessaan kiinni otettu kissa pystytään palauttamaan omistajalleen, mikäli sen nahan alta siru löytyy. Sirun lukemiseen tarkoitettu laite löytyy useimmista eläinlääkäreistä sekä eläinsuojista.

Sirun laitto rokotuksen tai muun toimenpiteen yhteydessä tulee edulliseksi, joten siru on myös halpa vakuutus lemmin löytymiselle.

Huomioitavaa

Muista päivittää yhteystietosi sirurekisteriin aina, kun muutat tai vaihdat puhelinnumeroa. Kadonnut lemmikki löytää nopeiten tiensä kotiin, kun sirun tiedot ovat ajantasaiset. 

Myös lemmikin vaihtaessa kotia on tärkeä ilmoittaa sirun olemassaolosta uusille omistajille, jotta omistajatiedot voidaan päivittää. Sirutustodistus vaihtaa tietysti myös omistajaa, jotta uusilla omistajilla on tieto lemmikkinsä sirunumerosta.

Suomen Kissaliiton rekisterin lisäksi sirutiedot voi ilmoittaa myös esimerkiksi maksullisen Turvasiru-verkkopalveluun. Palvelusta voi hakea lemmikkiä sirutietojen perusteella vuorokauden ympäri, kuka tahansa. Osa eläinklinikoista kuuluu niinikään vuorokauden ympäri auki olevan Siruhaku-palvelun piiriin, ja niissä tehtyjen sirutusten tiedot ovat kysesen palvelun kautta haettavissa.

Kissaliiton rekisteriin ei ole ympärivuorokautista pääsyä, vaan sieltä sirunumeroa täytyy tiedustella puhelimitse. 

Joitakin mikrosirurekistereitä:

turvasiru.fi

mikrosiru.com

siruhaku.fi

Auta karannutta, kiinni otettua tai varastettua lemmikkiäsi löytämään kotiin, hanki sille turvamerkintä viimeistään seuraavan rutiinitarkastuksen yhteydessä. :)