Vettä ei turhaan kutsuta
elämännesteeksi, sillä se on kaiken tuntemamme elämän
perusedellytys. Ilman vettä elämä haihtuisikin kirjaimellisesti
kuin tuhka tuuleen.
Miten kuivamuona voidaan luokitella
täysravinnoksi, kun siitä käytännössä puuttuu ravintoaineista
tärkein, vesi?
Kissa ja vesi
Aavikoilta kotoisin olevana eläimenä
kissalle ei ole kehittynyt samanlaista janontunnetta, kuin virtaavien
vesien äärellä eläneille verrokeille, kuten alun perin lihaa
syöneelle koiralle. Idealitapauksessa riistastaan riittävästi vettä saava kissa
tuntee janoa vasta silloin, kun sen elimistö on 8% nestevajeella, kun koira tuntee
janoa noin puolet aiemmin. Janontunteen sijaan kissalle on kehittynyt
sen terveydelle vaaraksi oleva keino elimistön nestetasapainon
säilyttämiseen: kun kissan elimistö kuivuu, se ryhtyy tiivistämään
virtsaansa. Virtsan tiivistyessä kuona-aineiden määrä rakossa
luonnollisesti kasvaa, mikä johtaa virtsatievaivoihin.
Virtsatievaivat ovatkin nykyajan kuivamuonamaailmassa yksi yleisimpiä
kissojen vaivoja.
Koska kissan janontunne on heikko,
tulisi runsaan, pahimmassa tapauksessa pelkän, kuivamuonan
tarjoamisen sijaan antaa kissalle myös, tai ainoastaan, kosteaa
muonaa: joko tölkistä tai lihatiskistä.
Kissan luonnollisen ravinnon,
jyrsijöiden ja muiden pieneläinten kehossa kosteutta on noin 70%,
suunnilleen saman verran tai enemmänkin vettä löytyy kosteista
muonista ja raa'asta lihasta.
Vesi elimistössä
Vesi toimii rasvan ohella mainiona
liuottimena ja on tärkeä osa soluja ja niitä ympäröiviä
nesteitä: se kuljettaa ravintoaineita soluihin ja kuona-aineita
soluista pois. Lopulta kuona-aineet päätyvät munuaisten kautta
virtsaan ja sitä kautta kehosta ulos. Vesi toimii myös veren ja
ruoansulatusnesteiden pohjana: se on osa lähes jokaista kehon
tapahtumaa.
Vettä poistuu elimistöstä virtsan,
ulosteen, hengityksen sekä hikoilun kautta. Vesi onkin tärkeä
elimistön lämmönsäätelijä: se pidättää lämpöä, mutta
toisaalta myös tarvittaessa viilentää kehoa. Kissa hikoilee
tassunpohjistaan, mutta koska se ei ole kovin tehokas tapa
jäähdyttäytyä, pesee kissa kesäkuumalla itseään useammin:
veden haihtuessa turkista keho jäähtyy, samoin kuin hien haihtuessa
iholta. Todella kuumissaan oleva kissa saattaa myös läähättää
kuten koira, mutta ensisijainen jäähdytyskeino se ei kissalle ole.
Kun kissan keho kuivuu
Kuivuminen voi johtua joko sairaudesta
tai liiasta kuivan ravinnon nauttimisesta liian vähäisen
vedensaannin ohella. Kissa voi saada nestehukan myös kesäkuumalla.
Äkillinen vesihukka iskee kuitenkin rajun ripuloinnin ja oksentelun
yhteydessä, varsinkin silloin, kun kissa on jo niin heikossa
kunnossa, ettei se jaksa juoda tai syödä mitään. Vakavassa
tapauksessa kissaa täytyy nesteyttää klinikalla, joten
nestevajeeseen ei koskaan tule suhtautua kevyesti.
Ensimmäisiä nestehukan oireita ovat väsymys ja huonovointisuus.
