Muutto ja muuta mukavaa

Lupasin jo ajat (pari viikkoa) sitten kirjoitella muutosta ja siitä, miten meillä Herrat 1 ja 2 siihen suhtautuivat. Kaiken näköistä on nyt sitten ollut taas tätäkin asiaa estelemässä, mutta kun kerran tuli noustua aikaisin (meillä kävi jo tiskikoneenostajat) niin nyt on puoli tuntia aikaa kirjoitella mitä mieleen juolahtaa.. Noihin fiksumpiin juttuihinhan menee aikaa alkaen viisi tuntia.. :DDDDD

Fiksuihin juttuihin????

Muutimme siis kuun vaihteessa, isompaan, avarampaan ja varsinkin valoisampaan; vähän tunkkaisesta kaksiosta seinästä seinään -ikkunaiseen kolmioon. Uuden kämppämme parveke on lasitettu, vanhassa oli avoparveke, toki verkotettu sellainen. Kissat pääsevät siis tutkimaan maailmaa helpommin myös talvisin, kun puolet parvekkeen lumista ei kantaudu enää sisälle Morriksen hännässä...

Mitä vikaa muka on mun hännässä.. 

Muuttoa edeltävä aika on kissoille varmasti jännittävää aikaa, sillä laatikoista ja laatikkorykelmistä muodostui ainakin meillä kissaherroille oikea huvipuisto: oli paikkaa kiipeillä ja piileksiä. Muuttopäivä sen sijaan oli kurja: Morris piiloutui makuuhuoneen kaappiin eikä tullut sieltä pois koko päivänä, vaikka pikkuveljeni yritti maanitella häntä herkuilla ja leluilla. Pennikin oli huolissaan 'pikkuveikasta' ja hermostuneisuus oli hänestäkin nähtävissä.
Muuton jälkeen meni noin viikko, ennen kuin kissat olivat kunnolla kotiutuneet. Outo kännykän soittoääni tai rapusta kantautuvat äänet saivat molemmat nousemaan takajaloilleen -sellaista ei ole meillä ennen nähty. Feromoneja ei apuna käytetty, lähinnä koitimme itse välttää kolistelemasta liikaa tai tekemästä liian nopeita, säikyttäviä liikkeitä.

Meidän pelkuri-poju Morris on muuten nykyään uskaltautunut jo vieraan ihmisen syliin, ja tulee jo melkein nuuhkimaan ihan ketä tahansa ovesta sisään astuvaa. Ennenhän tuo reaktio on ollut.. PIILOON!!


Muuton lisäksi muuta mukavaa on ollut mm Hullut Päivät sekä peräti kahdesti Mustin ja Mirrin verkkokauppaan voitettu 20€ lahjakortti!

Mustista ja Mirristä on tullut tilailtua lähinnä ruokaa, toiseen satsiin otin lisäksi pienen raapimapuun makuuhuoneeseen sijotettavaksi: niin sängynkulmat sekä toivottavasti myös nojatuoli välttyy pahimmilta raateluilta.
Valitettavasti pussi/purkki/tetraruokaa on mennyt nyt muuton jälkeen aivan sallimaton määrä; meillä ei edelleenkään ole pakkasessa juurikaan tilaa.. Pitäisi kai hankkia pieni arkkupakastin tuon pienen kaappipakastimen lisäksi.. Miten normaalikokoiseen jääkappi/pakastinkaappiin voi saada tehtyä vain noin pienet sisätilat! Ongelmia on siis myös jääkaapin kohdalla.

Ylemmässä kuvassa oli Mustin ja Mirrin ostoksia, ja tässä alla sitten Stockan Hullujen Päivien ostoksia. ZiwiPeak oli tarjouksessa, samoin Grizzlyn villin lohen öljy. Öljyä ostinkin pari pulloa ja Ziwiä kymmenen tölkkiä. Meillä syödään enää todella harvoin noita Life Catin tai almo naturen tyyppisiä täydennysravintoja, koska niiden kilohinta on niin älytön, melkein ZiwiPeakin tasoa (mikä on siis täyttä tavaraa). Mutta.. koska nuo nyt maksoivat 80 senttiä tölkki niin noukin matkaan muutaman välipaloiksi. 

