Kastraatio ja sterilaatio

Sekä kissan että kissanomistajan parhaaksi kannattaa sukukypsään ikään päässyt kissa leikata, mikäli sitä ei ole tarkoitus käyttää siitostarkoitukseen. Leikkauttamisella, toisin sanoen naaraan steriloinnilla tai uroksen kastroinnilla on positiivinen vaikutus ennen kaikkea kissan terveydelle, mutta hyötyypä toimenpiteestä omistajakin.

Kissan sukukypsyys

Naaraskissa saattaa tulla sukukypsäksi jo alle nelikuisena, usein kuitenkin 6-8 kukauden iässä, kollien tapaan, myöhäisempiäkin tapauksia toki löytyy.

Naaraalla sukukypsyys ilmenee kiiman alkamisena, mouruamisena, merkkailuna ja ulos pyrkimisenä. Kollikissat puolestaan aloittavat virtsan suihkimisen pystysuorille pinnoille, ovat levottomia, pyrkivät ulos naaraiden perään ja mouruamisen lisäksi saattavat muuttua myös entistä aggressiivisemmiksi. Toiminnan aiheuttavat sukuelimissä (suurimaksi osaksi) tuottuvat sukupuolihormonit, jotka vietittävät kissaa lisääntymään.

Kastraatio

Kastraatiossa kollikissan sukuhormonia tuottavat kivekset poistetaan nopealla, varsin pienellä toimenpiteellä. Kivesten ajelun jälkeen kollin nivusalue puhdistetaan, ja sen ympärille levitetään liina, joka pitää puhdistetun alueen erillään muusta kissasta. Varsinainen leikkaus aloitetaan viiltämällä kivespussin nahka auki noin sentin mittaisella viillolla. Seuraavaksi kives pullautetaan viillosta ulos, ja sitä suojaavat kalvomaiset kudokset avataan. Kun siemennuora ja kivekseen johtava suurempi verisuoni on eroteltu toisistaan, solmitaan ne keskenään ja kives leikataan irti. Haavaa ei tarvitse ommella umpeen; toimenpide on kokonaisuudessaankin lähes veretön. Ensimmäisen kiveksen jälkeen sama toimenpide tehdään myös toiselle kivekselle. Kastraatio on asiansa osaavan lääkärin suorittamana hyvin nopea toimenpide, se ei välttämättä vie edes viittätoista minuuttia.

Jatkohoitoa kolli ei kotona juuri tarvitse, kannattaa vain katsoa, ettei kissa nuole leikkausaluetta aivan hurjana, ja varmistaa, etteivät myöskään talouden muut kissat käy liian läheisiksi haavan kanssa. Kauluria ei kastraation jälkeen tarvitse välttämättä lainkaan, ja kipulääkekin annetaan pistoksena klinikalla.

Pääsin viikko, pari sitten suureksi yllätyksekseni ja ilokseni seuraamaan Morriksen kastraatiota, kun vein pikkupojan leikattavaksi. Kastraatiosta on siis aika selkeä kuva, kun taas sterilaatiotieto perustuu kuultuun ja luettuun. :)

Sterilaatio

Kollin kastraation rinnalla naaraan sterilaatio on hieman suurempi operaatio, jossa poistetaan munasarjat, sekä osa kohtua vatsaan tehdyn muutaman sentin mittaisen viillon kautta. Nykyään toimenpide voidaan suorittaa myös tähystyksenä, joskaan se ei vielä kovin yleistä taida olla (liittyneekö välineistöön..?). Vatsaan tehty haava suljetaan useimmiten seuraavien viikkojen aikana itsekseen sulavilla tikeillä. Toisin kuin kastraation jälkeen, puetaan usealle naaraskissalle steriloinnin jälkeen kauluri kaulaan. Nykyään kaulurin sijaan käytetään myös paljon 'sukkapukuja', jotka estävät naaraan pääsyn käsiksi vatsassa oleviin tikkeihin. Kollin tavoin myös naaras saa kipupiikin jo poliklinikalla, joskus kipulääkitystä jatketaan myös kotioloissa muutaman päivän ajan.

Ennen ja jälkeen leikkauttamisen

Kissa ei saisi syödä puoleen vuorokoauteen ennen leikkasta, jotta se ei mahdollisen pahoinvoinnin iskiessä tukehtuisi omaan oksennukseensa. Vettä sen sijaan tulee olla tarjolla myös tuona aikana.

