Hyvää Juhannusta!

Mukavaa juhannusaaton iltaa ja tulevaa juhannuspäivää toivottelee koko meidän kööri :)

instagram @gunpowdergirl_n_thepurringboys

Kakkapussikoe: Best Friend kakkapussit

Pääsin testaamaan Best Friendin koirankakkapusseja heidän Fecobook -sivujensa testiryhmähaun kautta. Olin hurjan iloinen, sillä pussejahan meillä kuluu. Koira on iso ja tuotos on iso, ja suuri osa pusseista pieniä ja hankala laittaa solmuun. Siihen on tultava muutos!

Ja muutos tuli. Nämä pussit on huippuja! Ne ovat mustia, läpinäkymättömiä ja tarpeeksi vahvoja pusseja, ettei kakka ole pitkin käsiä kun vahingossa kasaa kerätessään kaapaisee etusormella sepelinkulmaan. Kaiken päälle niissä on KAHVAT, joiden kanssa pussi on tosi kätevä solmia (ja jos haluaa niin ripustaa johonkin roikkumaan, itse kannan vaan kädessä).

Nyt on ollut sopivan viileää takin käytölle, ja takin taskuun sujahti kätevästi koko pussirulla. Toinen rulla on eteisen hyllyn päällä olevassa metallilankakorissa siten, että sieltä saa pusseja vedettyä kuin vessapaperia rullasta. Ei pääse pussit unohtumaan, vaikkei takkia päällä olisikaan, kun ne ovat kätevästi hollilla koiran ulkoiluvermeiden äärellä.

Pusseja on kahta kokoa: Small 18x34 cm ja Large 21x39 cm. Pienempäänkin pussiin mahtuu siis ihan hyvän kokoinen kikkara. Rullassa on 40 pussia, ja rullia saa sekä yksittäin että kolmittain. Pussit hajoavat 24-48 kuukaudessa, joten sen ja koiran ulosteiden sisältämien basillien kannalta niitä ei ainakaan kotitalouden biojätteeseen tule heittää. Meilläpäin kakkapussit päätyvätkin energiajakeeseen, joten itselleni maatuvuus ei tässä kohtaa ole asia numero 1. 

Lajitteluohjeissa on paikkakuntaisia eroja, meilläpäin ei mitään selvää ohjetta tälle tuotteelle ole annettu. Polttokelpoiseen jätteeseen täällä kuitenkin lajitellaan mm biojätteet sekä puupohjaiset kissanhiekat, joten miksei koiran ulostettakin. Samaten sekajätteeseen lajitellaan ''ainoastaan palamattomat ja polttoa haittaavat jäteet'', joihin ei kuulu kumpikaan, PE-muovipussi eikä koirankakka. 

Tässäpä johdattaudumme sopivasti koirankakkakeskusteluun. Vaikka enää ei aivan kevät olekaan, ja talven jäljiltä pientareille kerääntyneet läjät nyt nurmikkoa lannoittavatkin, lausun pari sanaa omasta näkemyksestäni kakkaa kohtaan. 

Kakka on luonnollista. Samoin se, että koira tekee tarpeensa lenkkipolun varteen. Luonnollista tai ei, niin ainakaan mukavaa ei ole se, että koira tarpoo muiden koirien keräämättömissä ulosteissa tai pahimmassa tapauksessa pistää niitä suuhunsa (ja kuljettaa sitä itseään tassuissaan kotiin, mahdollisesti sohville ja sängyille). Mukavaa ei kakkoja keräävänä ole myöskään itse luovia kasojen välitse keräämään oman koiransa tuotosta ja täten yrittää epätoivoisesti ylläpitää yleistä viihtyvyyttä. Ja samalla itsekin kengissään kantaa sitä kakkaa kotiovesta sisään. :)

Olen ammatiltani puutarhuri, ja mukavaa ei ole myöskään yleisillä alueilla kitkiessä työntää kättä läjään joka kolmannen rikkaruohon kohdalla. Tai edes joka kolmas päivä. Nurmialueita leikatessa on kakka kiinni koneen pohjassa, ja joku ne ruohot ynnämuut sieltä leikkurin pohjasta kaapii. Korkeampaa ruohikkoa siimatessa paska lentää kirjaimellisesti tuulettimeen. Ja vaatteille.

Nykyään olen sisätöissä, ja uskomatonta mutta totta, ihmiset antavat koiriensa tehdä tarpeensa myös kauppakeskuksiin eivätkä muka huomaa, kun koira tulostaa sisätiloihin kolmedeenä hajun kera.

Ymmärrän täysin koirankakka-asiaan liittyvän tuohtumuksen ja yhdyn siihen itsekin, poissulkien myrkky- naula- ja lasisyötit sekä muut asian viattomaan osapuoleen kohdistuvat käsittämättömät julmuuden osoitukset.

Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että mitkään roskat, ei purukumi eikä tupakantumppi tai mikrot tai tuulettimet kuulu luontoon. (Eivätkä myöskään muoviin käärityt koirankakat.)

