Et sä kuitenkaan pysty siihen

''Et sä kuitenkaan pysty siihen'' on asia, joka paistaa puheista, eleistä ja ilmeistä läpi, kun kerron haaveilevani perheenlisäyksestä, koirasta (lapsesta puhuminen aiheuttaa ihailevaa huokailua). 

Haluan nyt heti kertoa asian olevan ajatuksen tasolla, kuten viimeisen parin vuoden ajan, eli tässä-heti-nyt en ole koiraa hankkimassa. Kasvattajiinkaan en ole vielä ollut yhteydessä, se tulee olemaan seuraava askel kohti päämäärää.

Rotuvalintani ei ole se kaikkein helpoin, mutta miksi pitäisi olla? Vaikka kyse onkin ensimmäisestä omasta koirasta, ei se oikeuta leimaamaan kykenemättömäksi kouluttajaksi tai päättämään jo valmiiksi, etten hoida koulutusta kunnolla. Päinvastoin näiden epäilijöiden oletuksia, koulutus on mielestäni yksi 'niistä jutuista' koiran omistajuudessa. Rajoja ja rakkautta, eikö vain.

Jos lähtisin nyt googlettamaan koirarotuja, en todellakaan kirjoittaisi hakukenttään 'sohvalla viihtyvä seurakoira'. Sylikoiran sijaan toivon koirasta harrastuskumppania, joka sen lisäksi kykenee turvaamaan kotini ja perheeni. Agility ei minua kiinnosta, mutta tottelevaisuuskoulutus innostaa todella. Samoin jäljestys, täytyyhän koiran saada nenäänsä käyttää.

Ihailen rauhallisen pidättyväisiä, omistajansa rinnalla löyhässä hihnassa kulkevia koiria, joita eivät ohikulkijat hätkäytä. En myöskään ole mikään huippusosiaalinen ihminen, joten mikäli koira on 'vaikeammin lähestyttävä' eikä mikään huomiota ja rapsutuksia vierailtakin kerjäävä fifi, on asia siltäkin osin kunnossa. Edellinen pätkä kuulosti pahalta, mutta missään nimessä sosiaalistamisesta en ole oman pidättyväisyyeni takia tinkimässä, en todellakaan halua vieraisiin ja vieraan kosketukseen pelokkaasti suhtauvaa koiraa. Koira saa -ja pitääkin- olla sosiaalinen, mutta haluan kulkea lenkit rauhassa enkä jatkuvasti selvitellä rotua ja ikää ja nimeä ja antaa rapsutusaikaa.

Olen uroksia jumaloivaa sorttia, joskus ajatellut että ei ikinä narttua, mutta nyt en ihan varma ole asiasta, ja olen pitänyt ovet auki myös narttukoiralle. Katsotaan, millaisia keskusteluja kasvattajien kanssa syntyy, ja mitä mieltä he ovat siitä, kumpaa sukupuolta edustava yksilö meille soveltuu. Urokset ovat ehkä jäärempiä, mutta eikös me naiset olla se oikukkaampi sukupuoli. ;)  Kaiken lisäksi mielessä jo iät ja ajat pyörineet nimet ovat miespuolisten jumalten tai heidän lähipiirinsä nimiä.. 

Oi, jos mulla kulsi ois niin nimensä olsi Thor.

Loppuun vielä toive yhteiselon sujuvuudesta: 

En nyt tiedä, oliko tässä sitä punaista lankaa, mutta joka tapauksessa tiedätte nyt, mitä täällä on suunnitteilla. Vuoden päästä, ehkä, aikaisintaan. Kaapissakin on jo pari vuotta odottanut panta tulevaa epeliä..

Mitäs mieltä ootte koiraihmiset siitä, että ekaksi koiraksi valikoituu tällainen koira? Tuhoon tuomittua vai hyvä idea motivoituneelle ihmiselle? 

Kyllä, olen ajatellut asiaa ja kyllä, olen törkeästi näpistänyt kuvat Googlen kuvahaun syövereistä.