Leikkauksen jälkeen kissan annetaan heräillä rauhallisessa ja lämpimässä paikassa. Toiset lääkärit antavat kissalle herätyspiikin, toiset lähettävät nukkuvan kissan kotiin.

Herättyään tokkurainen kissa saattaa laskea alleen, lisäksi sen menoa kannattaa muutoinkin seurata, jotta esimerkiksi kiipeilyvahingoilta selvittäisiin. Kissalle saa antaa vähän vettä pian heräämisen jälkeen, mutta ruokaa ei tulisi tarjoilla ennen kuin kissa on kunnolla hereillä, jottai se hotkisi sitä epähuomiossa väärään kurkkuun.

Morris uinuu lämpöisten vällyjen välissä kastraation jälkeen, muutaman päivän vajaa 6 kk ikäisenä.

Kastraation ja sterilaation edut

Kastraatio ja sterilaatio aiheuttavat sukupuolihormonin määrän huomattavan laskun, jolloin myös sukupuolikäyttäytyminen poistuu, tai ainakin vähenee. Myöhään leikatulla kissalla, varsinkin kollilla, saattaa esimerkiksi merkkailusta jäädä kurja tapa. Siksi leikkauttaminen kannattaa tehdä ajoissa, noin puolen vuoden iässä ennen kuin sukupuolikäyttäytyminen on ehtinyt alkaa tai voimistua.

Naaraalla leikkauttamisen terveydellisiä etuja ovat mm. kohtutulehdusriskin sekä maitorauhaskasvainten saannin todennäköisyyden pienentyminen.

Kolli muuttuu leikkauksen jälkeen itselleen turvallisemmaksi, kun sen aggresivisuus muita uroksia kohtaan vähenee. Ulkoilevan kollin kohdalla tämä voi olla tärkeää, sillä kollien väliset tappelut loppuvat usein tulehtuviin haavoihin, ja myös veriteitse tarttuvat taudit liikkuvat helposti reviiritaistelujen tuoksinnassa.

Sisäkissana leikattu kolli on monesti leikkaamatonta seurallisempi, ja moniuroksisessa taloudessa on kaikkien helpompi olla ilman jatkuvaa valtakamppailua.

Yksi suurimmista leikkauttamisen hyödyistä on kuitenkin kissojen hallitsemattoman lisääntymisen estäminen. Leikattu naaras ei tule ei-toivotusti tiineenä karkumatkalta kotiin, ja villiintyneiden kissojen populaatio rajoittuu. Tästä syystä varsinkin vapaasti ulkoilevat kissat tulisi tehdä sukukyvyttömiksi, sillä jo yhden kissan villiksi jäävistä pennuista saattaa kahkeytyä oikea villikissaongelma.

Kastraation tai sterilaation haittapuoli

Kissan energiantarve laskee leikkauttamisen myötä jopa 20-30%, mikä johtuu vähentyneestä aktiivisuudesta sekä aineenvaihdunnan hidastumisesta hormoonitoiminnan vähennyttyä. Mikäli ruokintaa jatketaan normaalin tapaan, pahimmassa tapauksessa penturuoalla, on edessä melko varma lihominen. Leikkauksen jälkeen kannattaakin alkaa tarkkailemaan kissan painoa, ja puuttua painonnousuun mahdollisimman äkkiä. Steriloiduille ja kastroiduille kissoille löytyy tarkoitusta varten kehiteltyjä vähempikalorisia ruokia, mutta suosisin silti raakaruokintaa tai laadukasta märkäruokaa. Hidastunut aineenvaihdunta altistaa virtsakiteiden synnylle, joiden torjunnassa kostea ruokavalio on avainasemassa. 

Lihaisaa ruokavaliota noudattaessa rasvan osuuden laskemisella ravinnossa saa helposti vähennettyä ravinnon kaloreita. Rasvahan sisältää niitä noin 9 per gramma, kun proteiineista kaloreita saa noin neljä grammasta. Suosi esimerkiksi vähärasvaista broilerinlihaa, ja tarjoa rasvaista possua tai jauhelihaa vain kohtuudella. Vältä hiilihydraatteja, sillä niiden nopeasti vapautuva energia kerryttää energiantuotannosta yli jääneen rasvan kehoon. 

Solakkan pysyäkseen kissa vaatii myös aktiviteetteja, ja leikattu kissa nauttiikin monesti leikeistä enemmän kuin leikkaamaton verrokki. Leikin tiimellyksessä ylimääräinen energia palaa, eikä jää kehoon pulskistuttamaan kissaa.