Taustalla puolen litran vesikuppi sisälle ja tuo nykyinen seitsemän desin saa asua parvekkeella nyt kesäajan. Mankelijänis oli ihana -mielestäni- mutta kissoja se ei kiinnosta juurikaan.. ajattelin että se ois käyny potkutyynystä. 

Kevään karvahelvettiä helpottamaan ostin myös ihan oikean Furminaattorin, pitkäkarvaisten kissojen versiona.. Eli vähän kapeampi kuin koirien vastaava, ja pitkäpiikkisempi kuin lyhytkarvaisten versio. Maksoi alle 20€.

Tuossa Royal Caninin peltipöntössä on Ziwin kuivalihaa..

Ruokakaapissa on siis ollut vähän täydemmänlaista. Uutena tuttavuutena meillä on ollut tuo Bozita, joka  hyvin halvan hintansa puolesta sisältää 'palassa 93% kanaa' vähän joka osasta.. Samahan tuon naures:menun kanssa varmasti on. Bozita on meillä maistunut tosi hyvin, toki meidän kissojen kohdalla nyt ei voi nirsoilusta juuri missään kohtaa puhua. 

Olen kokenut nuo Schesirin pussinrivittäjät tosi käteviksi kotona, ja nuo omani olenkin haalinut Stockan kennelosastolta.. Nuo ovat tosi tukevaa pahvia verrattuna esim Iamsin tai Animondan pahveihin. Myös Feline Portalla on tukevia jos jostain noita aiotte kysellä :) Värejä mulla on noiden vihreän, keltaisen ja sinisen lisäksi myös punainen, koska kun olen ostanut natures:menun sekoituspakkauksia, olen tykännyt purkaa pussit mauittain ja sopivasti myös väreittäin omiin laatikoihinsa :)

Herkkuja on tällä hetkellä ihan älyttömästi, koska tuli voitettua vielä Prima Catiltakin herkkupaketti..

Ja ei sovi unohtaa.... Dändändän.. 

Kummitätini osti vielä yhdeksännen...

Joo, siinäpä tuli purettua nyt jonkin ajan asiat, vielä kun niitä fiksumpiakin juttuja saisi aikaiseksi. Olen nyt aloittanut vielä yhden pikku projektin nimeltään Tupperware, joten yritetään nyt repiä aikaa kaikelle edes vähän. Meillä aletaan töissä menemään kiinni jo kahdeksalta ysin sijaan, joten eiköhän siitäkin sitten aikaa näille jutuille jää.

Aa-aa-ankka

Kun ankka maksaa 9,99€ 2,4kg, on tämäkin tyttö valmis rientämään oikopäätä Lidliin, vaikka muuten suhtaudunkin liikkeeseen samoin, kuin perheenisä ko. ketjun mainonnassa..

Joka tapauksessa, ankan kävin ostamassa. Kilohinta pakasteankalle oli huimat 4,16€. Karu totuus on kuitenkin se, että puolet ankasta on minulle hukkatavaraa, näihin kuluvat sekä ranka että nahka. Todellinen kilohinta käyttökelpoiselle osalle oli noin 9,4€. Lihamyllyä apuna käyttämällä ja suurimmat luut ja rangan jauhamalla hinta pysyisi todellisuudessakin varsin alhaisena.

Ankka-paran sisään oli ilokseni sullottu sen -tai jonkun toisen ankan- elimet: sydän, maksa, kivipiira sekä ei-elin kaula.

