Kissan suu: kieli, leuat, hampaat sekä hammasterveys

Kynsien lisäksi myös kissan suu paljastaa sen olevan petoeläin. Sekä kissan hampaisto että kieli ovat omiaan liharuoan nauttimiseen: saaliin tappamiseen, lihan paloitteluun sekä syötäväksi liian suurten luiden siistimiseen viimeisestäkin lihanrippeestä. Suun osuuteen ruoansulatuksessa ei tässä tekstissä paneuduta lihan pilkkomista enempää.

Kieli

Kissan karhea kieli on omiaan turkin sukimiseen, sillä sen pinta on päällystetty pienillä koukkumaisilla ulokkeilla, kielinystyillä tai tarkemmin keilanystyillä. Turkin harjaamisen lisäksi karhealla kielellä saa raapattua viimeisetkin lihanrippeet suurista luista, jolloin saaliseläimestä ei mene hukkaan yhtään syötäväksi kelpaavaa osaa. 

Kissan makuaisti on rajoittuneempi kuin ihmisellä, kissa ei nimittäin maista makeaa, sillä sillä ei ole makean maistamiseen tarvittavaa makunystyröitten rakennetta. Sokerin maistamattomuutta on tutkittu esimerkiksi vesitestillä, jossa toiseen juoma-astiaan oli lisätty runsaasti sokeria. Kissat eivät osoittaneet erityistä mieltymystä tai torjuntaa kumpaakaan astiaa kohtaan, joten ne eivät huomanneet eroa veden makeudessa.
Yksi erittäinkin luonnollinen syy makeanaistinten puuttumiselle löytyy: lihansyöjä ei tarvitse niitä mihinkään, sillä hiilihydraatit eivät ole osa sen luontaista ravintoa.

Väkäsiä kielen pinnalla.

Leuat ja hampaan rakenne

Kissan leuat liikkuvat vain pystyasennossa, eivät sivuttain kuten esimerkiksi ihmisen. Tämä helpottaa kissaa pitämään kiinni saaliistaan, sekä auttaa sitkaiden lihapalojen leikkuussa. Hampaiden leikkuuvoima ei lipsahda sivulle kovaakaan luuta poikki purtaessa, kun leuat pysyvät kohdakkain. Sivuttaisliikettä ei myöskään tarvita ravinnon jauhamiseen, sillä kissa nielee ruokansa suupaloina, jauhantaan sopivien litteäkärkisten hampaiden puuttuessa.

Hampaat kiinnittyvät leukaluuhun hammasjuurten avulla. Hampaan esillä olevaa, kiilteen peittämää osaa kutsutaan hampaan kruunuksi tai teräksi, mikä sopiikin kissaeläimille paremmin. Hampaan sisällä, ydinontelossa, kulkevat verisuonet sekä hermosto. Ikenen sisään jäävä hampaan kaula on terää herkempi vahingoittumaan, sillä kovaakin kovempi terää suojaava kiille muuttuu ienten alla luun kaltaiseksi hammassementiksi.

Kissan hampaat

Kissan hampaisto koostuu kolmestakymmenestä pysyvästä hampaasta, pennun 26 maitohammasta puhkeavat muutaman viikon iässä. Hampaiden vaihto pentuhampaista pysyviin tapahtuu noin neljästä kuukaudesta kuuden kuukauden ikään.

Pennun kulmahammas vaihtumassa pysyvään hampaaseen. Pysyvä hammas kasvaa paikalleen parissa viikossa, nopeamminkin.

Hampaisto koostuu neljästä suuresta caninuksesta eli kulmahampaasta, niiden väliin jäävistä pikkuruisista inkisiiveistä eli etuhampaista, premolaareista eli välihampaista sekä molaari- eli poskihampaista. Etuhampaita kissalla on kuusi sekä ylä- että alaleuassa, kulmahampaita neljä, kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Välihampaita on yläleuassa kolme molemmin puolin, alhaalla vain kaksi kummallakin puolella. Neljä poskihammasta puhkeavat vasta pysyvien hampaiden yhteydessä, kaksi ylös ja kaksi alas.

Kuvassa osa kissan hampaista.