Jatkuvasta liian vähäisestä nesteensaannista
johtuvia ongelmia
Virtsakivet ja -tulehdukset
Jos kissa saa jatkuvasti liian vähän
nestettä, eli esimerkiksi syö kuivaruokaa ja juo hyvin vähän,
voi kissan elimistö nykypäivänäkin toimia kuten aavikoilla,
jolloin kissa ryhtyy tiivistämään virtsaa säästääkseen kehon
vesivarantoja. Kun virtsa tiivistyy, on selvää, että se
sakkaantuu helpommin, mikä edesauttaa virtsakiteiden sekä -kivien
muodostumista. Väkevä, pitkään rakossa seisova virtsa helpottaa
myös bakteerien kasvua virtsateissä, mistä saattaa seurata
virtsatietulehduksia. Molemmat virtsatievaivat voivat ilmentyä
kissan pidättelynä ja verenä virtsassa. Näiden merkkien
ilmaannuttua oikea suunta on aina eläinlääkärin vastaanotto.
Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoiminta kehittyy
usein pitkiä aikoja munuaisa rasittanaiden ongelmien kuten
tulehdustilojen seurauksena. Munuaisten vajaatoiminta on yleistä
myös vanhoilla kissoilla, joilla vajaatoiminta saattaa liittyä
myös ikääntymisestä johtuvaan kudosten rappeutumiseen. Koska
munuaisten tarkoitus on suodattaa kuona-aineet verestä virtsan
joukkoon, on niiden vajaatoiminta vaarallinen tila. Kun munuaiset
eivät toimi, jäävät kuona-aineet kehoon ja ajan myötä kissa
alkaakin kärsimään virtsamyrkytyksestä, jossa veren urea-, eli
virtsa-ainepitoisuus on suuri.
Munuaisten vajaatoiminnan hoidossa
lääkinnän ohella avainasemassa on riittävän runsas juominen.
Munuaisten vajaatoiminnasta saattaa
kieliä kissan runsastunut juominen; myöhäisessä vaiheessa
oksentelu, yleinen huonokuntoisuus ja ruokahaluttomuus astuvat
kuvaan.
Miten lisätä kissan vedensaantia
Kissan vedensaannin lisäämiseksi ja
juomisinnokkuuden lisäämiseksi on muutamia kokeilunarvoisia
kikkoja, joita kannattaa kokeilla:
Kissalle voi ripotella eri
materiaaleista valmistettuja vesikuppeja ympäri asuntoa,
esimerkiksi jättää vedentäytteisiä astioita tiskipöydälle.
Mikäli kissa pitää suihkun
lattialta juomisesta, kannattaa suihkun jälkeen lattia jättää
suosiolla kuivaamatta, kunhan pitää huolen siitä, että lattia on
puhdas ja saippuavedet on huuhdeltu viemäriin.
Liikkuva vesi kiehtoo toisia
kissoja, ja markkinoilta löytyykin useita vettä kierrättäviä
juoma-automaatteja kiihottamaan tällaisten yksilöiden
juomishalukkuutta.
Märkäruoan kastiketta voi jatkaa
lisäämällä siihen vettä, olen kuullut omien kissojeni ohella
monien kissojen olleen kovin suostuvaisia tällaiseen järjestelyyn.
Muutokset juomisessa
Muutokset kissan juomiskäyttäytymisessä
tulisi pistää merkille, sillä runsaasti lisääntynyt juominen
saattaa kieliä niin diabeteksesta, kuin maksa- tai
munuaisvaivoistakin. Myös kilpirauhasvaivat tai stressi voivat
lisätä janontunnetta. Kissa kannattaa viedä eläinlääkärille,
jos sen juomiskäyttäytyminen muuttuu, sillä kyseessä saattaa olla
akuutti, välitöntä hoitoa vaativa vaiva.
Kissa saattaa lopettaa juomisen
kokonaan esimerkiksi raakaruokavalioon siirryttyään, tai syödessään
vain kosteaa teollista ravintoa. Esimerkiksi meillä ei vesiastiaan
ole ainakaan silminnähden, tai korvinkuullen, koskettu kertaakaan
useiden viime kuukausien aikana, kun kuivamuona ei ole ollut osana
tajottua ravintoa.