Tämä kakka- ja roskajupakka on jälleen osoitus ihmisten välinpitämättömyydestä itseään ja muita kohtaan, ja siitä, miten vastuu yhteisistä asioista koitetaan aina työntää jonkun muun, kuin oman itsen harteille. Ympäristö ja sen siisteys vaikuttavat meidän jokaisen hyvinvointiin edes alitajuisesti, joten jokaisen tulisi kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän vuoksi, vaikkei luonnonsuojelu muutoin kiinnostaisi tippaakaan (tosi pitkänäköistä).

Onneksi joku aina välittää. Välillä tuntuu, että se joku on vain murto-osa väestöstä. Kansallispuistossa kehdataan tumpata suohon, ja kaupasta lähtiessä isoisä näyttää lapsenlapselle mallia, kuinka jäätelön kääreet voi heittää tienposkeen.
Jokaisella teolla on väliä. Jokainen teko on esimerkki. Suuntaan tai toiseen.

Vaikka olenkin paskapoliisi, niin neuroottinen en asian suhteen sentään ole, ainakaan, kun poistutaan hoidetulta alueelta vaikkapa metsän siimekseen. Polulle ei kuitenkaan sielläkään tarvitse kakkia ;) 

P.S. Kiitos Best Friendille kakkapusseista, nämä tulee meille vakikäyttöön, ei ole parempia vastaan tullutkaan! Suosittelen ehdottomasti myös muille. :)  

Vihdoin metsään

Viikko tikkien poiston jälkeen on lupa käydä jälleen lyhyillä metsälenkeillä. Lyhyitä ne joka tapauksessa ovatkin, sillä kuten todettu on, muuta kuin pissaliikuntaa saa päivässä harrastaa peräti 20 + 20 minuuttia.

Ruutin riemu repesi kun ylitimme läheisen tien, joka on meidän kerrostaloalueen ja metsän välillä. Asutaan siis tosi likellä metsää, ja tuon ''pikkumetsän'' (vaikka kohtuullinen onkin) läpi pääsee kätevästi vielä suuremmille metsämaille kuljeksimaan. 

Tässä vähän kännykkäkuvasatoa tuolta ekalta parinkymmenen minuutin metsälenkiltä. Oli siinä nenällä töitä. :D 

Jaha mitäs täältä löytyy...

Hmm mikäs täällä haisee..?

Aika jännä mikäs täällä mätänee...

Jaha kukas se tästä on mennyt...

!!!? Mitäs siellä tapahtuu !!??

Kukas se siellä piileksii?

No minä tietysti!

:D Kyllä oli onnellista hauvaa. 

Metsälenkeistä on muutakin hyötyä kuin hauskanpito: Ruuti joutuu käyttämään enemmän molempia etujalkojaan (eli puheessa käsiään :'D), koska maasto on epätasainen ja vaatii parempaa kehonhallintaa. Kolmella jalalla on suht helppoa loikkia asvaltilla ja ruohikolla, mutta metsässä vaaditaan enemmän. Metsämaasto on myös nivelille armelias, pehmeä pohja, sillä askel ei siellä tärähdä maahan yhtä terävästi, kuin kovalla pohjalla. Mitä enemmän jalkaa käyttää, sitä vähemmän se jämähtää ja tottakai niitä lihaksia saadaan niveltä tukemaan. 

Käytiin tänään myös ekaa kertaa vesiterapiatankissa, siitä ei nyt ole kuvamateriaalia, mutta kuulemma meni hyvin ja neiti oli oikein reipas. Ruuti käveli matolla varmaan kymmenisen minuuttia, välillä reippaammin ja välillä vähemmän innoissaan. Ensi kerralla taidan ottaa oman lelun mukaan, niin saan varmaan Ruutin paremmin kulkemaan sen kuin vieraan pallon perässä eteenpäin. 

Uimalupaa ei vielä saatu, koska se on monesti hallitsematonta räpiköimistä, mutta luonnonvesissä kahlailu voi kuulemma olla ihan ok jos halutaan välillä vilvoitella. Uidaan paremmin sitten, kun koipi on kunnossa.

P.S. Kisut eivät ole unohtuneet, tässä näpytetään yhdellä kädellä ja silitellään Penniä toisella :D Ruutista vaan on tällä hetkellä enemmän  sanottavaa :)

Puseja siis kaikille <3:llä toivoo purinapari Penni ja Morris :)

Iso tyttö, isot vaivat

Paljon on aikaa vierähtänyt, ja paljon on myös tapahtunut. Meidän neiti on pari viikkoa vajaa kahdeksan kuukautta vanha, kyynäräoperoitu esiteinirottweiler, joka on totaalisesti kissan tassun alla. Pennin nimittäin. Morriksen kanssa ollaan jo ihan kavereita. 

Pikkutytölle painoa on tähän hetkeen kertynyt 34 kiloa ja säkä on siinä 55 cm huitteilla. Selkämitta lähentelee kuuttakymmentä. 