Kevään karvahelvetti

Lemmikkitalouksissa irtokarvat ovat todellakin sääntö, eivätkä poikkeus (ellei lasketa mm nakuja naukujia!) Huomaan, että talven vähän rauhallisemman jakson jälkeen on karvaa alkanut taas olemaan ympäriinsä järkyttäviä määriä: sus siunatkoon sitä pöllyämistä mikä täällä on, kun talviturkkinen kaksikko kylpee parvekkeella auringon lämmittäessä ja kroppa tajuaa, ettei enää tarvita villahousuja! En halua edes ajatella Morriksen ensi syksyn ekaa hillitöntä karvanlähtöä..

On jälleen aika kaivaa aktiivisempaan käyttöön kissojen turkinhoitovälineistö – ja täytyypä taas ryhtyä harjaukseen totuttamiseen. Vaikka Morriksella onkin puolipitkät karvat, pitää Penni pikkuisen turkista niin hyvän huolen, että yhtäkään takkua ei ole koskaan (kummallekaan) ilmaantunut, joten välikausina harjaaminen on selkeästi karvanlähtökautta vähäisempää, jos ollenkaista. :)

Karvahelvetin taltuttamiseen meiltä löytyy kampa, karsta, kumisuka (joka ei ole hyvä) sekä furminaattorin kopio. Uusimpana tulokkaana myös se aito Furminaattori, pitkäkarvaisten kissojen mallina. Ja kylläpä sillä karvaa lähteekin! Herranjestas, ei se pakkauksen kuva kyllä valehtele..

Kas, karvaa! Parinkymmenen minuutin saldo.. Eli vasemman kyljen irtokarvat :D 

Yksi vakava puute listasta löytyy: tehokas imuri! Meillä on käsittämättömän matalatehoinen vanha pikkuimuri, jolla ei kyllä tule mistään mitään.. Ostoslistalla onkin Mielen tehoimuri, ei kuitenkaan Cat & Dog, koska turbiinisuulakkeesta ei tasan ole näillä karvanpituuksilla hyötyä vaan enemmänkin haittaa, kun hermot menevät suulakkeeseen kiertyneitä karvoja (ja maton nukkaa) poikki leikellessä.. :D

Ennen vanhaan (syksyllä siis) meidän harjausprosessi alkoi karstaamisella, sitten feikkifurminoitiin ja lopuksi taas karstailtiin. On tuo aito vaan sen verran hyvä vehje, että karsta on nyt jäänyt Morriksen satunnaisten perstakkujen poistajaksi. Siis niiden takkujen (=paakkujen), joita ei ole tarvinnut saksia irti, ;D Meidän pikkuherra Slaikka, aina köntsät housussa!

Minullako köntsät housuissa!?

Päivä kuvina 1

Sain Piiviltä haasteen viiden päivän esittämisestä kuvina. Tästä lähtee vaikkakin niukan tekstiosion kera :)

Morriksen eka karvapallo.. aika säälittävän kokoinen, ei edes peukaloon verrattavissa! Tämän tuottamisääniin oli mukava eilen aamulla herätä :)

Meillä leijailee taas kevään tullen huomattavat määrät karvaa ilmassa, ja aina Penniä silittäessä käteen jää tuppo karvaa. Ihanaa. Syksyisissä lukemissa ei vielä olla, mutta odotellaan sään lämpeämistä...

Olen ruvennut tekemään yrttikylpyjä rahoittaakseni atooppista ihoani, ja olenkin huomannut merisuola-timjamiteessä lillumisen erittäin tehokkaaksi ihoavuksi. Tässä pikkupelkuri-Morris on uskaltautunut veden äärelle... Seuraavassa kuvassa herra dippaisi molempia etutassujaan vedessä samaan aikaan ja siitähän seurasi luiskahdus :D Valitettavasti tästä ei ole kuvamateriaalia ja onneksi luiskahdus oli vain puolittainen..

Ihan joka päivä ei tule kuvia ehkä otettua, tänäänkin oltiin koko päivä pois kotoa ja näin hämärissä ei enää viitsi kameraa esiin kaivaa.. Kännykän muistikin on niin täynnä kuvia että siinä kamera toimii erittäin hitaasti. Kaiken lisäksi tämän päivän kuvissa olisi ollut koiria.. :)

Moni on jo tähän haasteeseen ottanut osaa, joten jaan haasteen eteenpäin niille, jotka eivät vielä ole sitä päässeet/joutuneet tekemään (miten kukin ottaa). No, pakotetuksi ei nyt kenenkään tarvitse itseän tuntea koska nimiä ei julkaista! :)