Kissan hampaat soveltuvat erittäin hyvin lihansyöjälle: kulmahampailla se saa puraistua pienen saaliseläimen kallon halki tai pideltyä suurempaa saaliseläintä, kuten kania, kiinni sitä tukehduttaessa. Yläleuan taimmaisilla, terävillä ja kiilamaisilla välihampailla kissa leikkaa lihan pienempiin osiin, ja vaikka kissaeläimillä poskihampaat onkin, ei niillä hienonneta syötyä ravintoa: alaleuan molaarit toimivat raateluhampaina yläleuan taimpien välihampaiden tavoin, yläleuan poskihampaat taas ovat mitättömän pikkuruiset.

Ruokailun lisäksi kissa käyttää hampaitaan myös turkkiaan hoitaessa: nakertaen avatakseen takkuja tai poistaakseen turkkiin takertuneita tikkuja, kissanhiekkaa, neulasia jne.

Sormenvälitkin on hyvä nakerrella puhtaiksi.

Hammasterveys

Huono hammashygienia -> kuoleman löyhäys

Hyvin hoidetut hampaat -> miellyttävän hajuinen hengitys

Harjaa hampaat, huuhdo suu: hammaspeikko lannistuu!

Vaikka se kurja asia onkin, ei kissan hampaita samalla tavalla korjailla, kuin ihmisellä. Siksi kissan hampaiston hyvinvoinnista tulisikin huolehtia läpi kissan eliniän. 

Kissan hampaisiin kertyy plakkia ja hammaskiveä samoin kuin ihmisellekin, jos sille tarjotaan sellaista ravintoa, joka ei mekaanisesti puhdista hampaistoa. Luonnollisella ravinnolla, sitkaalla lihalla ja luulla, kissa saa riittävän mekaanisen puhdistuksen, eikä erillistä hammashuoltoa välttämättä koskaan tarvita. 

Nappulaa ja pehmeitä märkäruokia ravinnokseen saavan kissan hampaisiin kertyy erittäin helposti plakkia, joka ajan myötä kovettuu hammaskiveksi. Hammaskiveä ei esiinny ainoastaan hampaan näkyvällä pinnalla, vaan se voi yltää myös ikenen alle, jolloin se aiheuttaa herkästi ientulehduksen eli gingiviitin. Ientulehdus näkyy herkästi verta vuotavina, punoittavin ienrajoina, ja on tuttu vaiva myös monelle ihmiselle. Pahimmillaan ientulehdus johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen, paradontiittiin joka saa hampaan lopulta irtoamaan. Paradontiitissa hampaan kiinnityskudos, leukaluu ja hammassementti kärsivät pysyvästi, joten parannettavaan ientulehdukseen kannattaa puuttua heti, mieluiten eilen.

Hammashoidosta riippumaton syöpyminen, eli resorptio on myös yleistä kissoilla. Syöpymätaudissa hammas alkaa usein tuhoutumaan hampaankaulan alueelta, jolloin vaiva huomataan ilman röntgenkuvia vasta silloin, kun vaiva on jo edennyt niin pitkälle, että hampaasta alkaa irrota paloja. Hampaiden säännöllinen hoito ja niiden kunnon tarkkailu auttaa siis havaitsemaan myös tämänkaltaiset sairauden aiheuttamat muutokset.

Mikäli kissa ei saa hampailleen riittävää mekaanista hankausta ravinnostaan, tulisi kissan hampaat harjata, mieluiten päivittäin. Kissalle kannattaa valita mahdollisimman pienellä harjasosalla varustettu harja, ja vartavasten kissoille suunnattu hammastahna. Kissan hampaiden harjaus niiden ulkopinnoilta on tärkeämpää, kuin suun sisäpuolelle ulottuva harjaus. 

Harjaus kannattaa aloittaa jo pentuiässä, jolloin siihen tottuminen on kissalle helpompaa. Aikuisenkin kissan voi kuitenkin totuttaa harjaukseen, kärsivällisyyden ja palkitsemisen avulla. Mikäli harjaus tuntuu kovin hankalalta, jää vaihtoehdoksi ruokavalionmuutos luonnollisempaan suuntaan ;)

Meillä nappula-aikaan käytössä olleet hammasharja ja -tahna. Näille ei enää ole ollut tarvetta.

Kissan hampaiden hoito eläinlääkäriasemilla on kallista lystiä, sillä hammashuolto voidaan tehdä vain anestesian alaiselle kissalle. Kissan suuhun olisi hyvä kurkkia aina toisinaan, ja pitää silmällä hampaiden kuntoa, jolloin vaivoihin pystytään vaikuttamaan ajoissa. 