Ennen kuin uppoudutaan syvällisemmin kyynärvaivojen ihmeelliseen maailmaan, ilmoitan täten että minähän en koskaan mene instagramiin, paitsi nyt. Sekä ihan itsenäni että elukoina, joista elukat löytyvät käyttäjänimellä gunpowdergirl_n_thepurringboys. Rohkenen väittää, että siellä päässä ollaan aktiivisempia, kuin tässä päässä, syystä aikapula.

Reippaana leikkauspäivän iltana.

Ruuti siis kärsi kyynärnivelen kasvuhäiriöstä, mikä on hyvin tyypillinen vaiva kookkailla, raskailla roduilla. Kasvuhäiriö voi ilmetä monena erilaisena vaivana irtopalasta tiesmihin, meillä vaivana oli kyynärnivelen inkongruenssi. Inkongruenssissa värtinäluu kasvaa kyynärluuta nopeammin, mikä aiheuttaa niveleen epätasaisen paineen ja sitä kautta ontuman. Meillä ontuma oli hyvin selvä, joskin Ruuti oli koko ajan reipas oma itsensä, vain ontuma kertoi jalan kivusta. 

Sitten hurjiin juttuihin. Ruutin tapauksessa inkongruenssi oli lievä ja näkyi röntgenissä kyynärnivelen toispuoleisena ahtautena. Vaiva varmistettiin kurkkaamalla niveleen, johon ei onneksi ollut vielä muodostunut nivelrikkoa. Kun vaiva oli luettu todeksi niin kyynärluu vapautettiin pintestään katkaisemalla se keskeltä vinottain poikki. Kyllä vain. Eikä sitten muuta kuin kipupiikki, kipulaastari, opioideja ja antibiootin kylkeen vielä tulehduskipulääke. Kipulaastari oli paikoillaan 3 päivää, Tramalia meni 4 päivää ja viidennen päivän aamu. Tulehduskipulääke jatkuu yhä, ja antibioottikuuri kesti 10 päivää. Maha oli sekaisin kaksi viikkoa mutta se siitä (mhb tai piimä.. ei vaikutusta).

Leikkauksesta on nyt reilu 2 viikkoa ja parin viikon kuluttua jalan pitäisi olla ontumaton. Jos ei ole, niin uudelleen kuville katsastamaan, onko sinne tullut tämän lystin päälle vielä irtopalakin.. Se voi nimittäin vielä näin jälkikäteen sinne kehittyä.

Kaikessa tässä hyvää on ollut se, että Ruuti ei ole ollut kipeä koira kuin viidennen päivän aamuna, jolloin annoinkin vielä yhden ekstrakipulääkkeen. Myös pääkoppa on hänellä kestänyt suhteellisen hyvin kaikkea tätä lepoa ja tylsyyttä. Niinkin hyvin, ettei hihan lisäksi edes kotoa poissa ollessa ole tarvinnut laittaa tötteröä päähän hihan ja haavan repimisen estämiseksi. 

(Myös vakuutus on ollut ihan ykkösjuttu, olisin konkurssissa jos sitä ei olisi, vaikka tämä onkin vaiva halvemmasta päästä jos vertaa esim. ristisideleikkauksiin..)

''Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...'' :) Just ja just mahutaa ku molemmat oikein pinnistää :)

Koska Ruuti on ollut pipi jo pitempään, ollaan jääty paitsi kaikesta hauskasta kuten hausta, jäljestä ja tottiksesta. Varsinkin metsälajit harmittaa, ja silloin kun niihin olisi päässyt neidin ollessa vauva, oli työvuorot esteenä. No, ehkä vielä tänä kesänä. Metsään saadaan kuntoutusaikataulun mukaan mennä jo tällä viikolla (vk nro 2 alkaa keskiviikkona). Alla viikko-ohjelma tikkien poiston jälkeen.

''Olkavarren ja rintalihasten hierontaa ennen liikuntaa koko aikana

1. viikko: 15 min rauhallista kävelyä aamulla ja 15 min illalla

2. viikko: 20 min kuten edellä, voi käydä rauhallisella metsäkävelyllä

3. viikko: 25 min kuten edellä, lyhyitä ylämäkijaksoja suoraan ylöspäin (asutaan mäen päällä)

4. viikko: 25 min kuten edellä, ylämäkiharjoittelua sik-sak -muodossa''

Torstaina mennään ekaa kertaa vesiprunniin pärskyttelemään, oikeammin hakemaan lihaksiin voimaa ja askellukseen liikerataa vesijuoksumatolla niveltä kuitenkaan rasittamatta. Vasen jalka on selvästi oikeaa heikompi, ja niveliä tukeakseen on lihaksiston oltava kunnossa.

Saas nährä kuin täs käy. Kaikki kuitenkin yritetään tuon ilopillerin kuntoon saattamiseksi. 

Oon tilaillu tänään Ifolorilta ties mitä kuvia ja pitipä niihin tällasia itkuvärssyjäkin netistä ettiä.
Kuvassa Ruuti on 19-viikkonen nassikka Kuhankuonolla koiravaeltelemassa ennen näitten vaivojen alkua.
Aikaa on maaliskuulta noin viistoista kiloa :)