Tämä ankka ei ole kädetön, vaan jalaton.. Kissat nakerteli nilkat makupaloiksi :)

Tarvitaan: kulho, vaaka, lusikka, muki pussin tueksi sekä tietysti pakastepusseja. Muuton jäljiltä Minigripit ovat kateissa, joten Pirkan 1-litraiset ajavat nyt asiaa.

Elimet: ylhäällä vasemmalla sydän, vieressään kivipiira. Keskellä maksa, lopuksi kaula; pervot, älkää vaivautuko :)

Makupaloina popsittiin sydän ja puoli maksaa, toinen puoli päätyi mukaan pataan. 

En ole ikinä kieltänyt kissoilta pöydälle kiipeämistä ja kulhosta syömistä, kun on ollut kyse heidän omista sapuskoistaan. Ihmisten ruoka ei kissoja kiinnosta ja vieraatkin saavat kaffetella rauhassa ilman karvaisen väen kiinnostusta. 

Olin yllättynyt ankan sydämen pienuudesta, se ei paljoa broiskun sydäntä isompi ollut. Kivipiiralla taas oli kokoa huomattavasti enemmän, mutta sitkaudessa se ei broilerin vastaavalle vedä vertoja. Myöskään takapuoli ei ankalla ollut erityisen vankka, ja suomibroileri vie reisien muhkeudessakin voiton tältä Saksan tuliaiselta. 

Nahka oli tällä veijarilla aivan törkeän paksu, ja jos sitä ei olisi poistanut, niin meininki olisi ollut todellista suonet tukkoon -touhua. Olisi pitänyt ihan punnita tuo rääpekippoon joutuneen nahan määrä..

Pitäisi ottaa tämä kuva mukaan töihin, missä olen kuullut monesti seuraavan lauseen: ''Mikä se broilerin sisäfilee muka on?!'' No tämä nyt ei ole broileri, mutta rintalihan altahan se sisäfile löytyy.. Tämä lie selvää ainakin niille, jotka kokonaisia kanasia käsittelevät.. Muutenkin tulee anatomia aikalailla tutuksi, ainakin allekirjoittanut tykkää väännellä ja käännellä.. :)

Siipi on kovin ruipelo. Luu tuntui ainakin saksissa melko pehmoiselta, ja kissatkin paloja nakertelivat pilkonnan lomassa, joten saksin koko siiven matkaan poistaen suurimmat nahat matkasta. Olkapään paksun nivelen leikkasin saksilla puoliksi, jolloin kissan on se helpompi pureksia paloiksi. Reisistä poistin luut, vaikka meillä kyllä raapataan kiltisti lihoista ne palat, joihin hampaat eivät kykene.

Liha/lihaluuseosta kertyi pakkaseen 800g ja jääkaappiin jäi huomiselle 100g pussukka. Pakkasin lihat 200g eli neljän annoksen pusseihin. Kissat popsivat menemään varmasti reilu 150g lihaa, joten todellisuudessa saaliin määrä ylitti kilon rajan.
Mitään täysravintoahan tämä seos ei ole, mutta tulen tarjoamaan sitä silloin tällöin perusravinnon eli broilerseoksen lomassa, vähän vaihtelua herrain raakapuoleen.

Maistuvuus ankalla näytti olevan täys 10, ja riemu raa'asta lihasta oli silminnähtävää. Olemme tosiaan muttaneet tänä viikonloppuna, ja kaiken härdellin keskellä ei ole tullut tehtyä herroille sapuskaa. Valmiit lihasekoitukset syötiin pakkasesta loppuun juuri ennen muuttoa, joten valmisruokaa ovat syöneet meidän lisäksi myös kissat. Pakko sanoa, että lihan ja luiden puutteen huomaa näinkin vähässä aikaa kissan hengityksessä todella selvästi.

Nyt on pakko lopettaa, koska läppäristä loppuu akku, ja johto on yhä hukassa. :D Huomenna jos ehdin ja saan virtaa vehkeeseen, niin sepustan meidän muuttokuulumiset :)