Lemmikkitalouksissa irtokarvat ovat
todellakin sääntö, eivätkä poikkeus (ellei lasketa mm nakuja
naukujia!) Huomaan, että talven vähän rauhallisemman jakson jälkeen
on karvaa alkanut taas olemaan ympäriinsä järkyttäviä määriä: sus siunatkoon sitä pöllyämistä mikä täällä on,
kun talviturkkinen kaksikko kylpee parvekkeella auringon lämmittäessä
ja kroppa tajuaa, ettei enää tarvita villahousuja! En halua edes
ajatella Morriksen ensi syksyn ekaa hillitöntä karvanlähtöä..
On jälleen aika kaivaa aktiivisempaan
käyttöön kissojen turkinhoitovälineistö – ja täytyypä taas
ryhtyä harjaukseen totuttamiseen. Vaikka Morriksella onkin
puolipitkät karvat, pitää Penni pikkuisen turkista niin hyvän
huolen, että yhtäkään takkua ei ole koskaan (kummallekaan)
ilmaantunut, joten välikausina harjaaminen on selkeästi
karvanlähtökautta vähäisempää, jos ollenkaista. :)
Karvahelvetin taltuttamiseen meiltä
löytyy kampa, karsta, kumisuka (joka ei ole hyvä) sekä
furminaattorin kopio. Uusimpana tulokkaana myös se aito
Furminaattori, pitkäkarvaisten kissojen mallina. Ja kylläpä sillä
karvaa lähteekin! Herranjestas, ei se pakkauksen kuva kyllä
valehtele..
 |
| Kas, karvaa! Parinkymmenen minuutin saldo.. Eli vasemman kyljen irtokarvat :D |
Yksi vakava puute listasta löytyy:
tehokas imuri! Meillä on käsittämättömän matalatehoinen vanha
pikkuimuri, jolla ei kyllä tule mistään mitään.. Ostoslistalla
onkin Mielen tehoimuri, ei kuitenkaan Cat & Dog, koska
turbiinisuulakkeesta ei tasan ole näillä karvanpituuksilla hyötyä
vaan enemmänkin haittaa, kun hermot menevät suulakkeeseen
kiertyneitä karvoja (ja maton nukkaa) poikki leikellessä.. :D
Ennen vanhaan (syksyllä siis) meidän
harjausprosessi alkoi karstaamisella, sitten feikkifurminoitiin ja
lopuksi taas karstailtiin. On tuo aito vaan sen verran hyvä vehje,
että karsta on nyt jäänyt Morriksen satunnaisten perstakkujen
poistajaksi. Siis niiden takkujen (=paakkujen), joita ei ole
tarvinnut saksia irti, ;D Meidän pikkuherra Slaikka, aina köntsät
housussa!
 |
| Minullako köntsät housuissa!? |