Lihanpaloista koostuva ateria edes kerran viikkoon edesauttaa hampaiden hyvinvointia.
Kuitenkin, mitä enempi, sen parempi.

Kissan hampaiden ehkäisevällä huollolla voidaan siis säästää pitkän pennin lisäksi myös kissaa kivuilta ja anestesialta. Monien suosittelemien hammasraksujen (esim. Royal Canin Oral Sensitive, Hill's Oral Care Feline) ja hammasnamien (esim. Whiskas Dentabites) sijaan kannattaa keskittyä lihapitoiseen ruokintaan, sillä mikään raksu ei oikeasti ole rakenteeltaan sellainen, että se hammasta puhdistaisi. Raksuvalmistajat lupaavat, että nappula on tavallista pehmeämpi, jolloin hammas uppoaa siihen ja puhdistuu. Todellisuudessa kissan terävä hammas joka tapauksessa hajottaa raksun tuhannen päreiksi pistemäisessä puristuksessa, eikä puhdistavaa vaikutusta synny. Tässäkin asiassa kannattaa siis suhtautua kriittisesti valmistajien tuotelupauksiin.

Vinks: Meillä näissäkin kuvissa mallina ollut Penni on innostunut järsimään kiipeilyteliinestä roikkuvaa karkeaa sisalköyden pätkää, ja tavallaan harjailee siinä itse hampaitaan.

Miten teillä pidetään huoli kissan hammashygieniasta? Onko ollut ongelmia hampaistossa, mahdollisia hammaskivenpoisto-operaatioita?

Hiekkalaatikot ja kuivikkeet

Kissa on luonnostaan siisti eläin, ja se näkyy hiekkalaatikkokäyttäytymisessä monella tapaa. Kissa saattaa myös olla todella valikoiva joko kuivikkeen tai laatikon suhteen, tai vaikka molempienkin. Käydään läpi kissan hiekkalaatikkokäyttäytymistä sekä erilaisia kuivike- ja laatikkovaihtoehtoja.

Kun kissa tekee tarpeensa

Sisäkissan ja ulkokissan vessakäyttäytyminen on pitkälti samanlaista. Kissa haluaa tarpeidentekopaikakseen suojaisian paikan, josta se pystyy myös nopeasti poistumaan vaaran uhatessa. Lisäksi alustan on oltava helposti kaivettavaa ja nopeasti kosteutta imevää. Ulkona tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi kukkapenkit ja ihmisten harmiksi lasten kattamattomat hiekkalaatikot.

Kun kissa aloittaa tarpeidensa tekemisen, se kaivaa etutasuillaan kuopan kuivikkeeseen. Tarkistettuaan, että reitti on selvä, kissa kyykistyy kuopan päälle. Ulostaessa kissan asento on istuvampi, virtsatessaan kissa on lähempänä maata. Varsinkin sisäkissat yleensä peittelevät jätöksensä vähentääkseen niiden aiheuttamia hajuhaittoja, mutta ulkokissat saattavat jättää tuotoksensa peittelemättä. Yhtenä esimerkkinä kerrottakoon, että meillä Morris ei ole läheskään yhtä kova peittelijä kuin Penni, vaan Penni varsinkin alkuun kävi hyvin usein peittelemässä pienemmän kissan pissat kun tuo oli käynyt asioillaan. Nykyään pikkukissa pitää jo jonkinmoisen huolen myös tästä jälkitoimesta, mutta ei silti ole asiassa lainkaan niin huolellinen, kuin 'isoveljensä'.

Kissa käyttää luonnossa harvoin samaa vessapaikkaa useamman kerran, joten kuivikkeen siisteydestä tulee sisätiloissa pitää hyvä huoli. Liian likainen kuivike saakin helposti kissan tekemään tarpeensa puhtaampaan paikkaan, vaatemyttyyn, matolle tai sänkyynkin.

Kuivikkeet

Sisäkissoille on kuivikevaihtoehtoja vaikka millä mitalla; on savi- tai puupohjaisia kuivikkeita, pähkinänkuorirouhetta sekä silikakiteitä. Kuivikkeita löytyy materiaalien lisäksi myös useita eri raekokoja, on pellettejä ja murusia. Toiset hiekoista paakkuuntuvat, toiset eivät.

Kissa valitsee luonnossa mahdollisimman pehmeän kaivuualustan, joten mukavimman tuntuista kissan tassuille on mahdollisimman pienen raekoon omaava, köykäisesti liikuteltava hiekka.

Monet hiekat ovat (kevyesti) hajustettuja, mutta kissan herkkää nenää ajatellen paras vaihtoehto on hajusteeton hiekka. Laadukas hiekka ei haise, kun laatikon puhdistaa huolellisesti vähintään kerran päivässä, joten hajusteilla ei täten ole juuri virkaa osana kissanhiekkaa.

Käytä hiekkaa laatikon syvyydestä riippuen vähintään 7cm kerroksena, niin puhdistus on helppoa, ja kissa pystyy kaivamaan sopivan syvyisen kuopan. Mitä vähemmän kuiviketta on, sitä nopeammin se likaantuu ja alkaa haista.

Alla pienet selostukset erilaisista kuivikevaihtoehdoista ja niiden käyttöominaisuuksista, sekä muutamia tuote-esimerkkejä.

Mikrohiekka on hiekkaa, joka on pienen raekoon omaavaa, köykäisesti kaivettavaa hiekkaa. Mikrohiekat ovat paakkuuntuvia, ja pienet mikrorakeet paakkuuntuvatkin yleensä tiiviiksi paakuksi. Nämä hiekat kestävät käytössä pitkään, jopa kuukauden, tiiviiden paakkujen helpon siivottavuuden vuoksi.

Mikrohiekkoja: Ever Clean (sis. aktiivihiiltä), Compact Care (antibakteerinen), Purr&Simple (pähkinänkuorirouhe), Cattia

Pelletit ovat esimerkiksi puu-, olki- tai pähkinänkuoripohjaisia, usein paakkuuntumattomia kuivikkeita. Useimmiten pelletit hajoavat kastuessaan murusiksi, jotka voi olla vaikea puhdistaa tavallisesta hiekkalaatikosta. Kosteat purut laatikon pohjalla saattavat myös olla epähygienisiä, jos laatikkoa ei kovin usein siivoile. Pellettejä varten onkin olemassa kaksiosaisia, ritiläpohjaisia laatikoita, joista kostunut puru on helppo puhdistaa laaikkoa ravistelemalla.

Pellettien tuntuma kissan varpaissa voi olla kova, eikä niitä välttämättä ole kovin mukava kaivella. Kyse on tietysti kissakohtaisista mieltymyksistä, ja moni ei tarpeitaan suostu muuhun kuivikkeeseen edes tekemään.

Pellettejä: Compact Care, Purr&Simple (pähkinänkuorirouhepuriste), EcoBastis (ei varsinainen pelletti, mutta siihen suuntaan menevä paakkuuntuva rae), useita markettimerkkejä. Jotkut käyttävät rautakupoista saatavia puupellettejä kissan kuvikkeena, ja isot säkit tulevatkin edullisiksi.

Kristallihiekat ovat silikakiteisiä hiekkoja, joihin virtsa imeytyy. Niistä tarvitsee päivittäisen siivouksen yhteydessä poistaa vain ulosteet, sillä virtsan kerääminen erikseen on lähestulkoon mahdoton tehtävä. Kristallihiekka on puhtaanapidon kannalta helpoin hiekka. Kristallihiekkaa löytyy erilaisissa raekoissa, joista suurirakeisimmat voivat taas tuntua kissan tassuun oudoilta kaivettavilta.

Kristallihiekkoja: Karlie Rocks, Compact Care

Hiekan kulkeutumisen estäminen

Käytännössä kaikki paitsi suurirakeinen kristallihiekka kulkeutuvat kissan tassuissa ympäri asuntoa, ja hiekkaa voikin löytyä vaikka sängystä aina nukkumaan mentäessä. Hyvä keino estää suurinta osaa hiekasta kulkeutumasta ympäriinsä, on hankkia vessalaatikon eteen hiekkamatto, johon hiekat karisevat kissan tassuista. Mattoja on esimerkiksi nyppyläisiä lateksimattoja, sekä parhaaksi kokemani kaltaisia säikeistä koottuja mattoja, joissa hiekat varisevat säikeiden välisiin onkaloihin ja kerääntyvät sinne.

Laatikot

Hiekkalaatikoita löytyy sekä katollisia että avoimia, monia eri kokoja ja muotoja. Sijoita laatikko rauhalliseen paikkaan, johon kissalla on helppo pääsy. Laatikoita kannattaa olla vähintään yksi tai kaksi per kissa, mutta monikissataloudessa ei lisälaatikoistakaan ole haittaa.

Avoimet laatikot ovat kissalle käytön kannalta helpoimpia, sillä niihin pääsee monesta suunnasta, ja poistumistiekin on aina avoinna monelle eri taholle. Avoimen laatikon ongelmia ovat hiekan lenteleminen pois laatikosta tarpeiden voimallisen peittelyn seurauksena, sekä jätösten mahdollisen hajun leijuminen helposti ympäristöön. Etuina ovat hyvä tulettuvuus (kissan kannalta) sekä helppo siivottavuus.

Katolliset laatikot saattavat viehättää joitakin kissoja niiden suojaisuuden ansiosta, mutta toisaalta ne eivät jätä poistumisteitä vaaran uhatessa (sisätiloissa tämä ei lie ongelma?). Suljetussa laatikossa virtsan haju saattaa nousta häiritseväksi, varsinkin, jos laatikkoa ei siivoa riittävästi, tai jos käytetty kuivike on huonosti hajuja imevää.

Design- laatikoita on myös ilmestynyt markkinoille. Niiden hyvänä puolena on kaunis ulkomuoto, joten laatikon voi pitää näkyvälläkin paikalla. Kääntöpuolena nämä laatikot ovat usein hirmuisen pienä, eivätkä täten sovi isommalle kissalle lainkaan. Kulku niihin saattaa olla myös vaikeasti tunnelimainen tai katon reiän kautta.

Puhtaanapito

Hiekkalaatikko on tärkeä siivota vähintään kerran päivässä, useamminkin, mikäli sitä käytetään paljon. Valitse käytettävä lapio kuivikkeen laadun mukaan: isoreikäisellä lapiolla on helppo puhdistaa paakut mikrohiekasta, lähes umpinaisella saa kaiveltua ulosteet kristallihiekan joukosta ja kaavittua kostuneet pelletinpurut ritilättömän vessalaatikon pohjalta.

Hiekka vaihdetaan uuteen sen likaannuttua, ja tämä saattaa olla kuivikevaihtoehdosta riippuen viikon, parin tai peräti kuukauden välein tapahtuva operaatio. Hiekan vaihdon yhteydessä laatikko joko pestään ja desinfioidaan tai pestään pesuaineella kuumaa vettä käyttäen.

Koska muovilaatikko naarmuuntuu käytössä ja täten kerää helpommin hajuja ja epäpuhtauksia itseensä, tulee koko laatikko vaihtaa aika-ajoin uuteen. Tarpeeksi paksu kuivikekerros pidentää myös laatikon ikää, kun kissan ei tarvitse kaivaa kuoppaa sen pohjaan saakka.

! Pidä silmällä kissasi laatikkokäyttäytymistä, sillä vähentynyt virtsaaminen tai jatkuva laatikolla ravaaminen voivat olla merkkejä sairauksista. Tarkkaile pissapaakkuja tai puruja, sillä niissä näkyvä veri on osoitus siitä, että kissan virtsatiet ovat infektoituneet. Normaalista poikkeava ulina, jatkuva laatikolla käynti tuloksetta ja pissojen ja kakkojen teko muualle kuin puhtaaseen laatikkoon kielivät siitä, että kissaan sattuu asioinnin aikana. Ota heti yhteys eläinlääkäriin, kun huomaat poikkeavaa käytöstä, varsinkin, jos kissa lopettaa virtsaamisen, sillä virtsaamattomuus saattaa johtaa jopa vuorokaudessa hengenvaaralliseen rakon repeymään.

P.S. Ethän heitä kissasi jätöksiä pyttyyn, mikäli samassa sinne joutuu myös kissanhiekkaa. Jätevesijärjestelmään ei kuulu mitään ylimääräistä ihmisen tuotoksien ja WC-paperin lisäksi, sillä hiekat ja purut saattavat aiheuttaa tukoksia putkistoissa. Satun yhden tapauksen tietämäänkkin, jossa vanhan kerrostalon putket avattiin useaan otteeseen puupurun ne tukittua.

Pytty-kampanjan sivuilta näet, mitä pyttyyn ei sovi laittaa, ja mitä nuo ylimääräiset aineet ja peräti ongelmajätteet saavat viemäriverkossa aikaan.